Kahvihampaan kolotukseen

Tätä Chiapasin alkuperäisväestöön kuuluvien pienviljelijöiden perustaman osuuskunnan tuottamaa kahvia voi maistella hyvällä omallatunnolla ja makukin on mitä parhain. Tykkään todella tummasta ja vahvasta kahvista ja sitä nämä totta vie ovat, niin suodatinkahvi kuin pressokin. Eurooppaan kahvia tuo saksalainen Café Libertad- kollektiivi.  Kuvan kahvipaketit ovat tuliaisia Skotlannista mutta tätä zapatistikahvia näyttää saavan ainakin Kallion Oma Maa- liikkeestä. Hyvä syy mennä tsekkaamaan sekin puoti, näyttää muutenkin kiinnostavalta!

Pähkinäinen päällys pastalle

Joskus sitä kaipaa pastansa päälle jotakin soijajuustoa väkevämpää. Silloin teen tätä parapähkinäpäällystä. Nopeaa, helppoa ja terveellistä - parapähkinässä on hurjasti seleeniä, joka auttaa muistia. Vai miten se oli?

Parapähkinäpäällykseen tarvitset:

200 g parapähkinöitä
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
loraus oliiviöljyä

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa - älä kuitenkaan ihan jauhoksi asti vaan pikemminkin murumaiseksi. Onnistuu myös ilman tehosekoitinta jos pilkot ensin pähkinät ja valkosipulin isolla veitsellä ja lisäät sitten suolan ja oliiviöljyn.

Hedelmäinen vuokaleipä

Jos sinun taloudessasi ei ole henkilöä, jonka mielestä maailman parasta herkkua heti rusinoiden jälkeen ovat kultarusinat, tähän banaanilla ja kanelilla höystettyyn vuokaleipään kannattaa kokeilla muitakin kuivahedelmiä, esimerkisi aprikooseja ja viikunoita.

Hedelmäiseen vuokaleipään tarvitset:

5 dl vettä
25 g hiivaa
1 rkl tummaa sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
1 rkl kanelia
2 dl rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä
1 dl auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä
1 banaani
n. 11 dl jauhoja (tässä leivässä oli speltti-, graham- ja vehnäjauhoja)
3 rkl kylmäpuristettua öljyä (esim. rypsi, kookos, oliivikin varmaan käy)

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva. Lisää sokeri, suola ja mausteet. Lisää sitten noin puolet jauhoista. Sekoita joukkoon seuraavaksi kuivatut hedelmät ja pähkinät ja/tai siemenet sekä viipaloitu banaani. Vaivaa taikinaan loput jauhot ja lisää viimeisenä joukkoon öljy. Anna kohota noin 45 minuuttia hyvin peitettynä. Alusta sitten taikina jauhoitetulla pöydällä ja laita se voideltuun leipävuokaan. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Leipä kannattaa ottaa heti pois vuoasta ja peittää liinalla - näin sen kyljetkin saavat mukavan rapean pinnan!

Homma hanskassa

Tämähän nyt saattaa kuulua kategoriaan kiviäkin kiinnostaa, mutta ostin uudet patakintaat. Uusix-verstas kuuluu sellaisiin kauppoihin, johon syytäisin mielelläni rahaa enemmänkin: sen toiminnassa toteutuvat paitsi ekologiset myös sosiaaliset arvot. Ja lisäksi ne tekevät kivaa kamaa. Vanhat patakintsuni olivat jo huonossa jamassa ja aktiivileipojana tarvitsen luotettavat kintaat. Nämä oli kuulemma vuorattu lämpöä eristävällä kankaalla, ja hyvin tuntuvat toimivan. (Sitä paitsi niissä on noita söpöjä muffinsin kuvia.)

Samalla reissulla mukaan kotiutuivat Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta myös mm. tyylikäs leopardikuvioinen kestovaippa, á 50 senttiä ja vallan käypä keittiövaaka, á 2 euroa. Mä sitten rakastan kierrättämistä!

Pyöräilykausi alkaa, polkimilla tai ilman

Aah, pyörätiet ovat jo sulina ainakin täällä meidän kulmilla. Hyvästi ahtaat bussit ja metrot, tervetuloa pyöräilyn tuoma vapaudentunne! Erityisesti yksin liikkuessani menen vaikkapa kaupungille paljon mielummin pyörällä kuin julkisilla, puhumattakaan siitä miten pöljältä tuntuu istua ensin bussissa päästäkseen kuntoilemaan.

