Tuliaisia

Sain mieheltäni Skotlannin tuliaisina lempisuklaatani. Vegaanisessa Booja-Boojassa yhdistyvät suklaan parhaat ominaisuudet: maku, eettisyys ja ekologisuus. Jostain syystä Suomesta merkkiä ei saa kuin joulun alla ja silloinkin hirvittävään hintaan. (Halpoja nämä käsin askaroidut konvehdit eivät tietenkään missään ole, mutta ehkäpä tässä jää tuottajallekin jotain käteen.) Toinen tuliaisboksi oli ecuadorilaista raakasuklaata - olen katsokaas viime aikoina hiukan hurahtanut raakasuklaaseen. Niissä on muuten valtavia laatueroja. Ajattelinkin viikonloppuna suorittaa Suuren Raakasuklaatestin ja blogata tuloksen. Paska homma mutta jonkunhan sekin on tehtävä.

Vegaaniset karjalanpiirakat ja sotiemme veteraanit

Tein tänään vegaanisia perunapiirakoita (puolikarjalaisen) äitini kanssa. Vanhemmillani on leivinuuni jossa piiraat paistuvat ihaniksi, mutta hyviähän niistä sähköuunissakin tulee.

Olen ollut huomaavinani, että karjalaisuudesta on tullut jonkinlainen trendi: monet puhuvat mielellään karjalaisjuuristaan, oli niitä sitten tai ei. Jokin aika sitten oli Nyt-liitteessä juttu, jossa karjalaistaustaiseksi esittäytyvä toimittaja lähti Karjalan Kannakselle jäljittämään isiensä laulumaita. Hiukan alle kolmekymppinen toimittaja fiilisteli, kuinka lapsuudesta asti Evakon laulu on saanut hänen silmänsä kyyneltymään ja rintaan syttymään epämääräisen kaipuun. Jutun edetessä kävi sitten ilmi, että hänen isovanhemmistaan vain yksi oli kotoisin Karjalasta - olikohan se nyt mummu, joka hänkin oli kuitenkin lähtenyt lapsuudenperheensä mukana jo 1920- luvulla Karjalasta muuanne leveämmän leivän perään.  Niinpä niin. Olisiko toimittaja käynyt haikailemassa vaikkapa Keravalta muuttaneen mummunsa lapsuudenmökkiä? Kolme neljästä omasta isovanhemmastani oli todella kotoisin Kannakselta joten voisin hyvin omatunnoin liittyä trendikarjalaisten salaperäisen surumieliseen joukkoon muka-pahoittelemaan traagista juurettomuuttani. Haikailla Karjalan matkasta. Tirauttaa itkun aina Karjala-olutpullon nähdessäni.  Mutta mitäs kun tämä rajantakainen geeniperimäni ei näy noin arkielämässäni yhtikäs missään?

Siinä missä boheemihko, eksotiikankaipuinen kolmekymppinen keskiluokka ylpeilee hupsusti mutta toki vaarattomasti pseudokarjalaisilla juurillaan, tuntuvat talvi- ja jatkosota tarjoavan joillekin saman ikäluokan edustajille ihanan tekosyyn typeriin mielipiteisiin. Ei ollut talvisodassa vegaaneja, jumalauta! Minulla on oikeus ja jopa vähän niinkuin velvollisuuskin olla vasemmistolaisuutta vihaava homofobinen rasisti, koska isoisäni oli sodassa! Jepskukkuu. Kuinka monen nyt kolmikymppisen isovanhemmat eivät olleet sodassa? Sitä paitsi se sodankäynyt karjalaisisoisäni, jonka ehdin tuntea, oli varsin avarakatseinen ja vasemmistolainen. En usko että persuhommelit olisivat saaneet hänen sympatiaansa.

Karjalanpiirakoista kelpo pappani sen sijaan toki tykkäsi, ja nehän ovatkin yhtä karjalainen traditio kuin miniänkyykytys.

Vegaanisiin karjalanpiirakoihin tarvitset:

4 dl ruisjauhoja ( kannattaa siivilöidä)

2 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

Täytteeksi:

1,5 kg perunoita

kauramaitoa

margariinia

suolaa

+ n. 1 dl kauramaitoa ja 25-50 g margariinia piirakoiden voiteluun

Valmista taikina sekoittamalla jauhot ja suola sekä vesi. Laita taikina toviksi jääkaappiin vetäytymään. Tee täyte keittämällä kuoritut perunat ja muussaamalla ne kauramaidon ja margariinin kanssa. Muussi saa olla melko suolaista ja suht koht kiinteää.

