Kuukauden vegaanituote: tyrnihillo

Kuva: www.makumaku.fi

Tämän kuukauden vegaanituote on Tihnolan tilan ihanan aromikas tyrnihillo, jota löysin taannoin Punnitse&Säästä -kaupasta. Hillo on raikasta, kirpeää ja oranssia. Siis ihan täydellistä. Tihnolan tyrnihillo on makeutettu hedelmäsokerilla, mutta senkään kanssa ei ole mällätty ylenpalttisesti. Hillo sopii loistavasti jugurtin ja puuron kanssa. Tai ihan sellaisenaan suoraan purkista. Hillopurnukalle ehti nimittäin käydä ennen kuvan ottoa näin:

PS. Hillo toimi muuten ihan mahtavasti myös tässä helpossa juustokakussa. Suklaa ja tyrni, ooh!

Mummun marjapuuro

Ei ole mummun marjapuuron voittanutta! Puuron salaisuus on siinä, että se pitää viitsiä vatkata todella kuohkeaksi ja vaaleaksi. Marjapuuron kyytipojaksi sopii oivallisesti soijakermavaahto tai vaniljakastike. Perinteisten puolukoiden ohella mainio marjapuuro syntyy esimerkiksi raparperista ja mansikoista. Mieleni tekisi kokeilla myös kirpsakkaa tyrnimarjapuuroa!

Marjapuuro

1 l vettä
5 dl puolukoita
2 dl spelttimannaryynejä
1 dl sokeria

Kuumenna kattilassa marjat ja vesi kiehuvaksi, sekoita joukkoon mannaryynit ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia, sekoita välillä. Vatkaa valmis puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Tarjoile jäähtyneenä.

Kahvakuulailu

Nyt kuulkaa lähtee! Sain vihdoinkin investoitua raskaampaan kahvakuulaan kun pääsin autokyydillä kaupoille. Kotoinen kahvakuulailu on nykyään aamuisen kotijoogan ohella luottoliikuntalajini: se on tehokasta ja nopeasti suoritettua. Hiukan tekisi mieli hankkia myös tämä Sports Ladyn kahvakuulatreeni-dvd. Kyseisen sporttileidin nimikkosmoothie oli nimittäin lempparini Cocovi bar-vainaan valikoimista, ja daami itse näytti kyllä olevan todella timmissä kunnossa...

Hyviä kahvakuulatreenejä löytyy kuulemma myös youtubesta, onko kellään vinkkejä?!

Flapjackit eli myslipatukat

Hiukooko? Iskikö äkillinen energiantarve? Flapjackeista eli myslipatukoista sitä löytyy! Ravinteikkaat flapjackit ovat brittien kansallisruokaa eväänä tai retkellä, mutta mainiolta ne maistuvat iltapäiväkahvinkin kera. Näiden flapjackien makeus tulee muuten melassista ja omenasoseesta eikä tuhmasta valkoisesta sokerista, joten niitä voi popsia hyvällä omallatunnolla. Resepti on mieheni käsialaa - eipä ole pöllömpää tulla töistä kotiin kun tämä herkku odottaa uunissa.

Flapjackit

200 g margariinia
6 dl kaurahiutaleita
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl soijamaitoa
150 g tummia rusinoita
200 g kultarusinoita
0,5 dl porkkanamehua
0,5 sitruunan mehu
2 dl omenasosetta
125 g melassia

Sulata margariini ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet. Lisää rusinat, siemenet, omenasose, maito ja mehut. Lisää lopuksi melassi ja sekoita. Kaada voideltuun matalaan vuokaan ja paista 200 asteessa  noin 20 minuuttia. Käännä sen jälkeen uuni 100 asteelle ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Leikkaa jäähtyneenä paloiksi ja tarjoile.

Uusix-verstas

Pääsin eilen työn puolesta kiertokäynnille Uusix-verstaan tiloihin. Uusixissahan luodaan erilaisia uusia ihanuuksia kierrätysmateriaaleista. Toteutuksesta vastaavat kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat vaikeasti työllistyvät helsinkiläiset. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla: mielekästä duunia sitä tarvitseville ja ekologisia designtuotteita niitä halajaville. Verstaalla todella kierrätetään: vain kolmisen prosenttia materiaalista on uutta tavaraa - esimerkiksi tekstiilipuolella uutta matskua ovat lähinnä vetoketjut ja kanttinauhat. Uusixissa on vuodessa noin 500 henkilöä kuntottavassa työtoiminnassa yhteensä kolmellatoista eri pajalla. Verstaalta löytyy mm. verhoomo, puuverstas, tekstiilipaja, korupaja ja polkupyöräverstas. Osa porukasta kunnostaa myös itse rakennusta. Kuntoutusjaksot kestävät muutamasta kuukaudesta noin vuoteen.


Nämä pullukat jämätrikoosta virkatut tyynyt saavat meikäläisenkin melkein innostumaan sisustuksesta.