Ja kyllähän perheen kanssa pyöräilykin on jees. Ostimme viime syksynä tytöllemme tuollaisen polkimettoman potkupyörän Pikkusiipi- nimisestä nettipuljusta - ainakaan tätä saksalaista Pukya en ole nähnyt muualla myytävän. Näitä 2-6 -vuotiaille tarkoitettuja potkupyöriä näkyy jokaisen itseään kunnioittavan hipsteriperheen jälkikasvulla. Eikä syyttä: lapset tosiaan tuntuvat oppivan tasapainon hurjan nopeasti potkupyörän avulla ja saattavat sitten välttää apupyörävaiheen kokonaan polkimelliseen pyörään siirtyessään. Aika pelottavan kovaa vauhtia meidän tyttömme omalla kulkupelillään pisteleekin. Ainakin meidän kaksilapsisessa perheessämme tästä menopelistä onkin ihan oikeaa logistista hyötyä!

Reilusti punaa huuliin

Minä tykkään huulipunasta. En nyt noin kotioloissa yleensä käytä huulipunaa enkä ihan aina leikkipuistoon mennessäkään. Mutta töissä ja nyt äitiyslomalla ollessa missään vähänkään tärkeämpään asiointiin vivahtavassa menossa minulla on yleensä aina punatut huulet. Olen suht laiska meikkaaja noin muuten, ja huulipunalla piristää ja huolittelee väsyneen naamataulun nopeasti.

Ja onhan niitä punia sitten kertynytkin. Siivotessani eteisen hyllyä, jossa säilytän kurahousujen, kotiavainten ja pyöränpumppujen keskellä meikkejäni, löysin yhteensä kuusitoista huulipunaa. Ja ikävä myöntää, mutta kaikki niistä eivät ehkä ole kovin eettisiä hankintoja, vaikka pyrinkin käyttämään vain luonnonkosmetiikkaa.

Ongelma on lähinnä se, että luonnonkosmetiikkapunat ovat yleensä auttamattoman tylsiä. "Nämä eivät ole mitään räikeitä punia", totesi luontokempsun myyjä kun vaivihkaa päivittelin haljuja värejä. Juu, eivät todellakaan, mutta kun minä tykkään räikeistä huulipunista. Hillitty huulipuna on mielestäni yhtä tylsää ja turhaa kuin pienet, huomaamattomat silmälasit.

Mutta onneksi on tämä Beauty Without Crueltyn huulipunasarja, joka on paitsi eettinen, vegaaninen ja myrkytön, myös kaunis ja kirkas! Ostin kuvan sävyn aikoja sitten - se oli hautautunut hyllyyni epämääräisen rojun sekaan. Siitä tuli taas heti suosikkini! (Ja onneksi sarjassa on useita muitakin kauniita värejä, joilla voin täydentää kokoelmaani...) Ostin punan muistaakseni noin kympillä Heluna Fashionista, joka muuten pikapuoliin muuttaa uusiin tiloihin Torkkelinkadulle. Kirkkauden lisäksi vaadin huulipunalta myös kestävyyttä, ja oikein asiakseni testasin taas tätä punaa kotioloissa:

syöminen (ruoka, suklaa, popcorn) - check
juominen (kahvi, vesi, tee) - check
vauvan pussailu - check

Puna siis kestää paremmin kuin moni kalliimpi tuote. Ottakaapas mallia, muut luonnonkosmetiikkavalmistajat!

Helpot raakasuklaakonvehdit

Ostin heräteostoksena alennuksesta niinkin tarpeellisen joka kodin tuotteen kuin suklaakonvehtimuotin. Siis sellaisen silikonisen, johon voi sulatella suklaata ja laittaa jotain juttuja siihen sekaan. Ja sitten saa joulukuusen, lumiukon ja tähden muotoisia konvehteja. (Siksi se siis oli tarjouksessa!) Joku viikko sitten satuin sopivasti tonkimaan päiväyksensä pian ohittavia raakoja kaakaopapuja Punnitse ja Säästä -kaupan ilmaiskorista, joten innostuin heti eilen illalla lasten nukkuessa kokeilemaan raakasuklaan tekoa.

