Kynsilakkaa

En oikein tiedä mitä ajatella tuosta. Kuvassa ovat sunnuntaina kolme vuotta täyttävän tyttäreni palleroiset jalat. Hän halusi kynsilakkaa koska naapurin tytölläkin oli (aargh, joko se alkaa?!) ja myönnyin siihen, että varpaisiin saisi laittaa. Hän valitsi itse tuon Benecos- luonnonkosmetiikkasarjan violetin sävyn. Halusin että lakka olisi edes suht myrkytöntä - lakattuani tyttöni kynnet tosin kurkistin nettiin ja huomasin että kynsilakkaa ei ole sertifioitu luonnonkosmetiikaksi, vaikka muut Benecosin tuotteet ovat... Noh, ainakaan siinä ei ole formaldehydiä eikä ftalaatteja.

En oikein tiedä, miksi tyttäreni maalatut kynnet tuntuvat jotenkin hiukan vastenmielisiltä muutenkin kuin kemikaalien suhteen - käytänhän itsekin toisinaan lakkaa. Eikä kolmivuotias nyt tietenkään ajattele että ooh, seksikkäät varpaat tai että tämä nyt on tällainen naisten juttu, vaan ihailee vilpittömästi ja viattomasti kivaa väriä. Kaipa minunkin pitäisi lopettaa ylianalysointi. Kynsilakkaahan se vaan on loppujen lopuksi. Ja jos poikanikin haluaa tulevaisuudessa kolmivuotispäivänsä kunniaksi kynsilakkaa varpaisiinsa niin saamansa pitää.

Kynsistä puheenollen, kuulin kovin huolestuttavan jutun ystävältäni. Hän oli käynyt toista lastaan odottaessaan ultraäänessä, jota tekevä kätilö oli kertonut että rakennekynsien ja sikiöiden sormien ja käsien epämuodostumien yleistymisellä tuntuisi olevan selvä syy-yhteys. Kätilöt olivat ryhtyneet keskenään kummastelemaan näiden tietynlaisten epämuodostumien (sormien tai jopa koko kämmenen puuttuminen) tihentynyttä esiintymistä ja huomanneet, että tällaisia vauvoja oli useimmiten äideillä, jotka käyttivät ja teettivät raskausaikana rakennekynsiä. Tästä on kuulemma meneillään ihan virallinenkin tutkimus, mutta asiasta ei ole vielä julkisesti hiiskuttu koska epäilyä ei ole varmistettu. Kukin tietysti taaplaa tyylillään, mutta minulle rakennekynnet ovat olleet vieras ajatus jo ennen tämän huhun kuulemista - jo kynsibaarien ovella tuntuu melkoinen myrkynkäry. Enkä tosiaan haluaisi omien kynsieni pehmenevän ja liuottuvan pikkuhiljaa olemattomiin liimoista sun muista!

Toisaalta en kyllä myöskään haluaisi liittyä tulevia ja olevia äitejä syyllistävään kerkeään kuoroon. En esimerkiksi itse kemikaalien pelossa raidoittanut hiuksiani raskausaikoinani mutta meikkiä kyllä jonkin verran käytin, tosin pääasiassa luonnonkosmetiikkaa. Kaippa jokainen saa päättää itse nämä jutut - mutta kyse onkin siitä että saatavilla pitäisi olla riittävästi tietoa, jonka varassa päätökset tehdä.

Tofu-cashewpiiras

Kuten edellisessä postauksessani tilitin, olen ihastunut cashewpähkinään ruuanlaitossa. Nyt sitä sitten pitääkin tunkea joka paikkaan, kuten esmes tähän piirakkaan. Piiras kannattaa valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä jotta maut tasaantuvat.

Tofu-cashewpiirakkaan tarvitset:

2 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g margariinia
ripaus suolaa
n. 0,5 dl vettä

Täyte:
1 dl cashewpähkinöitä (liotettuna noin 1 desissä vettä)
1 pkt tofua
oliiviöljyä
suolaa
vihanneksia makusi mukaan: käytin tässä piiraassa sipulia, munakoisoa ja paprikaa
mausteita: tuuttasin joukkoon timjamia, basilikaa ja mustapippuria

Valmista pohja sekoittamalla kuivat aineet. Nypi joukkoon margariini ja sekoita lopuksi kylmä vesi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Sitten täyte: tehosekoita liotetut pähkinät vesitilkassa kermaksi. Lisää tofu ja öljyä, kunnes seos on mukavan pehmeää. Lisää suola. Käytä vihanneksia pannulla öljytilkassa. Kaada sitten vihannekset piirakkapohjan päälle ja hulauta päälle cashew-tofuseos. Koristele halutessasi pähkinöillä. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Vauvalle ruokaa

