Se on ruoste, A.W.!

A.W. Yrjänä, jonka kryptisten sanoitusten tahdissa minäkin teinifestareilla notkahtelin (siis joskus ennen sitä CMX:n viidettä jäähyväiskeikkaa), tilitti suhdettaan soijaan Hesarissa 26.4. Kolumni on herättänyt kasvissyöjien keskuudessa hiukan kummastusta ja kiukkuakin: Aaweeta on syytetty esim. siitä ettei hän ole ehkä hirveän hyvin perillä faktoista ja että hän toisaalta pyyhkäisee sivuun sen pikkuseikan, että soijaa kasvatetaan enimmäkseen tuotantokarjan rehuksi.

Mutta kuulkaapas, minua huolettaa että Aaweeta on nyt ymmärretty väärin! Ainakin CMX:n virallisten nettisivujen mukaan Aaween tekstien "kielikuvamaailma on voimakkaan vertauskuvallinen ja mytologissävytteinen. Aiheiden käsittely on yleensä melko abstraktia." Lisäksi herra Yrjänä kuulemma kritisoi teksteillään rationaalisuuden ylikorostusta. Tämähän taas asettaa tuon kolumninkin tason ja väitteet aivan uuteen valoon! Pompööseista sanoituksistaan tunnettu Aaweehan käytti vain kolumnissaan hänelle tuttua ei-rationaalista tajunnanvirtatekniikkaa, kuten sanoittaessaan vaikkapa kappalettaan Fysiikka ei kestä:

"Tulessa haluan katsoa maailman palavan
Luojan lempilasten nähdä ikeen alle kaatuvan
Tahdon tuskan tahdon vaivan, sairauksien armeijan
Jotta edes hetken voisi kurjuutensa unohtaa"

Mutta on minulla toinenkin huoli: mistä Hesari saisi sivuilleen tarpeeksi ison kuvaformaatin Aaween naamalle?

Kuukauden vegaanituote: Vegusto - oikeasti maukasta vegaanijuustoa!

Rehellisesti puhuen vegaanijuustojen taso ei yleensä ole kauhean mahtava. Se joka kaupasta saatava Cheezly maistuu muovilta, skotlantilainen Sheese on kyllä ihan ok mutta ei muistuta juuri juustoa.  Tofutin yksittäispakatut viipaleet ovat mauttomia ja noh niin, yksittäispakattuja.

Toista on kuulkaa tämä sveitsiläisen Veguston No-Moo- juusto. Sain hyppysiini paketin No-Moo Piquant- nimistä juustoa ja se oli kyllä paras juustoelämys viiteentoista vegaanivuoteen! Maku oli vahva ja muistutti hiukan Emmental- juustoa. Niinpä koko juusto tulikin popsittua sellaisenaan ruisleivän päällä, joten en osaa sanoa kuinka hyvin juusto sulaa tai muuten käyttäytyy ruuanlaitossa tai leivonnassa. Veguston juustoja näyttää olevan saatavilla useita eri makuja ja laatuja, toivottavasti pian Suomestakin! Sitä odotellessa täytynee asioida tuossa Veguston verkkokaupassa, siellä oli kyllä muitakin kiinnostavan oloisia juttuja... Yhteistilaus, anyone?!

Tässä vielä lähikuva paketista - jos löydätte tätä jostain, vinkatkaa mullekin! Veguston juustot muuten saivat Britannian Vegfesteillä arvonimen "The King of Vegan Cheeses" ja ainakin minä allekirjoitan väitteen.

Skotlantilaiset pannukakut

Päinvastoin kuin skotlantilaisten saituudesta kertovat vitsit antavat ymmärtää, ovat skotit kovin vieraanvaraista kansaa. He ottavat myös iltapäiväteensä vakavasti! Kuva on otettu anoppini ystävättären teehetkestä. Hän oli varta vasten etsinyt vegaanisia reseptejä vierailuamme varten. Skotlantilaiset pannukakut olivatkin vallan erinomaisia - peribrittiläiseen tapaan tietenkin hillolla höystettynä. Kutsujen emäntä luovutti minulle ystävällisesti reseptin, vieläpä metrisen systeemin mittoihin käännettynä... Thank you very much, Dorothy and Jim!