Pyörittele taikina pitkulaksi ja leikkaa se n. 25-30 samankokoiseksi palaksi riippuen siitä, miten suuria piirakoita haluat. Pyörittele palaset palloiksi. Pulikoi pallot ohuiksi soikioiksi, täytä ja rypytä. Täyttämistä odottavat taikinapalat kannattaa peittää esim. muovipussilla tai kostutetulla leivinliinalla, etteivät ne ehdi kuivua. 

Paista piirakat n. 225 asteessa kunnes kuori on rapea ja muussi hiukan ruskeapilkkuista. Sulata margariini ja lisää siihen maito. Kasta piirakat kuumina seoksessa kokonaan. Anna piirakoiden vetäytyä leivinliinan alla ainakin 15 minuuttia ennen tarjoilua. 

Joogamattokassi farkuista

Ta daa! Tässä sitten entiset vanhat farkut, nykyinen kantokassi joogamatolle. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen, ja itse ompelukin sujui ihmeen kirotta ja kivuttomasti.

Joogamattopussiin tarvitaan:

vanhat farkut
ompelukone
vetonaru

Mattokassi syntyy farkun lahkeesta. Vyötärönauha toimii pussin suuna - siihen saa kätevästi sujautettua vetonarun. Mittaa ja leikkaa farkun lahkeesta joogamatollesi sopiva palanen. Leikkaa sepalusosa pois.

Sitten neuli ja ompele lahkeesta putki. Tässä vaiheessa täytyy kangasta hiukan taitella ja kurtuta, koska vyötärön leikkaus tekee palat eri mittaisiksi edestä ja takaa. Mutta mitäs siitä, tätä pukua käyttää vain matto.

Tee kantohihna toisesta lahkeesta. Leikkaa omiin mittasuhteisiisi kantohihnaksi sopiva pätkä sivusaumaa, taittele ja ompele.

Ompele pussin alasauma kiinni siten, että ompelet kantohihnan samaan saumaan. Toisesta päästä kantohihnan voi kiinnittää taskuun. Kas näin:

Sitten vaan mattoa ulkoiluttamaan!

Kookospallot rules!

Huolimatta äskeisestä kuninkaallisesta perheenlisäyksestä on monarkia mielestäni aikansa elänyt outo instituutio niin Ruotsissa kuin muuallakin. Kookospallot, tuo Ruotsin demokraattinen lahja maailmalle, sen sijaan on ja pysyy. Ruotsissa niitä näyttävät syövän kaikki ja niitä saa ostaa kaikkialta. Mikä parasta, ne ovat yleensä vegaanisia. Kookospalloja on tosin helppo tehdä itsekin, eikä ainesten hintakaan huimaa päätä. Tässä reseptissä käytin kylmäpuristettua kookosrasvaa joka antaa palleroille mukavan tryffelimäisen maun.



Kookospalloihin tarvitset:

75 g kylmäpuristettua kookosrasvaa
50 g margariinia
3,5 dl kaurahiutaleita
1,25 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,25 dl vahvaa kahvia
50 g kookoshiutaleita

+ toiset 50 g kookoshiutaleita koristeluun

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi tahnaksi. Pyörittele palloiksi. Kierittele pallerot kookoshiutaleissa ja laita jääkaappiin vetäytymään ja kovettumaan. Rommi tai jokin muu alkoholi tekisi varmasti myös terää, tällä hetkellä huushollistamme ei löytynyt mitään viinaksia. Tästä satsista tulee noin 20 pallosta.

Superfoodien salaisuuksiin vihkiytyneet vannovat kovasti kylmäpuristetun neitsytkookosöljyn nimeen. Siinä pitäisi olla kaikenlaisia terveyttä edistäviä ominaisuuksia, joista voi lukea esimerkiksi täältä. En itse ole kauhean innostunut superfoodmeiningeistä, mutta kookosöljystä kyllä tykkään. Se on hyvää leivonnassa tai ihan pelkiltään. Lisäksi se on myös tosi hyvää ihonhoidossa. Alkutalvella minulla oli muutaman viikon tavattoman vähärahainen jakso, jolloin käytin kylmäpuristettua kookosöljyä myös päivävoiteena. Hyvin toimi.  Mutta kookosöljyn tärkein päivittäinen käyttökohde on meillä kyllä tämä:

Kookosöljy on nimittäin osoittautunut ainoaksi vauvarupeen todella tehoavaksi voiteeksi. Että vinkkinä vaan sinne länsinaapuriinkin!

