Voita Ecco Bellan parfyymi!

Kuva: www.chicvegan.com

Nyt kannattaa taas kurkata Chic Veganin sivuille! Jokin aika sitten Keitaalla tekemäni parfyymijuttu on nyt Chic Veganissa supermakealla porkkanalla varustettuna. Postauksen arvonnasta voit nimittäin voittaa haluamasi Ecco Bellan tuoksun! Ohjeet osallistumiseen löytyvät postauksesta.

Ecco Bellan ihanat Eau de Parfumet ovat paitsi vegaanisia, myös luomulaatuisia. Oma lempparini sarjasta on mustaherukalla ryyditetty mausteinen Ambrosia, joka on minulla tällä hetkellä lähes päivittäisessä käytössä. Ecco Bellaa ei tällä hetkellä taida saada Suomesta, mutta sarja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Joten onnea arvontaan!

Mikä teitä liikuttaa?

Minä olen kuulkaa kokeillut monia liikuntalajeja, minä. Olen liikuntalutka. Joogaa, tanssia, erilaisia jumppia, kuntosalia, pilatesta, juoksua, tai chita... Ihastun aina johonkin täysillä kunnes löydän taas uuden rakkaan. Jooga on ehkä ainoa asia joka edes jossain määrin pysyy kuvioissa mukana, mutta muuten muuttujien määrä on vakio.

Oletteko kuulleet huhua että työssäkäyvällä pienten lasten äidillä jää vähän aikaa liikuntaan? Totta joka sana. Siksi suosin tällä hetkellä sellaisia lajeja joita voi tehdä kotona tai jotka hoituvat suhteellisen nopeasti. Kotona voi mainiosti paitsi joogata myös nostella vapaita painoja - eivät ne lihakset tajua, teetkö sitä salilla vai omassa olkkarissa. Kaikenlaiset jumppadvd:t ja you tube-jumpat ovat myös kiireisen naisen parhaita ystävättäriä. Jälkimmäisiin löytyy linkkivinkkejä esim. tästä Chic Veganin artikkelista.

Toisinaan on kuitenkin mukava päästä kodin ulkopuolellekin liikkumaan. Sain ystävältäni joululahjaksi lahjakortin lähisalille, jonka jumppia olen käynyt testaamassa. Tänään koklasin ekaa kertaa elämässäni spinningiä, joka muistutti hieman pyöräilyä helvetissä: kuumaa, pimeää, raskasta. Session jälkeen oli ensin tosi paha olo, sitten tosi hyvä. (Olisiko tässä ainesta uuteen pikasuhteeseen?!) Tykkään myös akrobatiaan keskittyvän Vertical Clubin tarjonnasta - mestan ilmajoogasta kerroinkin jo, mutta tulossa testaus myös tankotanssista ja rengastrapetsista.

Mitä liikuntaa te harrastatte? Nyrkkeily vai baletti, moppijumppa vai zumba? Vinkkejä uusista ihastuksista otetaan vastaan!

Sitruunasalmiakkiruudut

Joo, myönnetään - näiden ulkonäkö vaatii vielä pientä kehittelyä mutta maku on kyllä kohdillaan. Apinoin sitruunaisten salmiakkiruutujen idean viime viikon Hesarin ruokatorstai-liitteestä, jossa sitruunalla maustetun pohjan päälle tehtiin lakritsikinuski. Näiden ruutujen kuorrutus puolestaan toteutuu salmiakkikarkeilla, tomusokerilla ja lakritsinjuurijauheella. Efekti on makea mutta tujakka - sitruunan kirpeyteen yhdistettynä vallan toimiva yhdistelmä! Ja tarvitseeko sitä kaiken aina olla niin söpöä? Ehkä tällaiset sepelillä päällystetyn näköiset leivonnaiset onkin se seuraava iso juttu leivontapiireissä?! Jos tuntuu että ehkä ei, kannattanee lisätä kuorrutteeseen esim. mustaa elintarvikeväriä...