Tällä pöydällä on painettu printti poikineen!

Uusixin uumenissa kierrellessä päällimmäinen tunne on ihailu. Paitsi että Uusix tarjoaa tarpeellisen duunijakson, se antaa sille myös mukavat puitteet. Jotenkin vaan mieltä lämmittää ajatella, että joku saa Uusixilta paitsi tekemisen kokemusta, myös ne työelämän aspektit, joita moni meistä pitää itsestäänselvyytenä: päivärytmin, työkaverit ja -porukan ja myös viihtyisän työympäristön. Kaikki verstastilat ovat avaria ja viihtyisiä ja useimmiten somistettu pajan omilla tuotteilla. Eikä sovi väheksyä myöskään ilmaisen lounaan arvoa: verstaiden oma Muusix-ruokala tarjoaa päivittäin työpajojen työläisille lounaan. Kuvitelkaa miten tärkeän kiinnekohdan elämään voi tuoda pelkästään se yhteinen ruokis?

Pajojen tuotteet ovat todella taidokkaita huolimatta siitä, ettei niiden toteuttajilla ole useimmiten päivänkään työkokemusta alasta. Esimerkiksi keramiikkapajassa työjakso aloitetaan oman kahvimukin tekemisellä ja jatketaan sitten vaikeampiin tehtäviin. (Minusta se kahvikuppikin kyllä kuulostaa aika vaativalta!) Suunnittelusta vastaavat yleensä työpajaohjaajat, mutta esimerkiksi printtien designiin on saatu apua mm. Aalto-yliopiston opiskelijoilta. Mutta toki pajalaiset saavat myös itse luoda. Ensimmäisen alakuvan sudenkorentokoru on työpajalaisen suunnittelema ja toteuttama - kyseinen henkilö siis on saanut kaiken korualan oppinsa Uusixilta. Ei kyllä onnistuisi minulta niin ikinä.

Työpajalaisen designia.

Mustekalamosaiikki on keramiikkapajan taidonnäyte.

Jos ette ole vielä käväisseet Uusixin puodissa, tehkääpä se. Vinkki: ensi lauantaina Uusixilla on kierrätysdesignin kevätbasaari! Tuotteet ovat tosiaan sitä laatua, että säälistä ei tarvitse mitään ostaa. Tutustumisreissulla mukaani lähtivät hauskat pyörän sisäkumista tehdyt flamingokorvikset ja esikoiselle löytyi fillariverstaalla priimaksi kunnostettu polkupyörä. Mutta hys, se on vielä salaisuus!

Siemensekoitus

Siemensekoitusta, olkaa hyvä! Simppeliä, hyvää, terveellistä. Sekoitus on oiva lisä salaattiin, leivän päälle tai aterian höysteeksi. Siemenet häviävät tarjoilukupista nopsasti myös ihan sellaisenaan. Kokoonpanoa voi vaihdella, mutta itse saan hampunsiemenet helpoiten alas tässä muodossa. Soijakastike antaa siemenille mukavan karamellisoituneen koostumuksen, mutta hätätilassa pelkkä suolan riputtelukin käy.

Siemensekoitus

2 dl auringonkukansiemeniä

1 dl hampunsiemeniä

1 dl sesaminsiemeniä

2-3 rkl soijakastiketta

Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla koko ajan lastalla sekoittaen kunnes ne alkavat aavistuksen verran ruskettua. Lisää soijakastike ja paahda vielä hetki koko ajan sekoittaen. Kaada toiseen astiaan ja anna jäähtyä.

Ekologinen muoti: vähemmän on enemmän

Olin jokin aika sitten Digital Fashion Breakfast-tilaisuudessa, jossa aiheina oli paitsi digimuoti myös muodin eettisyys ja ekologisuus. Aalto-yliopiston tutkija Kirsi Niinimäki esitti puheenvuorossaan suht kylmäävää faktaa muodin kulutuksesta:

Hoh hoi... Siis Suomessa menee vuodessa 17 kiloa käyttökelpoista vaatetta hukkaan per henkilö. Syynä on paitsi kertakäyttölaatuinen muoti, myös se, miten nopeasti sesongit nykyään vanhenevat: kauppiaiden on edullisempaa heittää liikkeisiinsä jääneet vaatteet kaatikselle uuden täyshintaisen muotisesongin tieltä kuin varastoida niitä liiketilassaan ja myydä alehintaan. Uutta kledjua kun pitää saada ei vain joka vuodenaikaan vaan myös kaikkiin mahdollisiin välisesonkeihin. Aargh!

Mutta pakko myöntää, että omassakin omatunnossa pisteli. Kaapistani löytyy ihan liian monta vaatekappaletta, jota en ole käyttänyt todella pitkään aikaan enkä varmaan koskaan tule käyttämään. Todellakin vähemmän pitäisi olla enemmän tässäkin tapauksessa - muutama muunneltava laatuvaate toimisi niin paljon paremmin kuin monta melkein hyvää rättiä. Ei riitä, että ne kaapista löytyvät vaatteet ovat ekoa ja kierrätettyä, niitä pitäisi myös yksinkertaisesti olla siellä vähemmän. Niitä pitäisi siis osata haluta vähemmän.