Raakasuklaa.comin suhteellisen suurpiirteisellä ohjeella varustettuna katselin mitä suklaamestarille sopivaa kaapista löytyisi. Löytyi näitä:

1 dl kaakaopapuja
4 rkl palmusokeria
1 tl jauhettua vaniljaa
0, 75 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
ripaus suolaa

Sekoitin kaakaopavut, palmusokerin, suolan ja vaniljajauheen tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Sulatin vesihauteessa kookosöljyn juoksevaksi ja lisäsin sekoitukseen. Lusikoin suklaamuottiin. Laitoin suklaat pakastimeen noin tunniksi, sitten irroitin konvehdit muotista ja laitoin jääkaappiin. Konvehteja kannattaa pitää huoneenlämmössä noin 20 minuuttia ennen tarjoilua.

Yllätyin iloisesti siitä miten maukkaita suklaista tuli näinkin simppeleillä aineksilla - itse asiassa konvehdit olivat parempia kuin moni raakasuklaatestissä maisteltu suklaa. Innostus heräsi myös kokeilemaan eri makuja: esimerkiksi luomusitruunan kuori olisi varmaan hyvää, samoin kahvi ja pähkinät. Tekisi myös mieli hassata oikeaan kaakaovoihin.  Ja kyllä se tehosekoitinkin voisi olla tomerampi... Taisi tulla kallis alemuotti!

Amerikkalaiset mustikkapannukakut

Ameriikan ihmemaasta voi olla montaa mieltä, mutta ruokaa ne siellä vissiin osaavat arvostaa. Luen aina kuola valuen amerikkalaista joogalehteä, jonka mainoksista käy ilmi että siellä päin on tarjolla jos jonkinlaisia vegaaniherkkuja joista täällä ei ole kuultukaan. (Kuten esimerkiksi kookosmaitoon tehtyä jätskiä, jota himoitsen!)

Jotakin voi kuitenkin tehdä itsekin kuten näitä vegaanisiksi tuunattuja mustikkapannukakkuja.  Käytin niissä pelkästään kikhernejauhoja, joten nämä mustikkapannarit ovat paitsi vegaanisia myös keliaakikoille sopivia. Kikhernejauho paitsi pitää pannarit koossa tekee niistä myös ihanan rapeita. Kikhernejauhoja saa ainakin ekokaupoista pienissä ja hintavissa pussukoissa. (Jos joku tietää mistä niitä saisi ostaa suurempia määriä edullisesti, kertokoon!)  Jauhot ovat tosi monikäyttöisiä eivätkä ne ole ravitsemuksellisestikaan ollenkaan pöllömpi valinta.

Mustikkapannareihin tarvitset:

3 dl kikhernejauhoja
4 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
3 dl maustamatonta soijajugurttia
25 g margariinia sulatettuna
2 dl mustikoita

Margariinia paistamiseen

Sekoita kuivat aineet. Kikhernejauhot on hyvä siivilöidä, sillä ne paakkuuntuvat helposti. Lisää jugurtti ja sulatettu margariini. Sekoita lopuksi joukkoon mustikat. Nosta ruokalusikalla taikinanokareita paistinpannulle. Paista molemmilta puolilta rapeiksi.

Tästä taikinasta tuli n. 25 pannaria. Tarjoilin ne kaurakermavaahdon ja vaahterasiirapin kera - vaahterasiirappiakin saa muuten nykyään hämmästyksekseni luomuna!

Varaslähtö vappuun: vegaaniset munkit

Otin ja tein pitkästä aikaa munkkeja. Ne olivat varmaan aikoinaan ensimmäinen oikeasti onnistunut vegaanileipomukseni ja vaikea niissä vieläkään on epäonnistua. Rakastan kovasti kardemummaa, ja munkeissa käytänkin sitä roppakaupalla!

Munkkeihin tarvitset:

5 dl kauramaitoa
50 g hiivaa
0,5 tl suolaa
1, 5 dl sokeria
2 rkl kardemummaa
n. 10 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia

500 g kookosrasvaa paistamiseen
vehnäjauhoja alustukseen

Sekoita hiiva, sokeri ja mausteet kädenlämpöiseen maitoon. Lisää jauhot. (Munkkitaikinan pitää olla aika löysää, joten tarkkaile jauhojen määrää: kun taikinaa on pikkuisen hankala käsitellä, se on sopivaa.) Lisää margariini ja anna taikinan nousta noin tunti.

Alusta noussut taikina kevyesti jauhotetulla pöydällä. Leivo pikkupulliksi ja laita leivinliinan alle. Sulata ja kuumenna kookosrasva kattilassa. Rasva on sopivan kuumaa, kun se höyryää muttei vielä kiehu. Tee reiät munkkeihin juuri ennen kuumaan rasvaan laittoa.  Paista munkit ruskeiksi käännellen niitä välillä. Anna munkkien jäähtyä hetki esim. talouspaperin päällä ja sokeroi.

