Sitruunasalmiakkikakku

Lainasin kirjastosta Ulla Svenskin kirjan Unelmakakut. Nainen on nero. Vöhkin ja veganisoin oitis tämän sitruunan ja salmiakin yhdistävän täytekakkuidean.  Kerman ja salmiakin yhdistelmä on mahtava - miksi en ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi sitä? Sitruunatäytteen ansioista lopputulos on paitsi  karkkimainen myös raikas. Tämä oli myös eka marsipaanilla kuorrutettu kakkuni ikinä eikä taatusti jää viimeiseksi. Marsipaani on hyvää, näyttävää ja oiva konsti peittää kakkupohjan mahdolliset kauneusvirheet!

Sitruunasalmiakkikakku

pohja:

150 g margariinia

2 dl sokeria

1 dl soijajugurttia

2 tl omenaviinietikkaa

1 dl perunajauhoja

6 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

5 dl kasvimaitoa

sitruunatäyte:

1 sitruunan kuori

1 sitruunan mehu

0,5 dl vettä

0,5 dl sokeria

1 rkl maissitärkkelystä

1 prk (500 g) soijajugurttia valutettuna

salmiakkitäyte:

100 g turkinpippureita

1,5 dl vettä

0,5 dl sokeria

1 rkl maissitärkkelystä

2 dl vaahtoutuvaa kasvikermaa

kostutus:

n. 2 dl soijamaitoa

kuorrutus ja koristelu:

400 g marsipaania

turkinpippureita pilkottuna

Valmista pohja: vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita keskenään jugurtti ja etikka ja lisää margariinivaahtoon. Lisää sitten joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeisenä neste. Paista voidellussa kakkuvuoassa 175 asteessa noin 40-45 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ja valmista sitten täytteet. Raasta sitruunan kuori kattilaan ja purista mehu joukkoon. Lisää vesi, sokeri ja maissitärkkelys ja anna kiehahtaa. Anna jäähtyä hetki ja laita sitten jääkaappiin kylmenemään. Lisää sitten sekaan yön yli valutettu soijajugurtti.

Salmiakkitäytettä varten hienonna turkinpippurit toiseen kattilaan ja lisää muut aineet. Sekoita kunnes salmiakit sulavat ja seos kiehahtaa. Anna jäähtyä hetki ja laita sitten jääkaappiin kylmenemään. Vatkaa kerma ja lisää kylmenneeseen seokseen. 

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta alin kerros soijamaidolla ja levitä päälle sitruunatäyte. Nosta keskimmäinen kerros alimman päälle ja kostuta jälleen soijamaidolla. Levitä päälle salmiakkitäytettä. Nosta kansi toisen kerroksen päälle ja kostuta lopuksi soijamaidolla. Levitä lopuksi jäljelle jäänyt salmiakkitäyte koko kakun päälle ja reunoille: näin marsipaanikuorrutus tarttuu kunnolla kiinni. (Tämän opin Ulla Svenskin kirjasta!)

Valmista kuorrutus pyörittämällä huoneenlämpöinen marsipaani palloksi ja kaulitsemalla se levyksi leivinpaperin päällä. Kumoa levy kakun päälle leivinpaperin avulla ja painele kakun päälle. Leikkaa ylimääräinen marsipaani pois ja koristele lopuksi salmiakilla.

Täytekakun valmistaminen kuulostaa aina monivaiheiselta ja hankalalta mutta itse asiassa hankalin työvaihe tässä kakussa oli estää itseäni syömästä kaikkea salmiakkitäytettä sellaisenaan. Siitä voisi varmaan rakennella myös ihanan hyytelökakun esim. Vegegelillä. Harmi vaan että se on väriä kalma:

Ehkä Halloween-juhliin?

