Olimme alkukesästä kuulkaa ihan perinteisellä päivä Tukholmassa-risteilyllä. Homma lähti siitä, kun vegeperheiden sähköpostilistalla pohdiskeltiin, mitä vegaaniporukka saisi laivalla tätä nykyä syödäkseen. Tutkivana wannabe-journalistina lähestyin molempia Helsinki-Tukholma-väliä liikennöiviä laivayhtiöitä, sekä sitä sinistä että punaista, ja kysyin kiinnostaisiko heitä tarjota risteily sapuskoineen laivan vegaaniruokatarjontaa käsittelevää blogipostausta vastaan. Punaisesta ei kuulunut koskaan mitään, mutta sinisessä oltiin oitis kiinnostuneita yhteistyöstä. Siljalle siis.
Nelivuotiasta risteily jo kovasti kuumotteli etukäteen: tarhassa oli kuultu villiä huhua pallomerestä, puhuvista muumeista ja ties mistä ihanuuksista. Risteilypäivämme kulki nimellä Muksumaanantai, ja muksuja satamassa totta vie piisasi. Alle kouluikäisiä, kouluikäisiä, taaperoita, vauvoja ja juuri yhtä räjähtäneen oloisia vanhempia kuin mekin koittamassa kaitsea pentuittaan. Laivalla oli heti tarjolla houkutusta houkutusten perään: tuskin oltiin ehditty hyttiin astahtaa kun jo kuuluteltiin lastenmaailman avautuneen ja tervetuloa vaan sinne, ja tax freessakin muuten jo myynti kohta alkaa! Hytti oli ihan siisti perussetti, ei mitään ihmeellistä tasoa mutta ei törkyinenkään. Itse asiassa viime kerralla kun olin risteilyllä (Vikingillä, by the way) hytin suihkussa oli edellisten asukkien jäljiltä verisiä kädenjälkiä seinällä. Niiden puuttuminenhan on aina kiva bonus.
Pikaisen pallomeriekskursion jälkeen saimme lapset riivittyä itse asian ääreen, eli ruokapöytään. Ruokaahan buffetissa on vaikka kuinka, mutta mitä sieltä saisi vegaani suuhunsa? Ensimmäinen havaittava plussa oli se, että ruokiin oli suht tarkasti merkitty mitä ne sisältävät - ei tarvinnut juuri arvailla onko tuo viipale eläin- kasvi- vai kivikuntaa. Risteilyalusten buffetpöytien logiikka ei yleensäkään minusta ole hirveän selkeä, ja nytkin sai kyllä vähän hakea ja arvuutella että missäs mikäkin nyt oli. Kuten arvata saattaa, vegaaniset asiat löytyivät enimmäkseen jonkinlaisen löyhähkön eri maiden herkkuja-teeman alta, perussalaatti- ja pottuosastoa tietysti muualtakin. Ja sitä merileväkaviaaria! Aah! Itse asiassa pöydästä ei muuta mätiä löytynytkään kuin oranssia ja mustaa leväkaviaaria, enkä usko kenenkään huomanneen eroa oikeaan nähden. Perussettipuolella tarjoiltiin lihojen ohella myös ihania paahdettuja punajuuria yrteillä höystettynä.
Toinen suosikikseni kohonnut juttu oli yllättävän raikas avokadosushi, jota sai koota lautaselleen soijakastikkeen, hillotun inkiväärin ja wasabitahnan kanssa. Mieheni puolestaan ahmi hävyttömän määrän kaalitäytteisiä kevätrullia, joissa selvästi tuntui ripaus kanelia. Myös shottilaseissa tarjoiltu kylmä tomaattikeitto oli hyvää ja piristävää. Välimeriteemaisten ruokien osiosta löytyi myös kelpoa kuskussalaattia ja julienne-paprikoita. Aurinkokuivatut tomaatit puolestaan olivat minun makuuni liiankin öljyisiä ja purkinmakuisia. Oliivit taas olivat hyviä, kivellisiä kalamata-oliiveja eivätkä niitä kummallisia kirkuvan mustia, mauttomia bulkkioliiveja.