Tuota kaikkea ja paljon muuta voi seitsenkuinen syödä! Olen noudattanut sekä esikoisen että kuopuksen kiinteisiin ruokiin siirtymisessä enemmän tai vähemmän väljästi ravitsemusterapeutti Sandra Hoodin pätevän kirjan Feeding your vegan infant - with confidence (ytimekäs nimi, eikö totta!) ohjeita. Esikoisella oli hiukan atooppinen iho joten tarjoilin hänelle uusia ruoka-aineita vähän konservatiivisemmassa tahdissa kuin nyt pian seitsenkuiselle kuopukselle, johon kaikki tuntuu uppoavan ongelmitta.

On aika monta hyvää syytä tehdä vauvanruoka itse. Ensinnäkin silloin tietää, mitä ruuassa on: minä ainakin syötän lapsillenikin mieluusti luomuruokaa. Toiseksi kaupan vegaaniset vauvanruuat eivät ole kovin innostavan oloisia. Esimerkiksi vauvalle tärkeää proteiinia ja rautaa niissä ei välttämättä juuri ole. Ja koska vauva syö suht vähän, haluan ruuan olevan ravitsemuksellisesti täyttä tavaraa. Lisäksi huomasin tällä toisella vauvanruokintakierroksella löytäväni vauvan ruokakokeiluista vinkkejä myös aikuiseen makuun! Esimerkiksi cashewpähkinät, joista en ole koskaan erityisemmin välittänyt sellaisenaan, ovat ihania tahnoissa ja kastikkeissa.  Tässä muutamia esimerkkejä ravitsevista vauvanruuista, joiden jämät maistuvat vanhemmillekin.

Aprikoosi-cashewkerma:

kourallinen cashewpähkinöitä
muutama aprikoosi

Liota pähkinöitä ja aprikooseja vesitilkassa yön yli tai ainakin muutama tunti. Tehosekoita haluamasi paksuiseksi mössöksi. Toimii myös taateleilla tai banaanilla. Aprikooseissa ja muissa kuivahedelmissä on mukavasti rautaa ja cashewpähkinöissä hyvää rasvaa ja proteiinia. Sitä paitsi tämä kerma on niin hyvää, että ajattelin kokeilla sitä johonkin jälkiruokaan!


Mustikka-kvinoapuuro banaanilla:

kvinoahiutaleita (tai suurimoita, jolloin keittoaika hiukan pidempi)
mustikoita
banaania

Keitä kvinoapuuro, tehosekoita joukkoon mustikat ja banaani. Kvinoassa on rutkasti kalsiumia ja rautaa, jonka imeytymisestä tuoreet marjat tai hedelmät auttavat.


Linssi-perunamuussi mantelivoilla

1 peruna
1 porkkana
noin 0,5 dl  punaisia linssejä
1-2 tl mantelivoita (saatavilla valmiina, mutta voi tehdä myös itse tehosekoittamalla paahdettuja manteleita vesitilkan kanssa)

Keitä peruna, porkkana ja linssit vähässä vedessä. Lisää mantelivoi ja tehosekoita. Mantelin maku sopii perunaan niin hyvin, että ehdottomasti lisään mantelivoita seuraavan kerran aikuistenkin perunamuussiin!


Muutama päivä sitten uskaltauduin antamaan vauvalle ensimmäisen kerran samaa ruokaa kuin muulle perheelle: mössättyä munakoiso-linssipataa, josta oli jätetty suola pois. Hyvin maistui tomaatista, sipulista ja valkosipulista sekä mausteyrteistä huolimatta. Olenkin lisännyt vauvan omiin soseisiin hiukan yrttimausteita kuten timjamia ja basilikaa. Ei kai se vauvankaan suu tuohesta ole!

Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku...

Vietin eilen ensimmäistä äitienpäivääni kahden lapsen äitinä. Ilmat suosivat, mutta leivonnaiset vain puoliksi: varma suosikkini voileipäkakku oli ok, mutta täytekakku otti ja epäonnistui. Olin niin pollea taannoisten muffinssien superonnistumisesta, että päätin kokeilla kookosöljyä täytekakkupohjaankin. Mutta hei haloo, kakkuahan täytyy pitää jääkaapissa jossa kookosöljy tietysti kovettui ja samalla tinttasi kakkupohjan kivikovaksi... Eipä harmittanut, ei. No onneksi kuun lopulla on tulossa esikoisen synttärit joita juhlitaan pariinkin otteeseen, joten saan mahdollisuudet tasata tilit huonokäytöksisten kakkupohjien kanssa! Grrrr! Mutta hei, toivottavasti teillä kaikilla kanssaäideillä oli mukava päivä - tuo luomukuohari vähän lauhdutti minuakin!