Farkkujen uusi elämä (ehkä)

Näistä farkuista olisi tarkoitus tänään syntyä uusi kantokassi joogamatolle. Näin tosi hienon farkuista tehdyn mattopussin kerran joogasalilla. Nyt koitan kierrättää idean ja samalla isäni vanhat farkut. Saas nähdä miten käy - viimekertaisesta ompelukokeilustani tuloksena oli epämääräinen saumoista vetävä mekko ja kosolti kirosanoja.

Puuroa naamaan

Kas tässäpä oiva vinkki köyhälle, kuivaihoiselle kauneudenhoitajalle. Se on peräisin joltain ammoisalta esiäidiltäni joten en tiedä kuvatodisteiden puutteessa kuinka kaunis ja rypytön hän oli. Kaura sisältää kuitenkin ihan tutkitusti ihoa hoitavia ja kosteuttavia ainesosia. Niinpä nykyään voikin ostaa kaikenlaisia tyyriitä voidepulloja ja -purnukoita, joiden yksi ainesosa on ainakin mainosten mukaan kaura. Tämä ohje on kuitenkin varmasti edullisempi ja lisäaineettomampi - lisäksi pakkaus on taatusti kierrätettävä.

Tarvitset:

n 1 dl kaurahiutaleita

sideharsoa (esim. vanha kunnon sideharsovaippa, jos sellaisia sattuu lojumaan kotisi nurkissa, kuivaustelineillä ja muutenkin kaikkialla)

+ jos oikein haluat hifistellä, muutama tippa jotain eteeristä öljyä, esim. laventeliöljyä

Kääri hiutaleet sideharson sisään ja hiero nyyttiä kostealle iholle suihkussa tai saunassa. Käytön jälkeen rapistele hiutaleet kompostiin ja nakkaa sideharso pesuun. Hehku omahyväisenä siitä, kuinka luonto- ja pankkitiliystävällinen jälleen olit.

Pornoa á la Peta

Tässä kuvassa on porkkana. Se laitetaan suuhun, eikä suinkaan johonkin muualle vaikka eläinoikeusjärjestö Petan (People for the Ethical Treatment of Animals) mainoskampanjasta Veggie Love voisi niin päätellä. Petan sivujen mukaan mainosfilmi kiellettiin tv-esityksestä "liian kuumana". Siinä pornosti poseeraavat naiset harrastavat seksiä vihannesten kanssa. Tissi! Pylly! Tsih!

Toinen Petan mainos Boyfriend Went Vegan kertoo naisesta, jonka poikaystävä muuttuu seksihirviöksi ryhdyttyään vegaaniksi. Mainoksessa pahoinpidellyn näköinen nainen kävelee kadulla surullisen musiikin ja vakavan kertojaäänen saattelemana. Hänellä on niskatuki ja käveleminen selvästi sattuu. Petan edustajien mukaan kuitenkin rivien välistä ja filmipätkän lopuksi naisen kasvoilla olevasta hymynkareesta tulisi lukea että tämä onkin hei hassua. Raiskaus! Pahoinpitely! Hihih! (Tätä ystävänpäivänä julkaistua mainosvideota ruoditaan esimerkiksi New York Daily Newsin sivuilla. )

Mitä ihmettä? Kihahtiko Petalle pisu pysyvästi hattuun takavuosien onnistuneen "I'd rather go naked than wear fur" -turkiskampanjan johdosta? Peta on tunnettu siitä, että se käyttää julkkiksia (mieluiten alasti) eläinoikeuksien puolestapuhujina. Ymmärrän pointin sikäli, että on fiksua tehdä kasvissyönnistä ja eläinoikeuksista cool - ja ikävä kyllä tämä taitaa onnistua parhaiten julkimoiden avulla. Mutta pitääkö kasvissyönnistä tehdä väkivaltaista pornoa? Ketä tämä houkuttelee kiinnostumaan veganismista ja eläinoikeuksista? Luulisi että kovan pornon kuluttajat ainakin vielä toistaiseksi etsivät materiaalinsa ihan muualta kuin eläinoikeussivustoilta.

Hei Petan tyypit, tunkekaa se porkkana sinne minne päivä ei paista.