Vegaanisten puukenkien metsästys

Kuva: Chameleon Clogs

Hyvännäköisiä, vegaanisia ja eettisiä puukenkiä on vaikeampi löytää kuin Graalin maljaa. Uskokaa pois, olen omistanut elämästäni monta tuntia niiden etsimiseen. (Itse asiassa voisin antaa omaelämäkertani nimeksi The Quest for Vegan Clogs, sen verran paljon on tullut tihrusteltua ulkomaisiakin nettikenkäkauppoja.) Puukenkien ongelmat ovat yleensä vegaanivinkkelistä tällaisia:


a) Puukengät ovat hyvännäköiset mutta eivät vegaaniset. Kuten Swedish Hasbeens, Maguba jne. Olen jopa ottanut yhteyttä joihinkin ruotsalaisiin puukenkävalmistajiin ja tiedustellut mahdollisuutta saada ei-nahkaisia puukenkiä. Tyvärr inte on yleensä ollut vastaus.


b) Kengät ovat vegaaniset ja hyvännäköiset mutta eivät itse asiassa puukengät. Tällaisia myy esimerkiksi vegaanikauppa Alternative Outfitters:

Kuva: Alternative Outfitters.

Tyylissä on sitä rouhevuutta mitä kaipaan mutta pohja on puujäljitelmää. Ja minä kun rakastan nimenomaan sitä puun tuntua ja näköä tassujeni alla.


c) Popot ovat vegaaniset mutta eivät hyvännäköiset. Vai mitä tykkäätte näistä tanskalaisen Sanitan tai brittiläisen Ethical Waresin klopottimista? Tässäpä tukevaa tätityyliä Sanitan tapaan:

Kuva: Sanita.

Entä kertoisiko joku Ethical Waresin tyypeille, että vegaanisissakin puukkareissa voisi kuitenkin olla munaa?

 Kuva: Ethical Wares.

Sitten on vielä ne viilupuupohjaiset pornokorkkari-henkiset, hinnoista päätellen hikipajoissa duunatut jutskat, joita joissakin verkkokenkäkaupoissa tarjoillaan puukenkinä.  Minä haluan puukkarini coolina mutta reiluina ja käyttömukavina kiitos.  Ninpä olinkin jo alistunut ajatukseen että vegaanisia puukenkiä ei ihan hetkeen tule minun kenkäkokoelmaani.

Mutta nyt kuulkaa alkaakin tunnelin päässä näkyä valoa. Törmäsin nimittäin amerikkalaiseen, puukenkiä tilaustyönä valmistavaan Chameleon Clogs- yritykseen surffaillessani  Etsyssä.  Chameleon Clogsin mallistosta löytyi lupaavan näköisiä, käsin tehtyjä tekstiilipäällysteisiä puukenkiä.  Puljun omistaja (joka ilmeisesti myös tekee kengät) vastasi tiedusteluihini, että ne tosiaankin voidaan valmistaa vegaanisina käyttämällä vuorimateriaalina keinomokkaa. Chameleon Clogsin myyntiajatus on muutenkin, että asiakas voi räätälöidä haluamansa puukengät valitsemalla itse päällyksen ja pohjan kuosin ja värin. Mistään terveyssandaaleista ei ole kyse vaan Chameleonin puukkareissa on myös kivasti korkoa ja jujua. Alkukuvan kankaisten kirahvikuvioisten ohella minua kutkuttavat nämä hauskasti räsymattoa muistuttavat mallit:

Chocholate Kiss- puukenkäsandaali. Kuva Chameleon Clogs.

Licorice- puukenkä. Kuva Chameleon Clogs.

Minä tykkään. (Tosin miksi kummassa puukenkäraukat on kuvattu tuollaista kammottavaa sohvaa vasten?!) Hinta kieppuu 150 € tienoilla ja tuntuu tietysti aika suolaiselta, mutta niissä hinnoissa kaiketi nuo puukengistä kaikkein kohkatuimmat Hasbeensitkin ovat. Tuntuu tietysti vähän hassulta tilata peripohjoismaiseen malliin pohjautuvia puukkareita Amerikasta asti. Kuinka kummassa täällä päin ei hoksata että kyllä niitä puukenkiä voisi värkätä muustakin kuin nahasta? Vai tunteeko joku jonkun vegaanipuukenkätehtailijan, häh?