Yksi hyvä keino vähentää kulutusta mutta samalla tyydyttää sovittelun ja shoppailun tarvetta on tietysti vanha kunnon Vaatelainaamo, josta viime reissulla tarttuivat mukaani tämä Nanson arkeen ja juhlaan soveltuva pikkumusta sekä Ivana Helsingin mahtava höyhenkuvioinen samettimekko.

Aika päheät koltut vai mitä? Varsinkin tuossa Ivanan mekossa tuntee olonsa kuningattareksi, oli ympäristö sitten palatsimainen tai ei...  Lopuksi vielä Kirsi Niinimäen neuvoja ekologisempaan suunnitteluun. Näitä voi soveltaa myös siihen omaan vaatekaappiin:

Ettäs tiedämme!

Pueblo Bar y Taqueria

Mistä saa maailman (tai ainakin Helsingin) parasta guacamolea? Entä mihin kantsii mennä jos mansikkamargaritahammasta kolottaa? No Eerikinkadun meksikolaiseen Pueblo Bar y Taqueriaan tietenkin. Listalla on muutama kasvisannos, jonka ystävällinen (ja soma!) henkilökunta tekee myös vegaanisina versioina. Ja ne drinksut... Ne on todellakin to die for! Onneksi sain eilisen pippaloissa pitäydyttyä vain yhdessä margaritassa... Huomatkaapa muuten kuvan puhtaaksi nuoltu guacamolekulho!

Paikka on melkoisen suosittu joten pöytävaraus kantsii tehdä. Hyvä ruoka ja juoma, hauska seura ja kiva miljöö - mitäpä sitä muuta perjantai-illaltaan kaipaa?! Kiitos vielä eilisen illan tähdille!

TANYASUM: värejä, palloja ja hämähäkkejä

TANYASUM on vaatesuunnittelija Tanja Kristianssonin ( yläkuvassa) yritys, joka valmistaa mukavia ja kauniita käyttövaatteita lapsille ja aikuisille. Bad hair day? No siihenhän ei auta muu kuin pipo. Eikä se oikeastaan enää häiritse, jos pipo on näin söpö ja hyvin muotoiltu kuin tämä TANYASUMin pääkappale.

Kolmen lapsen äitinä Tanjalla on vankka tuntuma äitiysmaailmaan, ja mallistossa onkin myös odotus- ja imetysvaatteita sekä kestovaippoja ja liivinsuojia. Tanja suunnittelee kankaat ja mallit, ja vaatteet valmistetaan Suomessa tai muualla Euroopassa. Trikookankaat ovat luomupuuvillaa. Tsekkailkaas mitä värejä - herkkua!

TANYASUMilla on vielä tämän viikon sunnuntaihin asti pop-up-puoti Lasipalatsin Tovissa. Käykää kurkkaamassa. Minua viehätti 50-lukuhenkisen pallopiponi ohella myös hauska hämähäkkikuosi, jota oli myös miesten boksereissa. Älkää nyt kertoko kenellekään, mutta voi olla että puolisoni kuljeksii pian hämylikalsareissa...

Kaali-kuskussalaatti

Tämä kaalikuskus on ehkä terveellisintä mahdollista arkiruokaa. Ja hyvääkin se on, vaikkakaan ei kaunista! Salaatti sopii hyvin lisukkeeksi esim. kasvispihvien kanssa tai vaikkapa lounaaksi sellaisenaan.

Kaali-kuskussalaatti

2 dl kuskusta
n. 250 g keräkaalia
1 appelsiini
1 dl rusinoita tai pilkottuja taateleita
3 rkl tahinia
1 sitruunan mehu
0,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
öljyä

Keitä kuskus valmiiksi ja sekoita joukkoon tippa oliiviöljyä. Pilko kaali pieniksi suikaleiksi. Kuori appelsiini ja paloittele lohkot. Sekoita kaali, rusinat/taatelit, kuskus ja appelsiini keskenään. Valmista tahinikastike sekoittamalla tehosekoittimessa tahini, sitruunan mehu ja vesi sekä suola. Sekoita kastike salaattiin.

Testissä: Dr. Hauschkan kosmetiikka

Dr. Hauschka on varmaan yksi parhaiten tunnetuista luonnonkosmetiikan merkeistä - merkki kun on onnistuneesti levittäytynyt osaksi tavaratalojen valikoimaa mainoskasvoinaan joukko julkimoita, mm. ex-missi Satu Tuomisto. Hauschkalla onkin brändi kunnossa: kokonaisvaltainen tuotesarja, joka on myös tyylikkäästi pakattu. Kokonaisvaltainen on myös ajatus tuotteiden takana. Dr. Hauschkan toiminnan aloitti 1950-luvulla itävaltalainen kemisti nimeltään - ylläri ylläri - Rudolf Hauschka, jonka tavoitteena oli vaatimattomasti parantaa ihmiskunta ja maailma. Aluksi tuotteet olivat lähinnä lääkinnällisiä, mutta kun tuotekehittelyyn saatiin mukaan kosmetologi, syntyi Dr. Hauschkan kosmetiikka.