Siruunasalmiakkiruudut

pohja:

4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu
1 dl soijajugurttia
1 dl soijamaitoa
150 g margariinia sulatettuna

kostutus:

sitruunamehua
kauramaitoa

kuorrutus:

4 dl tomusokeria
4-5 tl lakritsinjuurijauhetta
4 tl vettä
1,5 dl turkinpippurirouhetta

Valmista pohja sekoittamalla keskenään kuivat aineet ja sitruunan kuori. Sekoita keskenään sitruunamehu ja soijajugurtti ja lisää taikinaan. Sekoita joukkoon soijamaito ja lopuksi sulatettu margariini. Paista pohjaa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ja kostuta. Sekoita kuorrutusta varten keskenään tomusokeri, lakritsajauhe ja vesi. Lisää turkinpippurirouhe ja levitä pohjan päälle. Anna jähmettyä ja leikkaa ruuduiksi. Varaa hammaslääkäri.

Nopea kvinoa-aprikoosipilahvi

Lukiko kukaan tätä Joanna Blythmanin Guardianin sivuilla julkaistua neronleimausta nimeltä Can vegans stomach the unpalatable truth about quinoa ? Artikkelissa esitetään ihan pokkana, että vegaanit ovat syypäitä Etelä-Amerikan maiden köyhyyteen ja kurjuuteen. Katsokaas kun vegaanit syövät hullun lailla kvinoaa niin sen markkinahinta nousee ja perulaisilla ja bolivialaisilla viljelijöillä ei enää ole itse varaa syödä tuotettaan. Näinhän se menee. Vegaanit, joita on varmaan alle prosentti maailman väestöstä, ovat tietenkin vastuussa siitä, miten kieroutuneesti maailman markkinahinnat määräytyvät. Nimenomaan vegaanien ahneushan tässä vaikuttaa. Toimittaja veti samassa artikkelissa esiin myös vanhan kunnon soijakortin: vegaanit ja kasvissyöjät syövät ryöstöviljeltyä soijaa ja maailma tuhoutuu. Artikkeliin oli armollisesti jälkeen päin lisätty viite, jossa todettiin että 97 % soijasta tosin menee eläinten rehuksi. Siis liha- ja maitokarjan.

Jos Joanna ei ehkä olekaan ehdolla seuraavaksi Pulitzer-palkinnon saajaksi - törkeimpien virheiden ohella hän myös muuten jatkuvasti nimitti kvinoaa viljaksi - sai hän aivopierullaan ainakin aikaan keskustelua. Kirjoitusta on kommentoitu yli tuhat kertaa ja se kirvoitti myös tämän vastakolumnin Guardianin omilla sivuilla. Se kirvoitti myös tämän reseptin, joka on tehty reilun kaupan kvinoaan. On tietysti hyvä pyrkiä syömään mahdollisimman pitkälti lähiruokaa ja pilahvin kuin pilahvin voi halutessaan tehdä myös ohrasta tai speltistä. Kvinoassa on kuitenkin tuhdisti proteiinia sekä rautaa - ja lisukemaisen olomuotonsa vuoksi se uppoaa ainakin meillä hyvin lapsiin. Tämä kvinoapilahvi valmistuu nopeasti ja on jo sellaisenaan täysipainoinen ateria. Tarjoile salaatin tai pinaatin kera!

Kvinoa-aprikoosipilahvi

2 dl kvinoaa
1 sipuli
3 dl pähkinöitä
5 kuivattua aprikoosia pilkottuna
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl pähkinä- tai sesamöljyä
timjamia
savupaprikaa
basilikaa
suolaa

Huuhdo kvinoat ja keitä kypsiksi neljässä desissä vettä. Rouhi pähkinät veitsellä tai tehosekoittimella palasiksi. Kuullota pannulla pilkottu sipuli. Lisää keitetty kvinoa, pähkinät ja pieniksi paloiksi pilkotut aprikoosit. Lisää mausteet ja oliiviöljy. Anna hautua hetki ja lisää lopuksi pähkinäöljy.

Viisi syytä mennä Edinburghiin

Kuva: en.wikipedia.org

Jos suunnittelette keväisen kaupunkiloman kohdetta, voin vilpittömästi suositella Edinburghia. Skotlannin pääkaupunki on ikivanha mutta vireä ja juuri sopivan kokoinen otettavaksi haltuun lyhyehkönkin loman aikana. Nähtävyyksistä ja shoppailupaikoista ei ole pulaa. Tässä viisi kohdetta joita ette ehkä löydä opaskirjoista!