Jouluista juhannusta: pipariporkkanakakku

Älkää nyt kertoko kenellekään, mutta tottavieköön löysin jääkaapin perukoilta viime joulusta tähteeksi jääneen piparkakkutaikinan. Taikina oli vielä ihan ok, joten tekaisin siitä juhannuskakun. Jos olet niin tarkka huushollinpitäjä ettei sinun jääkaapistasi löydy puoli vuotta vanhaa piparitaikinaa, voi sen varmaan kakussa korvata murustamalla taikinan joukkoon paketillisen valmispipareita. Piparitaikinasta kyllä tulee kakkuun aika herkullisia klönttejä, joten kantsii miettiä pari kertaa siivoaisiko sittenkään sitä jääkaappia!

Pipariporkkanakakkuun tarvitset:

3 porkkanaa
1 sitruunan mehu
4 dl puolikarkeita spelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 dl (intiaani)sokeria
2 tl kanelia
2 dl rusinoita
2 tl soodaa
2 dl soijajugurttia
2 tl omenaviinietikkaa
150 g margariinia sulatettuna
n. 2 dl kauramaitoa

n. 200 g piparkakkutaikinaa ta paketti valmispipareita (esim. Anna's).

Raasta porkkanat ja sekoita joukkoon sitruunamehu. Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon rusinat. Sekoita soijajugurtti ja etikka keskenään ja lisää taikinaan.  Lisää sulatettu margariini ja lopuksi maito. Kaada puolet taikinasta voideltuun vuokaan. Murustele piparitaikina tai piparit vuokaan kakkutaikinan päälle ja lisää loput taikinasta. Jos piparitaikinaa jää jäljelle, voit koristella kakun tekemällä taikinasta ihan normipipareita - valmiit piparkakkumurutkin varmaan toimivat rapeina koristeina.  Paista 175 asteessa noin 45  minuuttia.

Taikina on aika iso joten siitä sai myös soman ja kontekstiin sopivan pikkukakun tyttären Linnanmäeltä voittamalla kakkumuotilla:

Hauskaa juhannusviikonloppua kaikille! Juhannuspyhien jälkeen saatatte kuulla kummia vegaanisista puukengistä, joiden etsimiseen olen omistanut elämästäni suhteettoman paljon aikaa...

Kookos & popcorn

Kookosöljyssä poksautettu popcorn + Studio Ghiblin elokuva + sadepäivä = onnellinen perhe

Vegaanista hemmottelua: Ekohoitola Lumme

Nyt alkoi kuulkaas tuntua siltä että tarvitsin jotain korjaussarjaa, joten varasin pitkästä aikaa ajan Caloniuksenkadun Ekohoitola Lumpeesta. Lumme on ekokosmetologi Sybila Pitkäsen (joka muuten on itse oiva mainos luonnonkosmetiikalle kuten kuvasta näette - miten joku aina onnistuukin olemaan niin raikas ja kaunis?!) luonnonkosmetiikkaa käyttävä kauneushoitola. Kävin Sybilan taitavassa käsittelyssä ensi kerran joskus nelisen vuotta sitten ja siitä pitäen on hemmoteltavaksi pitänyt päästä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kuiva ihoni onkin ollut huomattavasti paremmassa kunnossa. Sitäpaitsi se vaan on joskus niin mahtavaa maata paikallaan tunti tai puolitoista rauhaisassa ympäristössä ja antaa jonkun lätmiä nahkaan hyväntuoksusia ja hyvää tekeviä aineita. Varsinkin näin kahden pikkulapsen äitinä löytää helposti itsensä siitä tilanteesta, että jo Papa-kokeessa ja hammaslääkärissä käyntikin tuntuvat luksukselliselta omalta ajalta.