Hauschkan aatemaailmaan vaikutti paljon myös eräs toinen Rudolf, nimittäin antroposofian isä Rudolf Steiner. Hauschkan kosmetiikkakin perustuu steinerlaiseen rytmiajatteluun ja tuotteet ovat paitsi luonnonmukaisia myös biodynaamisia. Hauschkan ihonhoito nojaa paitsi lääkinnällisiin kasveihin, myös ihmiskehon uusiutumiskyvyn hyödynnykseen. Sen vuoksi Hauschkan ihonhoitoon ei kuulu esimerkiksi yövoiteen käyttö: Hauschkan ideologian mukaan yöllä ihon tulisi saada hengittää uusiutuakseen. Koko ihonhoitoideologiassa pyritään tukemaan ihoa toimimaan mahdollisimman terveesti ja tehokkaasti sen sijaan että yliautettaisiin sitä ulkoisilla apuneuvoilla.

Perusduunari töissään Hauschkan Walan yrttitarhassa... Kuva: www.drhauschka.fi

Entä kuinkas tämä toimii käytännössä? Sain Hauschkan maahantuojan edustajalta testiin arsenaalin vegaanisia ihonhoitotuotteita. Maria itse onkin mitä parhainta mainosta Hauschkan kosmetiikalle: naisella on täydellisen näköinen, kuulas iho huolimatta siitä, että hänellä on kaksi pientä lasta ja vaativa duuni! (Olin muuten yllättynyt siitä, miten paljon vegaanisia tuotteita Hauschkaltakin löytyy - katsopas vaikka postauksen lopussa olevasta listasta.)

Noudatin siiis muutaman viikon ajan mahdollisimman tiukkaa hauschkalaista ihonhoito-ohjelmaa: iltaisin puhdistus puhdistusemulsiolla ja puhdistusvoiteella, sitten kasvoille taputeltu kasvovesi. Aamuisin taas puhdistusvoide ja kasvovesi ennen ihovoidetta. Koska ihoni on tosi kuiva, käytin aluksi iltaisin vielä yliherkälle iholle suunnattua ihokuuri 03-suihketta. Puhdistusemulsio tuntuu miellyttävältä eikä kirvele silmämeikinkään poistossa. Mm. mantelia sisältävä puhdistusvoide puolestaan on ehkä tehokkain koskaan kokeilemani mustapäitä ehkäisevä puhdistusasia - siitä tuli ehdottomasti suosikkini. Puhdistusvoidetta tukeva, kasvoille suihkutettava kasvovesi tuntuu ihanan virkistävältä eikä kiristä ja kirvele, kuten kasvovedet ihollani yleensä.

Kuva: www.drhauschka.fi

Mutta, mutta... Se yövoiteettomuus. Homma toimi niin kauan kuin ihokuuri 03-suihketta riitti, mutta sen jälkeen kyllä lipsuin käyttämään kaapista löytynyttä toisen merkin päivävoidetta iltaisinkin. Iho ilman voidetta vaan tuntui kerta kaikkiaan liian kuivakalta. Ehkä syy oli psykologinenkin: huolimatta Hauschkan hoitotuotteiden laadukkuudesta ja eittämättömästä tehokkuudesta koin yövoiteettomuudenkin jotenkin hiukan liian kurinalaisena. Koska Hauschkan hoitoajatus on niin kokonaisvaltainen, on ihonhoitorutiini aika tarkka prosessi: miten taputellaan tämä ja miten hierotaan tuo asia ihoon ja milloin. Uskon kyllä, että jos jaksaisi järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti sitoutua hoitamaan ihoaan hauschkalaisittain, saisi varmasti aikaan hyviä tuloksia. Mutta miten ollakkaan, jäin ihan pikkuisen kaipaamaan sitä kevytmielisyyden tunnetta, jonka yleensä etenkin iltaiseen kasvojenpuhdistushetkeen yhdistän. Kuitenkin erityisesti puhdistusvoide ja kasvovesi siirtyivät oitis lempparikosmetiikka-asioitteni joukkoon ja aion käyttää niitä jatkossakin - luulen että uskaltaudun vain soveltamaan Hauschkan ihonhoitoaatetta hieman omalle mielelle ja iholleni sopivammin.