Äitini vegaaninen kookoslasagne

Vanhempani ovat cool. Kun teini-iässä ensin värjäsin vihreäksi ja sitten ajelin kokonaan pois pitkän vaalean tukkani, pukeuduin mustaan samettiviittaan ja käytin kosolti mustaa meikkiä he eivät silmäänsä räpäyttäneet. Kiinnostuttuani ympäristöasioista sekä ihmis- ja eläinoikeuksista he tulivat toisinaan mukaan mielenosoituksiin. Kun ryhdyin 17- vuotiaana vegaaniksi, äitini (joka on erinomainen ruuanlaittaja) opetteli tekemään herkullista vegaaniruokaa. Nyt kun minulla on omia lapsia, tämä äitini kehittelemä lasagneresepti on kaikkien kolmen sukupolven suosikki. Sen juju piilee yhdessä kastikkeessa, joka maustuu meheväksi kookosmaidolla sekä hurjalla määrällä valkosipulia ja eksoottisia mausteita.

Isoon kookoslasagneen tarvitset:

täysjyvälasagnelevyjä
2-3 dl soijarouhetta
2-3 sipulia
10 valkosipulinkynttä
kukkakaalia, porkkanaa, paprikaa, fenkolia ym. vihanneksia joita kaapista löytyy
2-3 dl kookosmaitoa
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 prk  Tofutti-kermajuustoa
(soijajuustoa kuorrutukseen)

Mausteista äitini sanoo: "Suola, korianterin siemenet, tuore inkivääri, kardemumma, tähtianis, fenkoli ja muutama katajanmarja, reilusti oreganoa ja rakuunaa. Siis mausteita maun mukaan! Kuvan satsista jätin pois chilin koska yksi ruokailijoista oli alle kolmivuotias. Muuten chili olisi ehdottomasti mukana!"

Liota soijarouhe ja ruskista se oliiviöljyssä. Pehmitä myös sipulia ja valkosipulia pannulla. Kaada soijarouhe, sipuli ja valkosipuli isoon kattilaan, lisää loput ainekset. Kuumenna kunnes juusto sulaa, sekoita koko ajan. Kokoa lasagne: voidellun vuoan pohjalle kastiketta, sitten lasagnelevyjä, sitten taas kastiketta jne. Päällimmäiseksi tulee kuitenkin aina kerros kastiketta. Jos sinulla ei satu olemaan kuorrutukseen sopivaa soijajuustoa, jauhettu manteli tai mantelilastut on hyvä korvike.

Paista 175 asteessa kunnes neste on hautunut melkein kokonaan eli ainakin tunnin.

Vegaanilihiksiä kaupan

Haagan leipä niitä tekee ja Ekolo myy. Nimittäin vegaanisia lihiksiä. Soijarouhetäytteinen piirakka maistuu, näyttää ja tuntuu kovasti esikuvaltaan jopa kitalakeen jäävää rasvakerrosta myöten. Ooh.

Talvisia roolileikkejä

Ostin 2,5- vuotiaalle tyttärelleni luistimet. Sain etsiä aika tavalla, ennen kuin löysin sellaiset kaksiteräiset, kenkiin kiinnitettävät harjoitusluistimet joilla minäkin opettelin luistelemaan 80- luvun alussa.  Löytyi lopulta Helsingin Sportti-Divarista. Siellä kannattaa käydä ihastelemassa paitsi ihmeen laajaa ja huokeaa käytettyjen urheiluvarusteiden kokoelmaa, myös myyjää joka on ehta Kallion kundi. Tytölleni löytämä luistinpari oli käyttämätöntä mutta vanhaa varastoa - luistimet oli vielä pakattuna kuvassa näkyvään suhteellisen DDR-henkisesti kuvioituun pakettiin. Kaksiteräisillä luistimilla saa hyvin ensituntumaa jäähän ja ensi talvena voidaankin jo sitten kokeilla yksiteräisiä.

Ja siitä ne ongelmat sitten alkavatkin. Urheilukauppojen luistinosastot ovat yhtä värikooditettuja kuin konsanaan lelukaupat, jotka on sukupuolitettu vaaleanpunaisiin ja maastokuvioituihin leluosastoihin. Tytöille valkoiset sirot kaunoluistimet, pojille jämäkät mustat hokkarit. Tyttöjen luistinten terät on tarkoitettu eteeriseen jäätanssiin, poikien hokkarit taas kovaan vauhtiin. Aargh. Entä jos ostan tyttärelleni hyppelehtimiseen tarkoitetut kaunoluistimet ja hän tahtoisikin pelata jääkiekkoa? Tai toisinpäin? Miksi tätä pitää edes miettiä? Miksi tytöille ja pojille ylipäätään on erilaiset luistimet - jalkoihinhan ne luistimet laitetaan, eikä jalkoväliin?