Tällä kertaa otin Sybilan suositteleman kookospohjaisen Tropicai Alona Spa Head to Toe- hoidon ja se tottavieköön hakkasi rentouttavuudessaan hammaslääkärin. (Hintakin oli itse asiassa aika kilpailukykyinen hammaslääkäriin nähden: puolentoista tunnin käsittely maksoi 95 €. ) Tropicai-hoidon voi tehdä kolmella öljyseoksella joista valitsin vegaanisen Exotic-öljyn. Hoidossa käytetään eteerisiä öljyjä lukuunottamatta pelkästään kookosta eri muodoissaan: öljyä, kermaa, hiutaleita... Erityisesti kookoshiutaleilla tehty kuorinta tuntui ihanalta niin kasvoilla kuin koko kropassakin. Kookoskerman käyttö kasvonaamiona oli minulle uusi idea mutta se tuntui kyllä tosi kosteuttavalta ja viilentävältä. Hoitoon kuului myös vartalon, kasvojen ja hiuspohjan hieronta jotka kaikki tuntuivat taivaalliselta. Iho jäi käsittelystä pehmeäksi ja peilistäkin katsoi entisen takakireän akan sijaan suhteellisen levännen näköinen nainen. Ja pisteitä Sybilalle muuten myös siitä, että hänellä on aina mainio kyky aistia milloin asiakas haluaa jutella ja milloin vain rentoutua. Tätä taas pian lisää!

Raparperipiirakka niille jotka eivät pidä raparperista

Joka kesäkuu niitä alkaa ilmestyä: raparperireseptejä. Raparperista tehdään chutneyta, hilloa, kastiketta ja tietysti piirakkaa. Itsekin tuhtaan joka alkukesä raparperipiirakkaa, vaikka totta puhuen minua miellyttää raparperissa eniten sen nimi. Ja tietysti se on kesän ensimmäinen kotimainen tuorejuttu jota voi käyttää leivontaan. Tässä raparperipiirakassa maistuu pikkuisen raparperin kirpeys mutta enimmäkseen mausteet ja intiaanisokeri. Ja hyvä niin.

Raparperipiirakkaan tarvitset:

pohja:

4 dl jauhoja (spelttiä ja vehnää)
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 rkl sokeria
100 g margariinia
0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon margariini. Lisää vesi vähitellen. Tasoita voideltuun piirakkavuokaan ja kaada päälle täyte:

5 raparperin vartta
1 dl intiaanisokeria
1 dl rusinoita
0,5 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl marjalikööriä
2 rkl perunajauhoja

Pilko raparperi. Älä kuori - kuorimaton raparperi säilyttää kauniin punaisen värinsä. Sekoita ainekset keskenään, viimeisenä perunajauho. Jos raparperit ovat tosi mehukkaita, kannattaa perunajauhoa lisätä. Rusinat voi vallan mainiosti sesonkiaikaan korvata mansikalla ja sokerin määrää voi silloin vähentää.

Paista piirasta noin puoli tuntia 200 asteessa ja tarjoile kaurakermavaahdon kera.

Vegaaninen salmiakkisuklaa

Voiko tällaista olla? Asia jossa yhdistyy kaksi todella tärkeää juttua eli suklaa ja salmiakki. Ja vielä reilun kaupan lätkällä varustettuna. Kiitti vaan, Bergin Anthon - en ehkä enää voi elää ilman tätä!

Saippuakauppias

Jonkun verran laput silmillä sitä vissiin tuolla kulkee. En ollut nimittäin huomannut että Mäkelänkatu 27:n kukkakioski oli vaihtunut somaksi saippua- ja kynttiläkauppa Amppeliksi, vaikka tallustelen kohtuullisen usein sen ohi. Olen iloinen että äkkäsin puodin ja viitsin käydä hätyyttämässä kaupan pitäjän Pirjon työpajaltaan sisäpihalta. Itse puoti ei ole kesällä säännöllisesti auki mutta jos tohtii mennä kolkuttelemaan verstaalle saa kyllä hyvää palvelua! Pirjo oli aloittanut kukkakioskin pitäjänä mutta päätynyt myymään itse valmistamiaan saippuoita, kynttilöitä ja kylpypalloja. Tuotteet ovat kasvipohjaisia ja ainesosat luonnollisia - Pirjo kertoi itse kärsivänsä migreenistä joten ei voisi edes työskennellä ärjyjen kemikaalihajujen parissa. Ja sen kyllä huomaa lopputuloksista: saippuat ovat paitsi syötävän ihanan näköisiä myös miellyttävän ja raikkaan tuoksuisia. Amppelin kynttilät ovat soijapohjaisia ja tuoksut herkullisia. Yleensä inhoan tuoksukynttilöitä jotka tuppaavat döfäämään kovasti äklökemikaaleille, mutta näitä kynttilöitä voisi tuoksutella vaikka loputtomiin. Vähän harmittaa että nuukailin ja jätin mangolta tuoksuvan kynttilän ostamatta! Mukaan tarttui kuitenkin tällaista:

Kahvin tuoksuinen kynttilä, somia pikku saippuoita tytölleni joka on tällä hetkellä kovin innostunut käsien pesuun (jos sen saa tehdä ihan itse), sekä söpö muffinssin muotoinen pähkinäkahvisaippua (tätä ei voi antaa tyttären käsiin ettei se tule syödyksi!). Arvatkaapas mistä ostan seuraavalla kerralla lahjoja?

Pirjo oli keksinyt myös hauskan kierrätyskortti-idean: kortin sisässä on tasku, johon laitettuun kartonkiin onnittelut tai muut viestit voi kirjoittaa ja sitten saaja voi aikanaan antaa kortin eteenpäin uudella irtokartongilla varustettuna. Ei pöllömpi ajatus - itse ainakin olen aina vähän ulalla että mitä tehdä esmes onnittelukorteille kun ei niitä raaskisi oikein heittää pois mutta ei toisaalta jaksaisi ikuisuuksia katsellakaan. Tälläviisiin siis:

Mun mielestä on aina mahtavaa jos ihan lähistöltä löytyy joku hauska pikkukauppa jonka asiakkaaksi voi hyvillä mielin ryhtyä. Ja ens viikolla haen sen mangokynttilän!

Ihan ok Veganissimo

Kävimme eilen lounastamassa Sörnäisiin hiljattain avatussa Café Veganissimossa. Aikaisemmin samassa tilassa toimi toinen vegaaniravintola, Bistro Artesana, jonka huolella valmistettua hyvää ruokaa kävimme syömässä liian harvoin. Veganissimo on puolestaan aiemmin toiminut ainakin Tampereella ja lisäksi kesäisin festariruokakojuna. Tampereen Veganissimossa ehdin käydä syömässä kerran. Siellä hinta-laatusuhde ei ollut ihan kohdallaan ainakaan à la carte- annoksissa, lounaspaikkana se kuulemma oli onnistuneempi. Viime kesän Puntalarockissa ostin annoksen Veganissimon ruokateltasta ja petyin kovasti: kasvisburger oli yhtä kuin teollisia juurespihvejä valmisleivän sisällä.

Odotukset eivät siis olleet hirvittävän korkealla tämän uutukaisen Veganissimon suhteen. Paikka toimii lounasbuffet-periaatteella: keittolounas salaatteineen maksaa 6,80 € ja buffetlounas 9,80€. Buffetlounaaseen kuuluu keitto, salaatti ja leipä, molempiin kahvi tai tee. Aika lailla tavanomainen Helsingin lounashinta, mutta mukava yllätys oli se, että lapsia laskutetaan ikävuoden mukaan - tyttäremme lounas maksoi siis kolme euroa. Kellarikerroksessa sijaitseva Veganissimo on sisältä melko viihtyisä ja Bistro Artesanaan verrattuna avaran tuntuinen - muutama väliseinä oli vissiin purettu ja noutopöytä sijoitettu fiksumpaan paikkaan. Plussaa siitä, että lapsiasiakkaat on huomioitu peleillä ja puuhakirjoilla sekä usealla syöttötuolilla. Palvelu oli myös kokonaisuudessaan ystävällistä ja nopeaa.

Sitten se ruoka. Eilen listalla oli purjo-tofu-kookoskeittoa sekä lämpiminä ruokina soijasuikaleita pähkinäkastikkeessa, mausteista hernerisottoa ja currykasvislisäkettä. Ensin testasimme salaattipöytää, joka voisi löytyä mistä tahansa kebabmestasta vai mitä:

Perussettiä eli mauttomia kurkkuja ja tomaatteja. Oliiveissa oli tosin kiva chiliyllätys ja hapankaali oli hauska lisä. Vihreä salaatti oli myös raikasta ja hyvää. Oreganovoittoiset pennepastat maistuivat hyvin pastaa jumaloivalle tyttärelle! Ja onhan se mukavaa kun ei tarvitse erikseen tentata salaatinkastikkeiden ainesosia.