Hauschkalla on myös kosolti muita kuin kasvoille tarkoitettuja hoitotuotteita. Ihana Maria sujautti testipussiini myös ihanan suo-laventeli vartaloöljyn joka iltaisin käytettynä tuudittaa piintyneimmänkin uniongelmaisen uneen. Muutama tippa lasten kylpyveteen toimii myös! Muistan aiemmin kokeilleeni ekokosmetologini suosituksesta myös mantelivartalovoidetta, jonka tuoksu oli käsittämättömän ihana. Vartaloöljyt ja -voiteet sekä monet muutkin Hauschkan tuotteet on pakattu ekologisesti lasipulloihin. Dr. Hauschkan valikoimista löytyy myös kokonainen meikkisarja, jonka musta kajaali on ollut luottomeikkini jo vuosia.

Nin, ja niitä vegaanisia tuotteita. Kuten luonnonkosmetiikan periaatteisiin kuuluu, ei Dr. Hauschkankaan tuotteissa ole käytetty mitään kuolleista eläimistä peräisin olevia ainesosia. Mehiläistuotteita, silkkiä ja lanoliinia sen sijaan saattaa löytyä. Alla on Marian ystävällisesti Dr. Hauschkan vegaanisista tuotteista välittämä lista:

• Dr.Hauschka Med Sensitive Saltwater Toothpaste 
• Dr.Hauschka Med Children Sensitive Orange Tooth Gel 
• Eye Solace 
• Lemon Bath Spruce Bath 
• Melissa Day Cream 
• Facial Steam Bath 
• Moisturizing Day Cream 
• Normalizing Day Oil 
• Facial Toner 
• Clarifying Toner 
• Cleansing Cream 
• Intensive Treatment 01-03, 05 
• Lavender Sandalwood Body Moisturizer 
• Almond Body Moisturizer 
• Lemon Lemongrass Body Moisturizer 
• Quince Body Moisturizer 
• Lavender Bath 
• Neem Hair Lotion 
• Neem Nail Oil 
• Neem Nail Oil Stick 
• Neem Hair Oil 
• Birch Arnica Body Oil 
• Lemon Lemongrass Body Oil 
• Almond St. John’swort Body Oil 
• Moor Lavender Body Oil
• Rose Body Oil 
• Blackthorn Body Oil 
• Regeneration Body Moisturizer 
• Rejuvenating Mask 
• Cleansing Milk 
• Deodorant Floral 
• Rosemary Bath 
• Rosemary Leg and Arm Toner 
• Sage Bath 
• Deodorant Fresh 

Meikit:

• Concealer 01-03 
• Kajal Eyeliner 02-05 
• Kajal Eyeliner Duo 01 (weiß/anthracit), 02 (aqua/black)

Eiköhän noilla jo pääse alkuun, vai mitä?!

Himo oranssiin

Tunnen yhtäkkiä ihan valtavaa janoa oransseihin asioihin. Siis kaikenlaisiin oransseihin asioihin, ei pelkästään syötäviin tai juotaviin. Meikit, vaatteet, esineet... Kaikki oranssi kiinnittää oitis huomioni. En omista yhtäkään oranssia vaatekappaletta koska a) oranssi ei sovi minulle ja b) en ole koskaan aiemmin käyttänyt hetkeäkään elämästäni oranssien asioiden miettimiseen. Tämä yllättävä himo on niin voimakas, että oli ihan pakko kurkata neitistä jotain kahden markan väripsykologiasivuja. Näin siellä sanotaan oranssista:

"The color orange radiates warmth and happiness, combining the physical energy and stimulation of red with the cheerfulness of yellow. Orange relates to 'gut reaction' or our gut instincts, as opposed to the physical reaction of red or the mental reaction of yellow. Orange offers emotional strength in difficult times. It helps us to bounce back from disappointments and despair, assisting in recovery from grief. (---) Orange aids in the assimilation of new ideas and frees the spirit of its limitations, giving us the freedom to be ourselves. At the same time it encourages self-respect and respect of others."

Elän siis todella iloisia ja energisiä aikoja, hyvät ystävät. (Toisaalta samalla sivustolla mainostettin kolmen minuutin chakratestiä jonka luotettavuudesta en ehkä ihan menisi takuuseen...) Mutta jokin merkityshän väreillä nyt tietysti on. Varmaan kaikilla on aikoja, jolloin joku väri miellyttää muita enemmän. Ja miettikääpäs vaan, kuinka tärkeää lapsille on tietää muitten lempiväri ja määritellä omansa? Puhumattakaan joidenkin värien valtavasta kulttuurilatauksesta - varsinkin vahvasti sukupuolitettujen värien kuten pinkin. Väripsykologia ei ole esimerkiksi bisnesmaailmassa ollenkaan hörhömaineessa - tosin en nyt tiedä onko se mikään takuu sinänsä.

Niin tai näin, mulla on nyt "gut reaction" että tarvitsen jonkun kivan oranssin koltun ja vähän sassiin. Ei sellaisen, joka näyttää munkin kaavulta vaan jonkun iloisen ja tyylikkään mutta seksikkään. Sellaisen Mad Men-henkisen. Sieluni halajaa jotain tällaista kuin tämä reilun kaupan merkki Ruby Rocksin mekko, mutta oranssina:

Kuva: www.fashion-conscience.com

Pikku vinkkinä muuten, että pian on Kuukauden vegaanituotteen aika. Arvatkaa minkä värinen se on?