Siksi että luistin ei ole vain urheiluväline. Se, kuten niin moni muukin arkipäiväinen asia, on myös sukupuolen esityksen väline.  Eikä se itse luistin vielä sinänsä mitään, mutta ei kai ole vaikea arvioida, kumpi luistinurheilu saa enemmän näkyvyyttä: jäätanssi vai jääkiekko? Entäpä sitten ne tytöt ja pojat, jotka valitsevat toisin? Kuinka paljon kuullaan esimerkiksi naisten jääkiekkojoukkueista verratuna miesten joukkueisiin? Kuinkakohan helppoa on olla jäätanssia harrastava teini-ikäinen poika vaikkapa Kuhmossa?

Saakohan kaksiteräisiä, sukupuolettomia luistimia aikuisten kokoa?

Braku goes vegan ja skidit Puuhamaahan

Tuppauduin auttamaan tänään pidettyyn ravintolapäivään. Brahen leikkipuiston tiloissa tarjoiltiin vegaanisista luomuaineksista tehtyä linssikeittoa lisukkeineen ja jälkiruuaksi kuppikakkuja. Päivän tuotto käytetään kesäiseen Puuhamaan retkeen. Aurinkokuivatuilla tomaateilla terästetty keitto oli yllättävän hyvää ja kuppikakut kauniita ja houkuttelevia kuin synti.  Meininki oli rento, tarkoitus hyvä ja asiakkaat tyytyväisiä. Tämä on yhteisöllisyyttä, jumalauta.

Rautarouvan skonssit

Skotlantilainen mieheni rakastaa skonsseja, kuten kaikki britit. Hän pitää myös kovasti rusinoista. Sen sijaan hän vihaa Margaret Thatcheria, kuten kaikki täysjärkiset britit. En olekaan nimennyt näitä leivonnaisia Rautarouvan skonsseiksi kunnianosoituksena Thatcherille vaan koska ne ovat melkoinen rautapommi. Rautaa on runsaasti paitsi rusinoissa myös melassissa, joka on olennainen osa tätä reseptiä. Kivennäisainepitoinen, siirapin kaltainen melassi syntyy sokerinvalmistuksen sivutuotteena. Suomessa sitä käytetään lähinnä hevosten ruokinnassa ja lakritsin raaka-aineena, mutta esimerkiksi Britanniassa sitä käytetään paljon leivonnassa. Se on maultaan ja väriltään tummaa ja täyteläistä. Melassia saa Suomesta ainakin ekokaupoista kuten Ekolosta.

Näiden skonssien terveellisyys kruunautuu tummalla intiaanisokerilla ja täysjyväjauhoilla. Ne ovat lapsillekin mukava herkku. En halua syöttää omilleni ylen määrin sokeria vaikken olekaan yhtä innokas sokerinatsi kuin tuttavaperheemme vanhemmat. He antoivat esikoiselleen tämän ensimmäiseksi kiinteäksi ruuaksi raakaa sipulia ettei lapsi tottuisi makeaan...

Näihin maukkaisiin ja rautaisiin skonsseihin tarvitset:

4 dl täysjyvävehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
2-3 maustepippuria hienonnettuna
1/2 tl inkivääriä
1 dl intiaanisokeria (saa ainakin ekokaupoista, nykyään myös isoimmista supermarketeista)
75 g margariinia
2 rkl melassia
1, 5 dl rusinoita
1 dl kauramaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon margariini. Lisää melassi ja sekoita. Lisää rusinat ja viimeisenä kauramaito. Koska taikinassa ei ole valkoisten vehnäjauhojen tuomaa sitkoa, paras keino sen työstämiseen on taputella se jauhoitetuin käsin noin 1 cm paksuiseksi levyksi ja tehdä skonssit käyttämällä muottina alassuin käännettyä juomalasia. (Onneksi skonssien ei kuulukaan olla kauniita!) Paista maksimissaan 10 minuuttia 225 asteessa - skonssien tulisi olla valmiina pehmeitä ja paistuessaan liikaa melassi kovettaa ne helposti. Taikinasta tulee juomalasin koosta riippuen noin 12-14 skonssia.

Nauti kahvin kanssa milloin vaan tai sitten kun on syytä juhlaan!