Skotlantilaisiin pannukakkuihin tarvitset:

225 g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
25 g sokeria
2, 5 dl soijamaitoa
3 rkl öljyä
1 banaani

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Paista kuumalla pannulla pikku pannukakuiksi, muutamia minuutteja molemmin puolin. Tarjoile hillon ja/tai vaahterasiirapin kera.

Hukuta murheesi: vegaanin hätävarat

Kuten lähimmäiseni tietävät, minua ei juuri mikään ärsytä enempää kuin leipomuksen epäonnistuminen. Joskus vain kakku palaa tai ei irtoa vuoasta eikä pullataikina kohoa. Onneksi ainakin kakkuonnettomuudet saa helposti tuunattua näyttäviksi jälkiruuiksi. Jos sinulla sattuu olemaan kotona tujaus alkoholia ja marjoja pötkit jo pitkälle, kermalla ja suklaalla vielkä pitemmälle!

Jos kakkusi käyttäytyi huonosti, murustele se palasiksi. Laita reilu kerros kakunmuruja annosvuokien pohjalle ja kaada päälle runsas hulaus haluamaasi alkoholia. Liköörit tai jälkiruokaviinit toimivat hyvin. Mehu on myös okei. Anna vetäytyä noin tunti, koristele marjoilla ja/tai kaurakermavaahdolla.

Tämä suklainen kerrosjälkkäri taas syntyi hiukan suunnitelmallisemmin jäljelle jääneen tiikerikakun murusista:

Tähän vegaanin parempaan hätävaraan tarvitset:

kakunmuruja
likööriä
pakastevadelmia
2 prk kauravispiä
1 levy tummaa suklaata
1 levy valkoista riisimaitosuklaata

Laita kakunmurut kulhon pohjalle. Surauta sulaneet vadelmat tehosekoittimessa soseeksi, lisää likööri ja kaada murujen päälle. Kas näin:

Vatkaa kauravispi ja jaa kahteen kulhoon. Lisää toiseen kulhoon vesihauteessa sulatettu valkoinen suklaa ja toiseen kulhoon vesihauteessa sulatettu tumma suklaa. Vatkaa kuohkeaksi ja annostele kerroksittain jälkiruoan päälle. Anna vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoamista.

Vegaaninen haggis

Totta se on: skotlantilaisten outoa perinneruokaa saa myös kasvisversiona. Se on tosin nössösti pakattu muovikääreeseen lampaanvatsan sijaan. Maku on kuulemma kuitenkin suht autenttinen. Yleensä vegehaggiksen aineksina on ainakin pähkinöitä, linssejä ja ohraa. Raskasta, rasvaista ja huonosti sulavaa mutta maukasta kuten kunnon skottiruoka ainakin! Vegehaggista saa aika monista herkkupuodeista ja jopa Edinburghin lentokentältä.

Ja tältä näyttää kevyt iltapala skotlantilaisittain:

Haggista, perunamuussia ja turnipsimuhennosta. Kauniita unia!

Sitruunainen omenapiirakka

Nyt ei ehkä ole suoranainen sesonki omenapiirakan tekoon mutta sattui olemaan ylimääräisiä omppuja. Tämän piirakan salaisuus on sitruunankuoren antama kirpeys.

Sitruunaiseen omenapiirakkaan tarvitset:

Täyte:

4 omenaa
1, 5 dl sokeria
1 sitruunan kuori
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0, 5 tl neilikkaa
1 tl vaniljajauhetta
( 1 dl rusinoita)

Pohja:

4 dl jauhoja (käytin vehnä- ja spelttijauhoja)
2 tl leivinjauhetta
150 g margariinia
1 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
n. 1 dl kylmää vettä tai kauramaitoa

+ 2 omenaa viipaloituna pohjan päälle

Kuori ja viipaloi omenat ja laita neljän omenan viipaleet kattilaan. Omput kannattaa kuoria vaikka ne olisivat luomuja; kuoren palaset eivät ole täytteessä kovin miellyttäviä. Lisää vettä niin että omenanpalat juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehahtaa ja lisää sokeri. Lisää sitruunan kuori ja mausteet. Anna kiehua hiljakseen ja peitettynä kunnes omenat soseutuvat. Jos seos kaipaa lisää nestettä, voit käyttää sitruunan mehua.