Luomuperry ja romanttinen iltapäivä

Tähän on nyt kuulkaa tultu: kaupassakäynti kahdestaan tuntuu luksukselliselta parisuhdeajalta. Mahtava taiteilijalapsenvahtimme pääsi taas tänään iltapäivällä taidokkaasti viihdyttämään pesuettamme, ja pääsin puolisoni kanssa kahden kaupungille.  Tihkusateessa kauppaan kävely tuntui huolestuttavan romanttiselta! Ruokashoppailun ohessa pistäydyimme kahvilaan ja siiderille. Ihan jostain Sörnäisten perusjuottolasta (kuten sisustuksesta huomaatte!) löytyi Westonsin kiintoisaa luomua ja vegaanista Wyld Wood-päärynäsiideriä jota jaoimme pullollisen. Siideri (tai oikeammin kai perry) maistui yllättävän voimakkaasti päärynältä ja oli siis hyvää vaikkakin aika makeaa. Muistan jostain lukeneeni, että päärynäesanssi on helpoiten tehtävä feikkimaku ja sen vuoksi niin monet luontaisen kaltaiset asiat kuten oudon vihreät limsat ja mehukatit maistuvat "päärynälle". Ehkä siksi oikeakin päärynän maku tuntuu jotenkin aina hieman epäilyttävältä. Siideri sopisi paremmin lämpimään kesäpäivään kuin kylmään kevätpäivään mutta hei - ihan sama kun sen sai kulauttaa rauhassa ja aikuisessa seurassa.

Kotona meitä odotti tyytyväiset lapset ja hienoja taideteoksia. Mahtava lauantai, toivottavasti teilläkin!

PS. Vegaanisista luomusiidereistä kuulette taas pian lisää yhden bändillisen verran!

Kahvikuppikakut

Tein viime viikonloppuna mullistavan havainnon: kahvi ja kerma sopii yhteen! Jos tätä kuppikakkupäällistä muuten jää yli, siitä saa maailman parhaan Irish Coffeen: kuppiin luraus viskiä, runsas annos espressoa ja päälle kuorrutetta.

Kahvikuppikakut

1 annos vaaleaa kuppikakkutaikinaa

(halutessasi voit korvata taikinassa olevan veden kylmällä kahvilla)

Kostutus:

soijamaitoa (halutessasi esim. rommilla tai rommiaromilla terästettynä)

Kuorrute:

1 prk Alpro Airy & Creamy soijakermaa

0,5 dl tomusokeria

3 tl pikakahvia (Jos pikakahvi on rakeista mallia, saat kuorrutteeseen mukavia kahvisattumia!)

Valmista kuppikakkutaikina ohjeen mukaan. Anna kakkujen jäähtyä ja kostuta ne. Vatkaa kerma. Lisää vaahtoon tomusokeri ja pikakahvi ja vatkaa vielä hetki. Pursota kuorrute kakkusten päälle.

Rullaa ja lakkaa

Kävin tänään lounastunnilla spassa. Tai ainakin melkein. Menin nimittäin syömään Nudgessa olevaan ravintola Rullaan, ja voi pojat että oli hyvää. Rullan juttu on vietnamilaistyyliset riisipaperirullukat, joiden sisällä on riisivermiselliä, hauskaa minttuista salaattia ja vaikkapa avokadoa ja tofua. Käärylät syödään sormin ja kastetaan mukavan makuiseen dippiin. Ravintola Rullassa on aina vegaanisia vaihtoehtoja tarjolla: salaateista toinen on vegaaninen ja rullista yleensä ainakin kaksi lajia. Tällä kertaa sain tofu-herkkusienirullia sekä uutukaisia munakoiso-pähkinärullia ja herkullista bataatti-kikhernesalaattia. Annos oli niin täyttävä, etten millään enää jaksanut edes ajatella tiskissä ollutta vegaanista suklaa-lime-inkivääriherkkua. Ensi kerralla sitten - tämä on vahva seuraajaehdokas edelliselle lempparilounaspaikalleni.

No nyt kun katson tätä kuvaa, se jälkkäri vähän kaivelee...

Nudge on kaiken kaikkiaan yksi mielikauppojani, ja mikäs on ihanampaa kuin maittavan lounaan jälkeen katsella eettistä muotia ja luonnonkosmetiikkaa? Tällä kertaa puodissa oli  paikalla kosmetiikkapuolelta hehkeät Minna ja Katja, joiden kanssa vietin mukavan juttutuokion. Lisäksi sain lakattua sotkuiset kynteni siistiksi Nudgen tee-se-itse-kynsistudiossa, jossa voi itse kokoilla Kure Bazaarin upeita lakkoja. Katsokaas näitä:

Bio Naturen Minna vinkkasi, että Kurelta on tulossa uusi keväinen värisarja, josta saatte kuulla lisää tuonnenpana. Mutta hei - ei pöllömpi ruokis kaikkiaan: oiva lounas, hyvää seuraa ja manikyyri. Tätä lisää!