1) The Auld Hoose (23-25 St. Leonard Street)

Kuva: www.geos.ed.ac.uk

Ehta skottipubi, joka huiman viski- olut- ja siiderivalikoimansa lisäksi tarjoaa myös vegaaniruokaa. Oletteko kuulleet käsitteestä all day breakfast ? Noh, ainakin Skotlannissa iltaviiteen pubeissa tarjottava tömäkkä aamiainen on ihan normijuttu. Jos on kova nälkä, syökää vegaaniaamiainen koko komeudessaan: vegemakkaroita, sieniä, vegehaggista, röstiperunoita ja papuja tomaattikastikkeessa. Muuta ei sitten tarvitse sinä päivänä syödäkään. Tarjolla myös nachoksia, burritoja ja muuta kyytipoikaruokaa. Slàinte!


2) Nicolson Street

Tämä katu on kokonaisuudessaan kirpputorihain paratiisi. Nicolson Streetin varrella on charity shop toisensa jälkeen: kodittomien hyväksi toimiva Shelter, reilua kauppaa edistävä Oxfam, vähävaraisten lemmikinomistajien eläinlääkärilaskuissa avustava PDSA... You name it. Varaa mukaan varma tyylitaju, runsaasti aikaa ja kohtuullinen määrä puntia!


3) The Baked Potato Shop (56 Cockburn Street)

Taas nälkä?! Noh, tästä mestasta et poistu nälkäisenä. The Baked Potato Shopista saa paitsi kosolti erilaisia herkullisia vegaanisia täytteitä valtaville uuniperunoille, myös Edinburghin erikoisuuksia: haggisamosoja. Myynnissä myös täytettyjä leipiä, kakunviipaleita ja erilaisia juomia. Mikään ei ole sadepäivänä parempaa sapuskaa kuin tulikuuma uuniperuna. Ja sadepäiviähän Skotlannissa riittää!


4) Word Power Books  (43-45 West Nicolson Street)

Jos olet vailla hengenravintoa, pistäydy Word Power Bookissa. Riippumaton kirjakauppa tarjoaa mahtavan valikoiman romaaneista ja tietokirjoista toimistotarvikkeisiin - ja valikoimassa on asennetta. Tarvitsetko kirjan mehiläisistä tai 1800-luvun anarkisteista? Täältä löytyy. Vai kiinnostaako feministinen runous? Hyllyssä. Onneksi sieltä hyllystä löytyy ihan vaan kevyttäkin kirjallisuutta sekä mahtava valikoima kasvis- ja vegaanikeittokirjoja. Niin, ja kiinnostavin kokoelma outoja seinäkalentereita mitä ikinä olen nähnyt! (Kuvassa muuten myös Edinburghin parhaan tatuoijan liike. Sen omistaja on vastuussa suurimmasta osasta omista tatuoinneistani ja on sivunmennen sanoen myös vegaani.)


5) Real Foods (37 Broughton Street & 8 Brougham Street)

Kotiinviemisiä? Tsekkaa Real Foods. Ekokauppaketju on vähän kuin paikallinen Ruohonjuuri, mutta isompi. Ruokaa, juomaa, kosmetiikkaa, superfoodeja, vitamiineja, kirjoja... Ja meikäläisistä ekokauposta poiketen myös alkoholia. Jos sää sallii, hae täältä piknikeväät pasteijoista luomuvalkkariin ja kapua ylimmäisessä kuvassa siintävälle tuliperäiselle kukkulalle, joka tunnetaan nimellä Arthur's Seat. Ihan vaan muuten Trivial Pursuit-knoppina: kukkulan nimellä ei ole mitään tekemistä englantilaisten tarujen kuningas Arthurin kanssa, vaan se tulee gaelinkielisestä korkeaan paikkaan viittaavasta nimestä Àrd na Saighde. Ettäs tiedätte!

Rusinasämpylät

Tiedän, ettei se ole lainkaan trendikästä, mutta syön paljon leipää. (Enkä kyllä ole huomannut ettei se sopisi minulle.) Eniten syön luomuruisleipää mutta myslileipätyyppisetkin jutut menee kyllä. Ja tietysti itse tehdyt sämpylät. Uunituoreet sämpylät on ehkä parasta lohturuokaa ikinä. Nämä sämpylät ovat erityisen hyviä marmiten, suolakurkkujen tai muun suolaisen päällisen kanssa - silloin rusinoiden makeus tuo leipään mukavan kontrastin. Rusinoiden tilalla voi myös käyttää muita kuivahedelmiä, kuten viikunaa.