Tofu-kookoskeitto puolestaan oli suht heikko esitys - keittolounas ei ainakaan tällä sopalla olisi hintansa väärti. Lämpimässä kookosmaidossa ui maustamattoman tofun paloja ja kaiketi muutama purjorenkula - mausteita ei ollut juuri lainkaan. Tällaisen keiton olisi vähällä mielikuvituksella saanut tosi maittavaksi: inkivääriä, sitruunaa tai edes jotakin missä on hiukan makua.

Pääruoan soijasuikalepata oli kyllä kieltämättä hyvää, tällaista voisi kokeilla kotonakin. Soijasuikaleet oliva saaneet niskaansa reilusti maapähkinävoita ja maku oli täyteläinen ja mukavan paahtunut. Hernerisotto oli ok, mutta lisäkekasvikset kaipasivat enemmän currya - ja toivottavasti ne vain näyttivät sahalaitakuvioineen siltä että ne tulivat suoraan tukun pussista?

Kahvi tosiaan kuului hintaan ja oli reilua, luomua ja hyvää vaikka tulikin termarista. Otin kyytipojaksi viipaleen soijajuustokakkua (3, 50 €). Viipale oli houkuttelevan näköinen ja somistettu mansikoilla mutta sori vaan, teen itse parempaa. Pohja oli miellyttävän keksimäinen mutta päällys übermakeaa ja jotenkin jauhomaista - enpäs tullut kysäisseeksi millä se oli hyydytetty. 

Lounaskäynnistä jäi suht hailea olo: ihan ookoo, mutta ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä ruokakokemus. Mutta harvoin kai lounaspaikat sitä ovatkaan? Jos haluaa vain välttää ruuanlaiton ja käväistä ulkona syömässä on Veganissimo ihan hyvä valinta. Jos taas haluaisi maistella jotain, mitä ei itse kotona osaisi laittaa niin se on toinen juttu. Toivottavasti paikka kuitenkin menestyy - vegaanisia tai vegaaniystävällisiä ravintoloita ei totta vieköön ole liikaa näilläkään nurkilla - vaikkakin ripaus lisää kunnianhimoa ja uskallusta ei tekisi Veganissimolle pahaa.

Kerrostettu raakapiirakka ja 11 kysymystä

Syytän ihanan Veikeä Verso- blogin pitäjää Paulaa siitä, että olen alkanut (vastoin ennakkoluulojani!) innostua raakaravinnosta: hänellä kun on aina niin maukkaan oloisia raakaohjeita blogissaan. Lainasin Paulan reseptien innoittamana kirjastosta Erica Palmcranz-Azizin kirjan Raw Food - Makeita herkkuja raakaravinnosta ja ihastuin yksinkertaisiin mutta houkutteleviin ohjeisiin. Ainakaan Erican raakaravinto ei ole mitään salatiedettä, vaan herkut syntyvät pääsääntöisesti tehosekoittamalla pähkinöitä ja/tai siemeniä sekä kuivattuja tai tuoreita hedelmiä. Tällä hetkessä pakastimessani odottaakin jäisiä banaaneita, joilla kokeilen kirjan jätskiohjeita - jäädytetyt banaanit kun ovat niiden kulmakivi.