P.S. Rullastahan näyttää saavan myös kiinnostavia viinejä palan painikkeeksi. Arvatkaapa mihin suuntaan puolisoni kanssa lauantaina, kun saamme lapsenvahdin?

It is fun to have fun...

"It is fun to have fun but you have to know how", toteaa Dr. Seussin luoma nerokas lastenkirjaklassikko The Cat in the Hat, joka innoitti minut hankkimaan koipeeni tämän tatuoinnin.  Pyrin välttelemään nolostuttavia postauksia, hmm -  sisuskaluistani, kuten äitini sanoisi. Nyt on kuitenkin pakko avautua teille. Anteeksi.

Minulla on pullat hyvin uunissa: fantastinen perhe, mahtavia ystäviä, hyvä duuni. Missä siis mättää? Huolimatta siitä, että olen vihdoin saanut pitkähkön raskaus- ja imetysurakkanikin mukavasti ja sopuisasti päätökseen, olen viime aikoina ollut hieman... tasapainoton. Riitaisa ja iloton. Saattaapa olla, että jopa turhan emotionaalinenkin. Joku ilkeämielinen voisi kenties sanoa että totaalinen bitch. Olen myös tuntenut oloni rumaksi, lihavaksi ja kertakaikkisen vastenmieliseksi. Syyllistyn tavattoman herkästi: jos menen vaikka jumppaan, tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en vietä jokaista valveillaolon hetkeä pentueeni kanssa. Jos taas en mene sinne jumppaan, syyllistyn saamattomuudestani. Kaiken kaikkiaan fiilis on ollut kuin loputon PMS mutta potenssiin kymmenen. Eikä se ole leikintekoa se.

Hain syytä univajeesta, stressistä ja ennen kaikkea aviomiehestä. (Sorry darling!) Mikään näistä ei kuitenkaan tuntunut täysin oikealta syntipukilta, vaikkakin epäilyni synnyttivät toisinaan kiiinnostavia keskusteluja. Vai eikö teidän mielestänne muka se, että kysytään haluanko margariinin laitettavan takaisin jääkaappiin, ole vain yksi tapa vihjata että olen ihmishirviö jota kukaan ei voi enää rakastaa?

Peilistä tuntui tuijottavan tyytymätön, näppyläinen naama. Hetkinen... näppyläinen?! Vaikka ihoni ei ehkä ihan muistutakaan nuorta persikkaa, on se kuitenkin normaalisti kohtuullisessa kunnossa. Puskeeko henkinen kuona iholle? Vai... olisiko kyseessä sittenkin imetyksen loppumisesta johtuva hormonimyrsky? Yleensä en kauheasti perusta siitä, että kaikkeen huonoon käytökseen koitetaan löytää syy ruumiintoiminnoista, mutta tällä kertaa otan oljenkorren ilolla vastaan. Olin jotenkin kai kuvitellut, että maitohana menee kiinni ja siinä se - ja suunnilleen näin oireetta lopetinkin imetyksen viime kerralla. Nyt kuitenkin pikainen googlaus paljastaa kanssasiskojen kirjoitukset oireista, jotka kuulostavat kovin tutuilta. Ilmiölle on jopa nimikin: post breastfeeding depression. Tämä imetyksen jälkeinen synkistely johtuu prolaktiini- ja oksitosiinitasojen tipahtamisesta. Sekä prolaktiini että oksitosiini ovat jonkinlaisia feel good-hormoneja, joten ei ihme että niiden keikahtelulla on vaikutuksensa. On siis mahdollista etten ole hullu ja ruma, vaikka tilapäisesti siltä tuntuukin.

Hormonit ja muut sisuskalut ovat siitä kiusallinen juttu, että vaikka niiden piikkiin voi kätevästi laittaa mitä vaan, on ongelmalle oikeastaan vaikea tehdä mitään muuta kuin antaa homman tasoittua ajallaan. Siis jos on kyse tällaisista karvalakkiongelmista eikä ihan oikeista häiriöistä tai sairauksista. "Kyllä se siitä" onkin ehkä maailmankaikkeuden ärsyttävin lausahdus juuri siksi, että se on niin totta. Siis totta vasta kohta, määrittelemättömässä tulevaisuudessa eikä nyt heti paikalla, niinkuin sitä haluaisi.

Mitä siis sitä odotellessa, että kaikki on taas jees ja pää ja kroppa tuntuvat omilta? No, ajattelin tehdä kaikkea mistä tykkään. Tiedän toki, että monilla muilla menee paljon, paljon huonommin - hormonien syyttämisen ohella toinen maailman ärsyttävin asia on ihmiset, jotka muutaman päivän vitutuksen jälkeen julistavat toipuneensa "vakavasta masennuksesta". Oikea masennus ei tietenkään häivy noin vain "kivoja juttuja" tekemällä. Mutta tällaiselle tissiliitännäiselle wannabe-masentuneelle riittää ihan hyvin, että saa elämäänsä vähän hauskaa. Sitten taas ehkä muistaa, miten sitä hauskaa pidettiinkään. Ehdotuksia?!