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon margariini ja lisää viimeiseksi neste. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Laita taikinan päälle kahden omenan viipaleet ja omenaviipaleiden päälle täyte. Koristele halutessasi pähkinöillä. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Aineksistani jäi vähän ylimääräistä joten tekaisin vielä tällaisen:

Se oli aika hitti pehmoeläinten teekutsuilla joita tyttäreni emännöi.

Anopin selleri-cashewsosekeitto

Tämä on parasta soppaa ikinä. Anoppini valmistaa sitä aina tervetuliaisiksi kun tulemme vierailulle. Keitto on hiukan muunneltu versio ohjeesta, jonka hän löysi kirjasta nimeltä New Convent Garden Soup Company's Book of Soups. Tässä yksinoikeudella teille, olkaa hyvä!

Selleri-cashewkeittoon tarvitset:

3 rkl oliiviöljyä
2 nippua selleriä
4 valkosipulinkynttä
150 g cashewpähkinöitä
1, 5 litraa kasvislientä

Valmista kasvisliemi liemikuutiolla tai Veconilla. Hienonna pähkinät esim. tehosekoittimessa jauhoksi. Laita öljy kattilaan ja kuullota siinä pilkottua valkosipulia ja selleriä noin 10 minuuttia. Lisää kasvisliemi ja pähkinäjauho sellerin ja valkosipulin joukkoon. Kiehauta ja anna hautua hiljaisella lämmöllä noin 30 minuuttia kunnes selleri on pehmentynyt. Anna jäähtyä hetki ja soseuta sauvasekoittimella. Siivilöi soseutettu keitto toiseen kattilaan. Halutessasi koristele annoskulhot sellerin lehdillä.

Tästä satsista tulee reippaat annokset ihanaa keittoa noin kuudelle.

Kauppareissu lähitescoon

Ulkomaanreissuilla ihan tavallisissa ruokakaupoissa käyminen on mun mielestä tosi mielenkiintoista. Siitä voisi kirjoittaa paitsi kulinaristisia myös sosioekonomisia tutkielmia. Vaikka me käydään Skotlannissa sen verran usein etten ihan laske matkoja tänne ulkomaanreissuiksi, on täälläkin kaupassa käynti aina tajuntaa räjäyttävä kokemus. Paitsi että hinnat ovat tuntuvasti alhaisemmat, ovat myös valikoimat paremmat. Ihan peruskauppojen luomuvalikoimat ovat ihan toisenlaiset kuin ne pari nahistunutta sitruunaa ja perunapussi jotka surullisen usein edustavat luomua suomalaisissa kaupoissa. Reilua kauppaa ja lähiruokaa on myös mukavasti hyllyillä. Ja sitten on kaikenlaisia hauskoja vegaanisia convenience food- tyyppisiä juttuja, joita ei meidän kotikaupoista löydy. Esimerkiksi toi kuvassa oleva Tescon luomuhummus on parempaa kuin omatekoinen! Ahmin sitä aina aamupaahtoleivän päällä maapähkinävoin kanssa. (No okei, leipähän täällä kyllä on aika onnetonta höttöä.) Tämänpäiväisellä kauppareissulla löytyi myös Alpron uutta hasselpähkinämaitoa, johon on lisätty vitamiineja ja kalsiumia - tosi jees myslissä ja voin kuvitella että se sopisi tosi hyvin esmes alkoholipitoisiin pirtelöihin... Toivottavasti tätä herkkua saa pian Suomestakin!

Porkkana-appelsiinimuffinsit

Olemme lähdössä huomenna Skotlantiin sukuloimaan; luvassa siis postauksia erityisesti Edinburghin vegaanimeiningeistä! Matkaa silmälläpitäen tein näistä eväsmuffinseista hiukan tavallista terveellisempiä käyttämällä spelttijauhoja ja kookossokeria. Kokeilin myös ensimmäisen kerran psylliumia ja se tosiaan teki leipomuksista vähemmän murenevia - vähän harmi sikäli että tykkään murustuvista muffinsseista! Mutta luulen, että esimerkiksi kääretorttukokeiluissa se on varmasti tosi jees. (Tämä psylliumhan on siis tehty jauhetuista ratamon siemenistä ja erityisesti keliaakikot käyttävät sitä leivonnassa sitomaan ja kuohkeuttamaan. Sitä saa nykyisin ostaa aikas lailla peruskaupoista samanlaisissa purnukoissa kuin leivinjauhetta.)