Raakaruoka on toki fiksua ruokaa sikäli, että ainekset ovat terveellisiä mutta tulokset edes pikkuisen syntisen oloisia: piiraita, suklaapatukoita, lakupalloja. Raakapallukat sun muut tulevat myös edulliseksi sikäli, että joka pikku patukka maksaa ostettuna kolmisen euroa, kun taas kolmella eurolla tekee jo itse mukavan satsin pähkinäisiä herkkuja. Ainakin muutamat pallukkakokeiluni ovat uponneet hyvin myös perheeseen - ja mikä kätevintä, ohjeissa voi usein käyttää vauvalle tehtyjä ruokia kuten cashewkermaa tai kuivahedelmäsosetta.  Tein kuvan piirakan juurikin hyödyntämällä vauvalle tehtyä hedelmäsosetta, jossa oli tuoretta päärynää, taateleita ja viikunoita. Kuivahedelmiä kantsii liottaa yön yli tai ainakin muutaman tunnin, jotta ne soseutuvat kiltisti.

Kerrostettuun raakapiirakkaan tarvitset:

pohja:
250 g pähkinöitä ja/tai manteleita (käytin cashewpähkinöitä ja manteleita)
2 rkl kuivahedelmähilloa (siis liotettuja ja soseutettuja kuivahedelmiä, halutessasi lisänä esim. tuoretta päärynää tai omppua)
1 tl vaniljajauhetta
1 tl kanelia

Hienonna ensin pähkinät tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää mausteet ja kuivahedelmäsose. Lisää jälkimmäinen vähä kerrallaan, kunnes koostumus on sopivan pehmeää mutta kuitenkin riittävän jämäkkää, jotta saat sen taputeltua lautaselle tai piirakkavuokaan piirakkapohjaksi. Laita pohjan päälle vielä kerros kuivahedelmäsosetta ja valmista sen jälkeen päällys tehosekoittamalla keskenään:

1, 5 dl cashewpähkinöitä
1, 5 dl vettä
1 tl agavesiirappia

Kaada päällys piirakkapohjan päälle. Koristele hedelmillä ja/tai marjoilla. Anna vetäytyä jääkaapissa pari tuntia. Tulos on yllättävän kermainen ja myös helposti leikattava - pelkäsin turhaan piiraan jäävän mössöksi. Cashewpähkinäkermaa voi tuunata aprikooseilla, banaanilla tai oikeastaan millä vaan.

Veikeän Verson Paula lähetti minulle myös yksitoista hauskaa kysymystä vastattavaksi. Täältä pesee:

1. Mikä sai sinut tänään iloiseksi?
Tänään ei tarvitse tehdä lounasta - menemme koko perheen voimin tsekkaamaan lähelle avatun vegaanisen lounaspaikan! Plus sain tänään lukea Hesarin ja juoda aamukahvin aika rauhassa.

2. Mitä olisit jos voisit olla mitä tahansa?
Hmm. No, olen aina halunnut oppia jonkun itsepuolustuslajin tosi, tosi hyvin. Tässä elämässä ei siihen liene enää aikaa. Haluaisin myös olla vielä joskus seesteinen joogi, joka haltsaa astangajoogan ensimmäisen ja toisen sarjan. Nämä taitavat molemmat tähdätä siihen, että olisin paitsi fyysisesti hyvässä kunnossa myös kärsivällinen ja angstaamaton.

3. Mitä teet (kesä)lomalla?
Menen äitiyslomalta takaisin töihin elokuussa, joten on tosiaan sellainen kesäloman tuntu. Haluaisin olla suht tiiviisti kotona Helsingissä mutta myös mahdollisesti tehdä kesälomamatkan. Saas nähdä.

4. Paras ekotekosi/-vinkkisi?
Kierrätyskeskuset. Rakastan, rakastan, rakastan niitä. Erityisesti Helsingin Lönnrotinkadun kierrätyskeskusessa on käsittämättömän hyvä ilmaishuone, josta löytyy vaateyllätyksiä aikuisille ja lapsille.

5. Mikä on ruokabravuurisi?
Pataruoka, jota kutsumme nimellä Hot Pot. Siihen tulee mitä vain juureksia ja/tai vihanneksia sattuu kaapissa olemaan, jotakin proteiinipitoista kuten papuja, linssejä tai tofua sekä kvinoaa tai riisiä/spelttiä. Niskaan tomaattimurskaa, kookoskermaa, öljyä ja mausteita ja padassa uuniin pariksi tunniksi. Onnistuu aina.