Rusinasämpylät

0,5 l vettä
0,5 palaa hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
0,5 tl sokeria
1 rkl agavesiirappia tai sokeria
8 dl jauhoja (vehnä- sämpylä- ja spelttijauhoja)
2 dl rusinoita
0,5 dl oliiviöljyä

Liuota tuorehiiva kädenlämpöiseen veteen tai noin pariin desiin jauhoja sekoitetu kuivahiiva hitusen kädenlämpöistä lämpimämpään veteen. Lisää siirappi/sokeri ja suola. Lisää rusinat ja vaivaa joukkoon vähitellen jauhot. Sekoita lopuksi joukkoon oliiivöljy. Anna taikinan nousta peitettynä noin tunti, leivo sämpylöiksi ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Lush: Catastrophe Cosmetic

Voimakastuoksuinen Lush jakaa ihmiset vähän kahtia. Itse tykkään yrityksen "parempi överit kuin vajarit"-henkisestä tuoksu- ja värimaailmasta - varsinkin kun tuoksut ja värit ovat enimmäkseen luonnollisista lähteistä. Suunnilleen 80 % Lushin tuotteista on vegaanisia. Mitään luomusertifiointeja tuotteilla ei ole, mutta viime viikon bloggari-illan iloinen yllätysfakta oli se, että Lush hankkii raaka-aineensa pientuottajilta ja erityisesti tuorekosmetiikkajutut ovat mahdollisimman pitkälti lähiaineksista tehtyjä. Kuten vegaaninen kasvonaamio Catastrophe Cosmetic, jota illassa saimme valmistaa. Resepti oli todella simppeli: otetaan suomalaisia mustikoita ja sekoitetaan niihin manteliöljyä, glyseriiniä, irlanninsammalta (joka muuten itse asiassa on merilevää) ja kalamiinijauhetta. Meitä opasti Englannin Lushista oppinsa saanut Milja, joka alakuvassa kertoo kasvonaamion tekemisen saloista. Kaikki liikkeessä myytävät kasvonaamiot ja muut tuorekosmetiikat siis todella valmistetaan rautatieaseman Lushin takahuoneessa siivilöitä ja metallikulhoja käyttäen. Jotenkin ihanan kotikutoista näinkin suurelta firmalta!

Mitenkäs se mustikkapöperö sitten kasvonaamiona toimii? Hyvinhän se. Kuivakka ihoni tuntuu ja näyttää naamion jälkeen levänneeltä ja pehmeältä. Naamio levittyy hyvin ja koska se on jääkaappitavaraa, tuntuu mukavan viileältä ja piristävältä. Sitä paitsi itse ihonhoitohetki tuottaa lapsille suunnatonta huvia, arvatkaapa vaan miksi.

Vielä avainlippuhenkistä asiaa: olin joskus aiemmin ostanut Edinburghin Lushista pönikän Catastrophe Cosmeticia enkä ollut järin ihastunut. Syynä oli se, että paikalliset pensasmustikat ovat rakenteeltaan paljon kovempia ja kuin meikäläiset metsämustikat. Tuloksena oli vaaleanpunainen tahna, jossa oli selvästi erottuvia mustikan palasia suomalaisista mustikoista valmistetun raikkaan violetin, pehmeän massan sijaan. Tosin suomimustikoissa on sitten sitä väripigmenttiä sen verran, että naamion jälkeen on hyvä pyyhkiä nassu vielä erityisen huolellisesti kasvovedellä!

PS. Lushin ystäville tiedoksi ja inhoajille varoitukseksi: kohtapuoliin luvassa Lushin meikkisarjan arvostelu!

Mysteeripöperö

Mitäs pöperöä se tämä on?! Kuulette huomenna! Ja mihin se viikonloppu muuten taas meni?! No, onneksi olen ollut uuttera ja laittanut jo asiat reilaan huomisaamun työ- ja tarharumbaa varten. (Mulla kesti vaan kaksi ja puoli vuotta äitiyden ja töissäkäynnin yhdistämistä ennen kuin hoksasin, että tosiaan kannattaa tehdä ne jutskat jo illalla valmiiksi...) Nyt olen kyllä NIIN ansainnut kahvisuklaata ja dvd:n töllötystä. Hyvää yötä!

Kuukauden vegaanituote: Sheesen sulava cheddar

Kuva: www.buteisland.com 

Skotlantilainen Sheese on ehdottomasti vegaanijuustojen parhaimmistoa. Pikkuisella Buten saarella valmistetuista Sheese-vegaanijuustoista lempparini on savustettu cheddar. Nyt tuoteperhe on kasvanut kahdella uudella juustolla: sulavalla cheddarilla, jota saa miedompana ja vahvempana versiona. Sulavia juustoja myy ainakin Ekolo.