Tästä taikinasta tuli 32 pienehköä munkkirinkilää. Söin niitä yhden päivän aikana kuusi kappaletta!

Kuukauden vegaanituote: Vecon

Sain työkaveriltani vinkin, että minun kannattaisi esitellä blogissani vegaanikeittiössä käytettäviä tuotteita, jotta ei-vegaanitkin pääsisivät paremmin resepteistä jyvälle. Ajattelin laajentaa ideaa niin, että esittelen joka kuukausi yhden hyväksi havaitsemani tuotteen, oli se sitten ruokaan tai esim. kosmetiikkaan liittyvää.

Tämän kuukauden tuote on mainio fondi-tyyppinen kasvisliemiaines Vecon. Inhoan liemikuutioita, koska ne saavat aina kaiken maistumaan  - noh, liemikuutioilta. Tämä lasipurkeissa myytävä tahna sen sijaan sopii ruokaan kuin ruokaan. Vecon ennemminkin korostaa ainesten omaa makua kuin tuo ruokaan omaa makuaan - se on tosi herkullista esim. lasagnessa. Vecon on valmistettu soija- ja maissiproteiinista, kasviksista ja hiivalevitteestä.  Lisäksi siinä on merilevää, joka helpottaa vegaaneille joskus kinkkistä jodin saantia. Veconiin on lisätty myös rautaa ja B- vitamiineja - B12 mukaanlukien.

Sitten se huono puoli: en ole löytänyt tätä Suomesta mistään, vaan meidän täytyy aina Skotlannin reissuilla täydentää Vecon- varastot. Mutta voihan olla että sitä saa täältäkin jostain eko- tai luontaistuotekaupasta?

Ituhippeilyä

Kas tässäpä näpsä projekti tehtäväksi lasten kanssa. Tai pääsiäisenä tylsän rairuohon sijasta.  Voileipäkrassi nimittäin kasvaa nopeasti ja sen siemeniä saa myös luomuna. Ainakin minun tyttärestäni krassin kastelu ja sen kasvun (kärsimätön) odotus on ollut hauskaa - ja tietysti itse kasvatetun sadon syöminen myös. Äitini hyvä vinkki oli laittaa siemenet kasvamaan kostutetulle vessa/talouspaperille eikä multaan - näin versot on siisti napsia suuhun. (Joo, me ollaan ituhippejä jo kolmannessa polvessa!)

Versotus on superhelppoa: krassin siemenet kostutettuun paperiin, sitten odotetaan muutama päivä. Versoja täytyy välissä kastella päivittäin. Kas näin se siis käy pikku kätösiltä:

Tähän aikaan vuodesta alkaa tehdä mieli kovasti kaikkea tuoretta, ja vaikka minulla on parikin idätyspurkkia, olen hiukan alkanut haikailla sellaista Zengrow -systeemiä. En vain ole mistään löytänyt olennaisinta tietoa, eli miltä härpäkkeessä kasvatetut yrtit ja salaatit maistuvat. Jos ne ovat samaa tasoa kuin kaupan tuoreyrttipurkit ei kyllä kantsi mun mielestä vaivautua. Mutta jos ne tosiaan olisivat maukkaita voisin kyllä vakavasti harkita investointia. Toisaalta kai saman tuloksen voisi saada kasvilampulla kukkaruukun päällä? Tiedä häntä.

Irlantilainen soodaleipä

Viime aikoina on tullut luettua aika paljon chick litiä. Noin tässä lastenhoidon ja opiskelun välissä ei kauheasti tunnu olevan innostusta keskittyä mihinkään hirmuisen syvälliseen. Ja mitäs, suuria tunteitahan niistä hömppäkirjoistakin löytyy. Usein sitä paitsi ns. vakavat kirjat voivat olla hömpempää kuin rehellinen hömppä - esimerkkinä mainittakoon Riikka Pulkkisen Totta, joka minusta oli kehno viihderomaani vaikka siitä niin kovasti haloota pidettiin.

Lojun erityisen mielelläni lukemassa sellaisista noin kolmikymppisistä sankarittarista, jotka puuhaavat aamusta iltaan. Hyvin hoidetun työn ja mahdollisesti lasten ohella he leipasevat sympaattiselle lähipiirilleen herkkuja iltaisin - siis ennen sankarin kanssa harjoitettua akrobaattista seksisessiota. Jos kirja on amerikkalainen, leipovat sankarittaret jostain syystä usein irlantilaista soodaleipää.