Kauniinpia näistä olisi varmaan saanut sokerikuorrutteella ja askartelemalla marsipaanista päälle vaikkapa porkkanoita, pupuja tai Eiffeltorneja, mutta kun nämä nyt ovat tällaista matkamuonaa nin en tällä kertaa viitsinyt...

Porkkana-appelsiinimuffinseihin tarvitset:

1 appelsiinin mehu ja raastettu kuori
1 porkkana
4 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kookossokeria
0,5 tl vaniljajauhetta
2 tl kanelia
3 dl rusinoita
1 dl soija- tai kauramaitoa
150 g margariinia sulatettuna
(1 tl psylliumia)

Raasta porkkana ja appelsiinin kuori. Purista mehu sekaan. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet psylliumia lukuunottamatta. (Jos käytät psylliumia, sekoita se ensimmäiseksi maitoon - sen pitää turvota noin 10 minuuttia.) Lisää jauhoihin rusinat ja sitten porkkana-appelsiinisekoitus. Lisää maito. Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu margariini. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Taikinasta tulee n. 13 muffinssia sellaisilla paperisilla perusmuffinivuoilla. Miksi muuten tämä typerä "muffini" on jotenkin virallinen termi?! Muffinssi on paljon kivempi sana. Muffinssi! Muffinssi! Muffinssi!

Kikherneomeletti

Ihanan Chocochili- blogin pitäjä postaili taannoin vegaanisista pikaruokasuosikeistaan. Minun lempparipikaruokani on tämä kikhernejauhoista tehty vegeomeletti, jonka reseptin olen muunnellut Inna Somersalon superhyvästä keittokirjasta Yllin kyllin - herkkuja isolle ja pienelle joukolle. Kermajuusto sulaa ihanasti täytteessä!

Kikherneomelettiin tarvitset:

2 dl kikhernejauhoja
2 dl vettä
suolaa
kuminan siemeniä

Täyte:

Tofutti-kermajuustoa (yrttimaustettu tai maustamaton)
persiljaa silputtuna
(seitan- tai soijamakkaraa paloiteltuna)

Öljyä paistamiseen

Sekoita taikinan aineet. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kaada pannulle kauhallinen taikinaa. Laita lettusen päälle Tofutti-nokareita ja persiljaa sekä mahdollisesti makkaraviipaleet. Kun omeletin pinta on hyytynyt, taita se puoliympyrän malliseksi taskuksi. Halutessasi käännä vielä tasku ja paista hetki toiseltakin puolelta. Tästä satsista tulee sellaiset 4-5 omelettia.

Hula hula!

Niin että mikäkö tuossa kuvassa on? No sehän on tyttäreni mummun ja papan ostama Monster High- hulavanne. Ja mitäkö tekee 32- vuotias nainen lauantai-iltana kun lapset nukkuvat? No tietysti opettelee pyörittämään sitä. Entä pääseekö tämä nainen sunnuntaiaamuna sängystä ylös? No vaivoin, koska syvät vatsalihakset ovat niin kipeät!

Olin lukenut näistä kaikenmaailman voimavanteista, jollaista muun muassa Kemikaalicocktail- blogin yli-ihmismäinen Noora Shingler ylistää. Varmaan sellainen olisi vielä tehokkaampi, mutta ne ovat a) järjettömän suuria ja b) mielipuolisen kalliita. Tämä minun (siis anteeksi, tyttäreni) lelukaupasta ostettu vanne maksoi kympin ja kyllä sillä sai kummasti vatsalihakset töihin.  Koska olin unohtanut pikkutyttönä opitun hulailun, vaklasin You Tubesta ohjeita. Sit vaan musiikkia koneeseen ja hulaamaan!