Uusien juustojen maku sinällään ei ole ihan yhtä herkullinen kuin savucheddarin - ihan ok perusjuusto - mutta niitten sulavuus on yllättävän hyvä. Kokeilin mietoa versiota pizzan päällä, ja kuten kuvasta näkyy, juusto toimii ihan mukavasti - joskaan ei tietenkään yhtä vaikuttavasti kuin firman sivujen mainoskuvissa.

Tsekkaillessani juustoa valmistavan Bute Island Foodsin sivuja päätin, että seuraavalla Skotlannin lomalla haluan ehdottomasti kiertokäynnin tehtaalle. Jotenkin vaan pikkuriikkisellä saarella vegaanijuustoja valmistava yritys kuulostaa niin ehdottoman sympaattiselta. Vai keksittekö jotain hipimpää? Toisaalta näillä hipeillä taitaa olla myös bisnesnenää: Sheesen juustoa löytyy näemmä nykyisin myös kauppaketju Tescon liikkeistä Tescon oman Free From-brändin alta. Vähän kuin meillä olisi Pirkka- tai Rainbow-vegaanijuustoa siis.

Tomaattinen filopiirakka

Viime vuoden saavutuksiini kuuluu se, että pääsin eroon filotaikinaan kohdistuneista ennakkoluuloistani. Jotenkin luulin että se olisi järjettömän hankalaa, mutta sehän olikin helppoa kuin mikä. Helppoa kuin tämä piirakka, joka tällä kertaa valmistuu vain valmisasioista.

Tomaattinen filopiirakka

Pohja:

3-4 filotaikinalevyä

Täyte:

1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
1 paketti Tofutti Sour Cremeä (varmasti Tofutin maustamaton kermajuustokin käy)
1 paketti maustamatonta tofua
oliiviöljyä

Sulata filotaikina ohjeen mukaisesti. Valmista täyte surauttamalla sauvasekoittimella keskenään sekaisin soijahapankerma ja aurinkokuivatut tomaatit. Mikäli tomaatit ovat todella öljyisiä älä lisää ihan kaikkea purkin öljyä. Pilko tofu pieniksi kuutioiksi ja sekoita tomaattikermaseokseen. Aseta filotaikinalevyt voideltuun piirakkavuokaan yksi kerrallaan ja öljyä aina jokainen ennen seuraavan laittamista. Laita täyte päällimäisen levyn päälle ja käännä ylijäävät kulmat nyytiksi täytteen päälle. Voitele öljyllä ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Wanted: aamiaisideoita!

Tammikuinen tiistaiaamu on kuin kaurapuuro, ihan perussetti, mutta ei ehkä niin kovin jännittävä. Huolimatta uudesta kiinnostavasta duunista huomaan että nämä joulun jälkeiset työaamut tuntuvat väistämättä haljuilta. Puurokin maistuu ihan vaan puurolta, vaikka sitä kuinka tuunaisi kaakonibseillä. Olen kuitenkin aamuihminen ja haluaisin aamupalaan ripauksen glamouria. Kaipaankin vinkkejä: millä te aloitatte aamunne? Raakapuuro vai croissant, kahvi vai supersmoothie... Kertokaa millä saatte kicksejä aamuun!

Eettinen talvitakki

Vaikkapa Lontoossa saattaa talven yli pärjätäkin tyylikkäällä leoparditekoturkilla, mutta näillä leveysasteilla talvitakkiin kohdistuu aika monta vaatimusta. Sen pitäisi tietysti olla tarpeeksi lämmin sekä tuulen- ja kosteudenpitävä. Eikä tietty olisi pahitteeksi jos se myös näyttäisi hyvältä. Ja jos nämä vaatimukset vielä yhdistää toiveeseen eettisestä tuotannosta ja valmistusaineista, alkaakin neulan löytäminen heinäsuovasta tuntua piece of cake-duunilta.