Päästäkseni sankarittariani lähelle edes jossain asiassa päätin opetella leipomaan vegaanista irlantilaista soodaleipää. Tämä on muokattu ja desimittoihin muunnettu versio googlettamalla löytyneestä reseptistä. Vegaanisen soodaleivän reseptin löytyminen oli yllättävän hankalaa, sillä yleensä siihen näyttää tulevan piimää ja munia. Leipä on paitsi herkullista myös nopea ja helppo tehdä, joten ymmärrän miksi se on sankarittarienkin suosikki!

Irlantilaiseen soodaleipään tarvitset

2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
4 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
suolaa
3 rkl sokeria
175 g margariinia
3, 5 dl rusinoita ja korintteja (yhteensä)
2 tl caraway -siemeniä (tai kuminaa) *
2 tl unikonsiemeniä
1, 75 dl soijamaitoa
3 rkl omenaviinietikkaa

Sekoita kuivat aineet. Nypi joukkoon margariini. Lisää rusinat ja korintit. Sekoita soijamaito ja omenaviinietikka, lisää varovasti sekoittaen taikinaan. Alusta jauhotetulla alustalla käännellen muutaman kerran, muotoile kahdeksi pyöreäksi leiväksi ja paista 200 asteessa noin 35 minuuttia. Tarkkaile uunia - voi olla että lämpötilaa joutuu uunin tomeruudesta riippuen alentamaan 175 asteeseen jos näyttää siltä että leivät ruskistuvat liian nopeasti.

* Caraway seeds on kuminan ja fenkolin siementen tapainen mauste ja se käännetäänkin usein kuminaksi. Caraway on kuitenkin hitusen eri asia - siemenissä on hieno sitruksen ja aniksen aromi. Niitä löytyy ainakin Kurvin Punnitse ja Säästä- kaupasta.

Naistenpäivän kevyt aamiainen...

...valmistuu tässä. Brittityylinen aamiainen on toisinaan vaan niin paikallaan - varsinkin jos joku valmistaa sen sillä välin kun lojut sängyssä lukemassa romaania. Lämpimän aamiaisen vegaaniversioon kuuluu paahtoleipä,  valkoiset pavut tomaattikastikkeessa, paistetut sienet sekä kasvismakkarat. (Skotlannissa pubeissa vegeaamiaiseen kuuluu usein myös vegaaninen haggis, joka onkin sitten kyllä oman postauksen arvoinen juttu - palaan asiaan kun menemme Skotlantiin ensi kuussa.) Tämän aamiaisen makkarat olivat Redwood Vegidelin salvialla ja meiramilla maustettuja seitanpohjaisia makkaroita. Paahda leipä, paista makkarat ja sienet, kuumenna pavut ja tömäytä lautaselle. Kas näin:

Ehdottomasti nautittava vahvan mustan teen kanssa. Hyvää naistenpäivää kaikille!

Smoothieta ja teinitakaumia

Käväisin tässä männäpäivänä kaupungilla asioidessani pitkästä aikaa Kampin Ruohonjuuressa. Meidän perhe on aika pitkälti siirtynyt Ekolon asiakkaaksi, lähinnä koska Ruohonjuuri on niin kallis että jo (luomu)päivään sanominen maksaa varmaankin pian vitosen. Mutta onhan siellä hyvä valikoima joo. Ja sitten vielä tämä CocoVi- pirtelöbaarisysteemi. Ostin siitä nälkääni Suklaasydän- nimisen smoothien (á 6, 50 €) joka sisälsi ainakin mm. rooibos-teetä, joitain supermarjoja, raakakaakaota ja minttuöljyä. Smoothie oli makeaa ja lämmintä, mikä oli hienoinen yllätys. Taskulämpimyys ja mintun ja suklaan makusekoitus toi elävästi ja hiukan etovasti mieleen teinivuosien kesäfestarit, kun aamulla väsynyttä juhlijaa odotti pullollinen teltassa lämmennyttä Minttusuklaa- likööriä. Sitä katsokaas tavattiin minun nuoruudessani särpiä kun ei oltu vielä limuviinoja keksitty. Mutta jos tämän takauman pystyi jotenkin mielestään deletoimaan, oli smoothie toki täyteläistä ja hyvää. Lisäksi se totta vie vei nälän ja toi tilalle kumman tasapainoisen olon, joten asioin harvinaisen seesteisissä fiiliksissä Kampin äärimmäisen kamalassa ja sekavassa kauppakeskuksessa. Ja siitähän kuus viiskymmentä ei ole hinta eikä mikään.