6. Mitä tarjoat yllätysvieraille?
Nykyisinä kännykkäviestien ja sosiaalisen median aikoina käy aika harvoin ihan täysyllätysvieraita. Lyhyen varotusajan vieraille löytyy yleensä jätskiä ja marjoja pakkasesta - ja aika harvoin meillä on talous ilman mitään leivonnaisia!

7. Tunnetko itsesi aikuiseksi?
Todellakin. Näin kolmen vuoden univajeen jälkeen välillä noin 95- vuotiaaksi.

8. Mikä on itsellesi läheisin taiteenlaji?
Kirjallisuus. Olen lukenut viisivuotiaasta lähtien joka päivä edes jotakin. Välillä mietin voiko lukuharrastus täyttää addiktion tunnusmerkit. Tykkään kyllä myös visuaalisista taiteista mutten kuluta niitä yhtä tietoisesti päivittäin.

9. Mitä jääkaapista/kuiva-ainekaapista täytyy aina löytyä?
Kahvia. Tuorejuttuja kuten kurkkua ja salaattia. Leivontatarpeita, jos inspiraatio iskee. Puolisolle tietysti rusinoita.

10. Viimeisin näkemäsi elokuva?
Nalle Puhin elokuva. Say no more!

11. Viimeisin lukemasi kirja?
Luen usein kirjoja uudestaan ja uudestaan, mutta viimeisin uusi lukukokemus oli Irvine Welshin Skagboys. Edinburghin slummialueelle sijoittuva rujo mutta perin inhimillinen kirja sai minut välillä unohtamaan olenko narkkari Leithin satama-alueella vai kotiäiti Helsingissä. Oli kyllä mukava havahtua todellisuuteen!

Kuukauden vegaanituote: The Vegg

Tämän kuukauden vegaanituote on oikeastaan viime kuun - tässä on pitänyt viime viikon hiukka kiirettä tyttären kaksien synttärikutsujen (niistä varmaan lisää tuonnenpana) ynnä muun kanssa.

Mutta siis tämä Vegg, elikkäs kananmunan keltuaisen ruuanlaitossa korvaava jauhe, joka on valmistettu enimmäkseen oluthiivahiutaleista. Ostin sitä Veganstoresta samalla kun tilailin kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä. The Vegg on amerikkalainen tuote, jonka myyntituotoista kymmenen prosenttia menee Compassion Over Killing-eläinsuojelujärjestön hyväksi.

Veggin kotisivuilla paitsi ylistetään ylitsevuotavasti tuotetta myös annetaan reseptejä. Kokeilin French Toast -reseptiä (en oikein tiedä mikä se olisi suomeksi, vähän köyhien ritarien tapainen mutta suolainen jutska jota ainakin britit ja jenkit syövät). En nyt hirveästi lämmennyt: vaikka noudatin ohjetta pikkutarkasti, tuli leivistä omituisen löysiä eikä rapeita jollaisia niiden kuulemma pitäisi olla. Itse Vegg on jotenkin hämmentävä tarvike: se todella muistuttaa koostumukseltaan, väriltään ja ikävä kyllä myös hajultaan jonkinlaista vinksahtanutta keltuaisseosta. Katsokaapas vaikka:

The Vegg sekoitetaan veteen ennen käyttöä. Ohjeessa 4 teelusikallista jauhetta sekoitetaan 2,5 desilitraan vettä ja tuloksena on yllättävän paksua tököttiä. Koska Veganstoren sivuilla kehuttiin Veggin passaavan myös omeletin tekoon, kokeilin tällä perussekoitussuhteella ja tuloksena oli ikävää litkua öljyssä - sideaineeksi Veggistä ei siis ole. Eikä se käy leivontaan. Eikä se näytä, maistu tai tuoksu erityisen hyvältä. Eikä se ole erityisen ravinteikasta. Eikä se ole järin halpaakaan - 44 gramman pussi maksoi kuutisen euroa - vaikkakin toki suht riittoisaa. Herääkin kysymys mihin tätä tuotetta oikeastaan tarvitaan? Pahanmakuisen hollandaise-kastikkeen tekoon? Pah.