Joskus sitä kuitenkin lykästää. Löysin nimittäin alkutalvesta itseni Hemp HoodLambin sivustoilta.  Hollantilainen Hemp HoodLamb on vaatefirma, jonka kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja eettisesti valmistettuja. Kokoelmasta löytyy niin naisten, miesten kuin lastenkin vaatteita. Talvitakeissa on yrityksen kehittelemä erityinen Satifur-vuori, joka on valmistettu hampusta, kierrätetystä muovista ja akryylistä. Kuvassa päälläni oleva Ladies Long Coat on kauttaaltaan vuorattu Satifurilla ja sanonpa vaan, etten ainakaan tämän talven kovimmilla (eli meillä Helsingissä suunnilleen miinus viidentoista asteen) pakkasilla ole vielä tarvinnut takin alle yhtä paitaa kummempaa kerrastoa. Takin ulkomateriaali on tehty luomuhampusta ja luomupuuvillasta. Lämpimyyden lisäksi palttoo on todella käyttömukava - siinä on paljon taskuja ja hauskoja yksityiskohtia kuten hihansuun resoreissa peukalonreiät, jotka leudommilla ilmoilla korvaavat hanskat. Sisävuoriin on myös piilotettu salatasku, joka onkin niin salainen että sitä on itsekin välillä hiukan vaikea löytää.

Ainoat miinuspisteet takille tulevat ehkä siitä, että meikäläisittäin väärin päin toimivaan vetoketjuun oli hiukan vaikea tottua. Tosin se, että koko vetoketju on asetettu sivuun lisää kummasti lämpöarvoa. Lisäksi irrotettava huppu napsahtelee neppareistaan irti ehkä liiankin helposti - huppu on tosi lämmin joten en aio lainkaan sitä irrotella. Kaiken kaikkiaan takki on minusta myös kivan näköinen ja ulkoasultaankin monikäyttöinen - tällä voi mennä yhtä hyvin töihin kuin pulkkamäkeen penskojen kanssa. Kiva myös, että värivalikoimassa oli muutakin kuin suomalaiset perustakkivärit musta, ruskea ja oliivinvihreä - oman takkini väri on Ocean Blue. Itse asiassa pomppani on saanut aika paljon ihailua ja kyselyitä niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin, joten ehkä Suomessakin ollaan kyllästytty perinteiseen musta tai beige toppis-linjaan.

Valtameristä puheen ollen yksi valtava plussa Hemp HoodLambille on myös se, että he tekevät yhteistyötä radikaalin valaansuojelujärjestö Sea Shepherdin kanssa. HoodLambin erityisen Sea Shepherd-kokoelman tuotteiden myynnistä osa lahjoitetaan suoraan järjestölle. Lisäksi HoodLamb antaa Sea Shepherdin merenkävijöiden käyttöön lämpimiä huppareitaan ja takkejaan - sekin kertoo muuten jotain takkien säänkestävyydestä! Tässä Sea Shepherdin nokkamies, kapteeni Paul Watson duunipaikallaan HoodLambin hupparissa:

Kuva: hempworks.typepad.com

Sea Shepherdin infosivut ovat muuten ehdottomasti tsekkaamisen arvoiset - viimeisenä kahdeksana valaanpyyntikautena järjestö on onnistunut pelastamaan 3600 valaan elämän. Tänä vuonna linja on vielä tiukempi: Antarktikselle sijoittuva neljällä aluksella toteutettava kampanja on nimeltään Operation Zero Tolerance. Respect!

Blogihaaste: suoraan paketista

Ollaanpas nyt rehellisiä: vaikka sitä kuinka köökissä kikkailisi ja hifistelisi hienojen ainesten ja leivonnaisten kanssa, on meillä kaikilla varmaan ainakin yksi resepti, jonka otamme aina suoraan paketin kyljestä. Se ei ehkä ole niin ihmeellinen, mutta helppo ja jotenkin turvallinen. Minulla sellainen resepti on Helmi-perunasuurimopakkauksesta löytyvä teeleipien ohje. Vuosia sitten ystäväni tapasi tehdä näitä usein, joten ehkä yhdistän teeleivät jotenkin siihen mukavaan hengailufiilikseen. Joka tapauksessa teen leivät aina justiinsa niin kuin käsketään, tosin tietysti kasvimaidolla. En myöskään koskaan käytä näitä perunasuurimoita mihinkään muuhun - ne ovat itse asiassa mielestäni hiukan outo tuote!