Raakasuklaatestin shokkivoittaja!

Raakasuklaa on kuumentamatta valmistettua suklaata, jonka pitäisi oleman niin maan perusteellisen terveellistä. Minua raakasuklaassa kiehtoo kuitenkin terveysominaisuuksia enemmän sen tumma ja täyteläinen maku - tykkään muutenkin mahdollisimman tummasta suklaasta. Jos haluan syödä jotain terveellistä niin syön ituja, en suklaata. Viime postauksessa lupailin raakasuklaiden arviointia ja rankka maistelusessio onkin nyt takana. Puolueeton testiryhmä (= minä, mieheni ja pian kolmivuotias tyttäremme) päätyi appelsiinimehun ja mimosan siivittämänä yllätysvoittajan valintaan.  Lue ja hämmästy! (Ja raakasuklaan terveellisyyden yltiömäistä ylistystä voi lukea esim. täältä. )

Suklaa: Lifefood Chocolate Orange (70 g)
Ainesosat: Raakakaakaovoi, raakakaakaojauhe (70%), agavesiirappi, raaka-appelsiininkuorijauhe. Kaikki ainekset luomua.
Hinta: 5,90 €, Ekolo.
Raadin mielipide: Suklaapitoisuuteen nähden mieto maku. Tunkkainen, kahvinporomainen jälkimaku. Paketti näyttää 100 gramman levyltä mutta on todella ohut 70 gramman levy - tämä tekee hinta-laatusuhteesta entistäkin huonomman.
Pisteet: 3,5 / 10

Suklaa: Ombar Cranberry & Mandarin (38 g)
Ainesosat: Kaakaomassa, kookossokeri, kaakaovoi, pakastekuivattu karpalojauhe, kookosrasva, vakuumikuivattu mandariinijauhe. Kaikki aineet luomua.
Hinta: 2,70 €, Ekolo.
Raadin mielipide: Kovahko, huokoinen rakenne, murenee helposti. Kestää kauan, ennen kuin maku tulee suuhun. Mandariini ja karpalo on hiukan outo yhdistelmä. Hiukan liian selkeästi hippejä kosiskeleva nimi, pakkauksessa sekavahko ulkoasu.
Pisteet: 5 / 10

Suklaa: Booja-Booja Ecuadorian Dark (2 tryffeliä per pakkaus)
Ainesosat: Raakakaakao (100%), agavesiirappi, kookosrasva, vesi, kaakaojauhe. Kaikki aineet luomua.
Hinta: 1,65 puntaa eli noin 2 € (Ostettu Edinburghista).
Raadin mielipide: Nimi ja paketti lupaavat luksusta. Tryffelit ovat hiukan liiankin pehmeitä, kookosöljy maistuu suklaan läpi. Tumma ja voimakas suklaan maku.
Pisteet: 5,5 / 10

Suklaa: Conscious (50 g)
Ainesosat: Raakakaakao (50%), kaakaovoi, agavesiirappi, kaakaojauhe, kookosrasva, villicarob, Himalajan suola. Kaikki aineet suolaa lukuunottamatta luomua.
Hinta: 3,50 €, Punnitse ja Säästä.
Raadin mielipide: Pehmeä koostumus, carob maistuu selvästi läpi. Ei kovin tumma maku. Pakkaus tylsähkö, nimi antaa ymmärtää tuotteen olevan reilua kauppaa, jota se kuitenkaan ei ole. Tyttären kommentti: "Se tekee tuhrua!"
Pisteet: 6 / 10

Suklaa: Rawmeo Suklaa (3 suklaapalloa per pakkaus)
Ainesosat: Taateli, raakakaakaotahna, raakakaakaojauhe, agavesiirappi, neitsytkookosöljy. Kaikki ainekset luomua.
Hinta: 3,40 €, Ekolo.
Raadin mielipide: Tumma, voimakas suklaan maku ja napakka koostumus. Ei sotke. Suklaan rinnalla maistuu taateli, mutta yllättävän vähän. Asiallinen pakkaus, nimen sanaleikki vähän väkisin väännetty.
Pisteet: 7 / 10



Suklaatestin voitti siis tällä kertaa taatelipallo. Täyden kympin raakasuklaa odottaa yhä löytymistään, vihjeitä otetaan vastaan!