Mustikkakookosmuffinssit

Ostin tänään somia silikonisia muffinssivuokia ja himoitsin oikopäätä amerikkalaistyylisiä mustikkamuffinsseja.  Säväytin niitä kookoksella ja tuloksena oli ehkä leivontaurani parhaita muffinsseja: kuohkeita, pehmeitä ja maukkaita. Kookos ei varsinaisesti maistu mutta tuo muffinsseihin täyteläisyyttä.

Mustikkakookosmuffinsseihin tarvitset:

2 dl vehnäjauhoja
1, 5 dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria/ 1 tl vaniljajauhetta
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
1 dl soijajugurttia
1 rkl omenaviinietikkaa (valkoviinietikka on myös ok)
2 dl kookoskermaa
1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä sulatettuna
3-4 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet. Sekoita keskenään jugurtti ja etikka, lisää jauhoseokseen. Sekoita joukkoon kookoskerma ja sulatettu kookosöljy. Lisää lopuksi mustikat: pakastemustikat kantsii laittaa jäisinä, jottei koko taikina värjäänny. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. Tästä satsista tuli 12 reilun kokoista muffinssia.

Nokkosletut

Isäni on meidän perheen lettumestari. Näin keväällä hänen paistamansa nokkosletut ovat ihana ateria. Söimme nämä letut cashewpähkinäkerman kera: tehosekoitin pari kourallista cashewpähkinöitä, tilkan vettä ja ripauksen suolaa pehmeäksi kermaksi.

Vegaanisiin nokkoslettuihin tarvitset:

5 dl kauramaitoa
2,5 dl jauhoja (laitoin yhden desin kikhernejauhojakin, mutta pelkkä vehnäkin käy)
n. 2 dl ryöpättyä nokkosta
ripaus suolaa
(vissyä)

Huuhtele nokkoset ja ryöppää ne nopsasti. Silppua. Vatkaa kauramaidon joukkoon jauhot ja suola, lisää nokkossilppu. Loraus vissyä on myös hyväksi taikinalle. Paista margariinissa letuiksi.

Hämäävän helppo maa-artisokkakeitto

Maa-artisokat ovat siitä hauskoja, että niitä voi kaivaa tuoreena maasta pöytään näin keväälläkin. Vanhempieni pihamaalla on muutama varsi, ja pyöräytimmekin herkullista maa-artisokkakeittoa. Sen koostumus oli paitsi kermaista myös pehmeän höytyväistä ja maku hienostuneen lempeä. Sosekeitto oli kätevää sikälikin, että saatoin tarjoilla sitä ennen suolan ja sitruunan lisäämistä puolivuotiaalle vauvalleni,  joka on hiljattain aloittanut innokkaan tutustumisensa kiinteisiin ruokiin. Hyvin upposi koko perheelle!

Maa-artisokkakeittoon tarvitset:

noin 1 kg maa-artisokkaa
4 dl kookoskermaa
2 rkl sitruunamehua
suolaa

Kuori ja pilko maa-artisokat (niin, tämä onkin keiton aikaavievin työvaihe, sen verran röpöläisiä ne mukulat ovat!) ja keitä kypsäksi. Jätä kattilaan noin 1,5 dl keitinvettä, kaada loput pois. Lisää kookoskerma ja soseuta. Kuumenna keittoa vielä ja lisää suola sekä viimeiseksi sitruunamehu.

Kääretorttukonsulttia kaivataan!

Kas niin. Tuo mössö kompostissamme on jälleen yksi epäonnistunut kääretorttu. Mikä kumma siinä on, etten saa vegaanista kääretorttua onnistumaan? Tällä kertaa kokeilin lisätä taikinaan psylliumia mutta ongelma oli sama kuin aina: tortturaukkani eivät kerta kaikkiaan kääriydy! Joka tarhalapsi saa leipastua ihanaa torttua mutta minä en millään. Taikinani piintyy itsepintaiseksi levyksi ja murenee kun yritän kääriä sitä... Tällä kertaa ihanat aineet menivät täysin hukkaan, en viitsinyt yrittää edes mitään pelastusjälkiruokaa. Ainoa hopeareunus pilvessä on se, että löysin tosi hyvää aprikoosihilloa joka oli tarkoitettu tortun täytteeksi:

Tätä sokeritonta ja lisäaineetonta ranskalaista Vitabio-luomuhilloa myy ainakin Kampin kauppakeskuksen tavattoman kallis K-kauppa.

Mutta tosiaan, jos joku kääretorttuguru haluaisi antaa vinkkejä niin olisin kiitollinen!