Ja nyt, kanssabloggaajat, salat julki! Haastan viisi vegaanista lemppariruoka/leivontablogiani mukaan kertomaan minkä leivonnaisen tai ruuan he valmistavat aina paketin kyljestä. Blogit ovat Chocochili, Veikeä Verso, Kamomillan konditoria, Puolitiessä ja Kissoja & Kasvisruokaa. Katsotaan vastaavatko he haasteeseen! Tervetuloa mukaan muutkin - jos et bloggaa voit jakaa pakkausreseptisi tämän postauksen jäljessä tai Facebookissa.

Entä se teeleipäohje? No tässä teille, yksinoikeudella, suoraan paketin kyljestä!


Helmi-teeleivät

2,5 dl Helmi-perunasuurimoita
2,5 dl kasvimaitoa
2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
50 g margariinia sulatettuna
2 tl sokeria
0,5 tl suolaa
1 tl kuivattua yrttiä, esim. oreganoa, timjamia tai minttua (Minä käytän aina timjamia...)

Lisää suurimot maitoon ja anna turvota noin 30 minuuttia. Sekoita joukkoon muut aineet. Taputtele taikinasta jauhotetuin käsin uunipellille leivinpapaerin päälle kolme ohutta leipää. Pistele leipien pinta haarukalla. Paista uunissa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Tarjoa lämpiminä.

Ekoenergiaa: testissä luonnolliset energiajuomat

Red Bullit ja sen sellaiset myrkyt ei ole hyvä juttu, varsinkaan lapsille. Minusta olisikin ihan ok jos normienergiajuomien myyntiin tulisi ikäraja, kuten esim. Kemikaalicocktail-blogin Noora agitoi. Mutta on energiajuomia ja energiajuomia: pullotettuja ja tölkitettyjä piristeitä saa myös vähemmän haitallisessa muodossa. Terveet elämäntavat ovat tietysti paras energian lähde, mutta joskus sitä vaan tarvitsee jotain mehua tujakampaa että show jaksaisi jatkua! Sainkin Skotlannin lomallamme asiantuntijat eli paikallisen punkbändi Oi Polloin kolme jäsentä sekä BBC:n tähti-DJ:n testaamaan luonnollisista ainesosista tehtyjä vegaanisia energiajuomia. Ihmiskoe suoritettiin tarkkaan valvotuissa laboratorio-olosuhteissa ennen punk-keikkaa. Älkää kokeilko tätä kotona, pojat ja tytöt!

1) Little Miracles Organic Energy
Vaikuttavat ainesosat: Ginseng, valkoinen tee, acai-marjat. Makuna kirsikka. Luomulaatuinen.
Testaajana Oi Polloin rumpali Cameron Tongs: 

"This kept me going until 5 in the morning!"

2) Sobe Pure Rush 
Vaikuttavat ainesosat: Kofeiini, guarana, ginseng. Makuna Tropical Twist.
Testaajana Oi Polloin basisti Òigridh:

"I found Tropical Twist to be a refreshing and stimulating alternative. First impressions: clean attractive design and far less pervasive odour than usual. It tasted very good; sweet and juicy - a bit like Five Alive but with the edge I was craving. As it's based on ingredients from natural sources there was no taurine medicine effect, which I missed at first, but I believe this accounted for its superior taste overall. Buzzwise: definitely effective but without the tweaking and teeth-grinding of say a 17c Lidl's energy drink. As I was still jittering at 4am with little prospect of sleep despite having had a few scoops I can definitely say that it offers lasting value for money and upgraded my lager very well e.g no chemical froth islands.."

3) Go Go Guarana Breeze
Vaikuttavat ainesosat: Guarana. Makuna mango ja litsihedelmä.
Testaajana Oi Polloin kitaristi Zodiac:

"Nice buzz! Heightened the anticipation for the evening ahead!"

4) Scheckter´s Organic Energy
Vaikuttavat ainesosat: Kofeiini, Guarana, Ginko Biloba. Makuna granaattiomena. Luomulaatuinen reilun kaupan tuote.
Testaajana DJ Vic Galloway:

"Nice and fruity! Really felt the buzz. I tend to avoid stuff like Red Bull but I'd definitely drink more of this. Would they send me a crate?!"


Kiitos testiryhmälle! Huomautettakoon etten itse ole erityisesti luonnollistenkaan energiajuomien ystävä - kahvi yleensä ajaa asian - mutta maistoin tuota viimeksi mainittua Scheckter´s Organic Energy-juomaa ja kelpuuttaisin sen makunsa puolesta saunalimsaksi. Ei kuitenkaan perheen pienimmille!