Lapset eivät jaksaneet ihan kauheasti keskittyä pöydän antimiin, koska pallomeri ja illemmalla esiintyvä Hevisaurus polttelivat mielissä. Heille maistui kuitenkin lastenpöydän ranskisten ohella myös sushirullat ja oivallisen leipäpöydän antimet. Tyttäreni ihastui leväkaviaariin ihan liiaksikin - suolaistahan se on kuin mikä. Huipennus löytyi kuitenkin jälkkäripöydästä, jonka äärelle toivorikkaina lähdimme ruokakiintiön täytyttyä. Mansikkasorbettia! Vegaanista! Tötteröissä! Itse tötteröön pyöräytetyn sorbettipallon äärellä pallomerikin unohtui hetkeksi. Aikuisille vegaanisia jälkiruokia ei ollut pahemmin tarjolla: hedelmiä ja voileipäkeksejä. Ja kahvia. Kahvista tuleekin tarjonnan ainoa piiitkä miinus. Okei, ymmärrän että sitä sumppia täytyy olla ihan valtavasti, joten mitään mieletöntä baristaelämysträ on turha edes tavoitella. Mutta onko sen kahvin pakko olla pahinta mahdollista kuraa? Mistä saa näitä tällaisia teollisia automaatteja, joista tuuttaava kahvi on yhtä aikaa liian laihaa, kitkerää ja jatkuvasta täytöstä huolimatta painuneen makuista? Lopettakaa niiden valmistus ja osto, please. (Ja huomatkaapa mulla kuvassa oleva sopivasti merihenkinen neule!)
Illallisen jälkeen oli yöelämän vuoro. Hevisaurusta odotettiin kovasti ja olihan se hauska kuin mikä. Kokemuksen kruunasi tavattoman myrkyllisen näköinen, vilkkuvalolla varustettu limsadrinksu, jonka haltioitunut tyttäreni keskittyneenä höräisi ihastuneena kun kerrankin sai suuhunsa jotain niin luonnotonta ja epäterveellistä.
Huomio kiinnittyi muutenkin perhekeikan hauskaan ja vapautuneeseen tunnelmaan: kukaan ei tietenkään ollut juovuksissa, mutta monella vanhemmalla oli kyllä oluttuoppi nokan alla ja hetkeksi höllentynyt ilme. Miksei Suomessa ole legitiimiä missään muualla kuin laivalla juoda olutta vaikka koko perhe on läsnä? Noin niinkuin ravintolapaikoissa siis? En toki halua dokailla lasteni seurassa, mutta onhan se pikkuisen tekopyhää ettei lasta saa kaikissa paikoissa edes ottaa terassille tai anniskelevaan ravintolaan mukaan. Aina saa kuulla siitä, kuinka Berliinissä on olutterasseillakin hiekkalaatikot - en tiedä miten se istuisi Suomeen mutta tokkopa siellä tarvitsee sosiaaliviranomaisten lakkaamatta ravata. Olin kerran kotinurkilla ihan asiallisessa italialaisessa syömä/juomaravintolassa kaverini kanssa olusilla noin kello yhdeksän maissa illalla, kun sinne ilmaantui toiveikas espanjalainen pariskunta noin kymmenvuotiaan poikansa kanssa. Joskopa saisi syödä jotain ja lasin viiniä samalla? No mutta eihän sellainen käynyt päinsä
niin myöhään lapsen kanssa. Ööh, olemmeko me ainoa perhe Suomessa jossa joskus syödään jotain kello yhdeksän jälkeen? Ja jossa vanhemmat juovat lasin tai pari viiniä vaikka lapset ovat läsnä? Niin kai sitten...
Anyway, aamulla laivalla herätessä fiilis oli todella ruotsinlaiva. Ilmastoinnin ja edellisen illan liiallisten ja suolaisten herkkujen yhdistelmän tuoma olo onkin autenttinen osa risteilykokemusta. Aamupala oli vegaanin näkökulmasta kuin hotellissa ikään: murot, leipä, kuivahedelmät. Puolisoni iloksi kuvun alta löytyi kuitenkin myös ehtaa brittimuonaa: valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Pyytämällä sai myös soija- tai kauramaitoa muroihinsa ja kuopuksen kuppiin - miksiköhän niitä ei voisi olla jo valmiiksi tarjolla? Henkilökunta ja palvelu oli muuten sekä aamu- että iltapöydässä äärettömän ystävällistä ja kärsivällistä, kiitos siitä!
Nykyään siis perusristeilyltä saa vegaanikin murkinaa, hyvä niin. Itse en ehkä maksaisi sekä meno- että tulomatkalla siitä samasta buffetpöydästä, varsinkin kun Tukholmasta löytyy niin paljon mahtavia ruokapaikkoja, joista voi ottaa eväitä paluumatkallekin. Mutta varsinkin menomatkan ohjelmanumerona buffa kyllä puolustaa paikkaansa klassikkona!