Nopea pistaasisuklaakakku

Makean ja suolaisen yhdistelmä toimii. Faktan todistaa tämä nopea pistaasisuklaakakku. Annoksesta tulee söpö noin 20 cm:n kakkuvuokan sopiva kakku. Pistaasisuklaakakun voi syödä jäähtyneenä, mutta se on hyvää myös lämpimänä jätskin kanssa. Erinomainen pikavierasvara siis!

Pistaasisuklaakakku

1 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhoa
0,5 dl ruskeaa sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
0,75 dl kookosöljyä juoksevana
1 dl kasvimaitoa
50 g tummaa suklaata
75 g suolattuja, kuorettomia pistaasipähkinöitä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon juokseva kookosöljy. Sekoita lopuksi joukkoon maito. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Rouhi suklaa ja ripottele suklaarouhe ja pähkinät kakkupohjan päälle. Painele niitä kevyesti esim. lastalla jotta ne uppoavat hiukan taikinaan. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia kunnes kakku hiukan irtoilee vuoan reunoista.

Matkailu kaunistaa

Olipas ihana loma! Matkaan mahtui sopivassa suhteessa vähän kaikkea: mahtavaa seuraa, mainiota ruokaa, chillailua ja hiukan yöelämääkin. Groningen on mukavan eläväisen oloinen ja sopivan kokoinen kaupunki, jossa kaikkialle tuntui pääsevän kävellen tai pyörällä. Mikään vegaanin paratiisi ei Hollanti taida olla sikäli, että kaikkea höystetään mieluusti tuhdilla määrällä juustoa, mutta ihan kelpo lounasta löytyi kyllä ongelmitta. Ja koska emäntäni laittaa ammatikseen ruokaa, sai makuelämyksiä riittävästi ihan hänen keittiöstään - kiitos vaan vielä Hortensiakadulle!

Hipsterihenkisestä ekokahvila Puurista sai maukkaan vegaaniciabattan ja mahtavaa soijacapuccinoa.

Vaikka pääsiäinen vähän hankaloitti shoppailua, löysin paikallisesta marketista myös pitkään haikailemani vedenkestävän satulalaukun. Kaikkihan toki tietävät, että lättänä Hollanti on fillaroitsijoiden paratiisi, mutta en ollut tajunnut miten vakavasti pyöräily on huomioitu kaikessa infrastruktuurissa. Koko Groningenia halkovat selkeästi merkityt pyörätiet, jotka ovat ympärivuorokautisessa käytössä. Kaikkialla on riittävästi pyörätelineitä joihin jättää fillarinsa sillä välin kun käy kietaisemassa latten katukahvilassa tai hakemassa torilta vihanneksensa. Asuintalojen portit toimivat erityisellä painikkeella, jotta pyörän saa helposti kotipihalle ja sieltä pois. Raskaista porttikongin ovista mustelmaiset nilkat ovat siellä tuntematon käsite - en tiedä teistä mutta minä en ainakaan ole keksinyt näppärää tapaa saada fillariani liikuteltua porttikäytävien raskaista rautaovista, joissa on pahimmassa tapauksessa vielä jonkinlainen kynnys. Tokihan Hollanin ilmastokin on suotuisampi ympärivuotiselle pyöräilylle kuin meillä, mutta ihan varmasti asiaan vaikuttaa myös se, miten helpoksi ja vaarattomaksi pyöräily on tehty.

Kuva: http://heartifb.com

Pyöräasioiden ohella en voinut olla kiinnittämättä huomiota paikallisiin naisiin. Jokainen näkemäni 15-95-vuotias nainen tuntui nimittäin säteilevän lähes pelottavaa itsevarmuutta ja viehätysvoimaa riippumatta siitä, oliko heillä huono tukkapäivä, krapula tai sydänsuruja - tai kenties kaikki kolme yhtä aikaa. Kyse ei ole siis mistään tälläytymisen tai pukeutumisen avulla tehtävästä glamourista - päinvastoin, Hollannissa pukeudutaan hyvinkin mukavasti ja asiallisesti - vaan naiset selvästi ajattelevat olevansa upeimpia, voimakkaimpia ja kauneimpia naisia koko maailmassa. Ja että jos joku ei ole samaa mieltä, niin omapa on vikansa. Ja arvatkaa mitä? Homma toimii. En ole missään nähnyt niin upeita, voimakkaita ja kauniita naisia. Ja oikeastaan täysin riippumatta siitä, miltä he varsinaisesti näyttävät. Opetus: jos ajattelee olevansa upea ja käyttäytyy siten, todellakin on upea. Aika kätsä kauneusniksi,vai mitä? Otetaanko käyttöön?