Tekoturkkimummon paluu

Hola! Onpas ollut hektistäkin hektisempi viikko. Onneksi näin kiireisinäkin aikoina voi saada lohtua ja tukea elämäänsä siitä, että omistaa erehtymättömän tyylitajun. Se buustaa päivää kummasti. Katsokaapa nyt vaikka tätä pörheää tekoleoparditurkkia - eikö ole upea, mitä? Hyvää makua jos joku. Erityisesti tykkään tässä turkiksessa siitä, ettei siinä ole edes yritystä näyttää aidolta vaan palttoo näyttää pikemminkin siltä, että valtava pehmolelu on nyljetty ja laitettu ylleni.

Olin tavattoman iloinen löydettyäni leoparditurkkini Edinburghista jostain pikkuputiikista muutama vuosi sitten. Olin etsinyt leopardikuvioista tekoturkkia kauan, mutta niitä tuntui vaivaavan usein tietty vakavuus. Leoparditurkin kuuluu olla ihan älytön, överi ja mauton. Sehän on sen pointti! Turkki oli muistaakseni suht hintava mutta lämmin kuin mikä - mitä muuta nyt voi tuollaiselta pörhöltä odottaakaan. Siinä oli kuitenkin alusta asti yksi paha vika: kiinnityssysteemi oli ihan käsittämättömän heppoinen, eikä pitänyt takkia kunnolla kiinni. Ei ole lainkaan kivaa kun viima puhaltaa rinnuksille. Niinpä turkkia tuli pidettyä suhteellisen harvoin sen übertyylikkyydestä huolimatta, lähinnä niinä viimattomina päivinä. Ja paljonko niitä nyt Helsingin talvessa on?

Sitten sain viime keväänä vihdoin vietyä keinoturkikseni ammattiauttajalle, nimittäin Hakaniemen mahtavaan Remakeen, jossa korjataan, tehdään ja tuunataan ihan mitä vaan. Häpeä tunnustaa, mutta kunnon turkkimummon tyyliin pidin sitä remakelaisten hoteissa kesän yli - unohdin nimittäin koko jutun kevään lämmetessä. Turkki kuitenkin odotti minua siellä upeasti entrattuna. Nyt kiinnitys on napakka kuin mikä ja pitää etupuolenkin lämpöisenä. Aivan mahtava syysyhdistelmä esimerkiksi hupparin ja tennareiden kanssa. Tai kumisaappaiden ja minihameen. Rrraur!

Valkosipuliporkkanat

Valmisfalafelitkin maukastuu, kun heittää lautaselle mukavan lisukkeen. Nämä porkkanat ovat äitini resepti, ja jostain syystä muistin ne taas pitkästä aikaa. Helppoa, nopeaa, terveellistä ja hyvää - what's not to like?

Valkosipuliporkkanat

5 porkkanaa
3-4 valkosipulin kynttä
rosmariinia
suolaa
2-3 rkl öljyä

Kuori porkkanat ja viipaloi ne ohuehkoiksi lanteiksi. Laita kattilaan ja peitä juuri ja juuri vedellä. Anna kiehahtaa nopsasti, niin että porkkanat ovat kuitenkin vielä napakoita. Ota levy pois päältä, kaada kattilasta vesi pois ja laita porkkanakattila hetkeksi pois levyltä. Pilko valkosipuli ja heitä kattilaan, lisää rosmariini ja suola. Laita kattila peitettynä vielä lämpimälle levylle ja anna hautua 5-10 minuuttia.

Nopsempi omenapiirakka

Yksi leipomusbravuureistani on sitruunainen omenapiirakka. Se on aina hyvää, mutta aikaavievää kuin mikä. Tämän piirakan taas tekee nopsasti vaikka töistä tullut väsynyt vanhempi. Eikä intiaanisokerista ja kookosöljystä tehdyllä piirakalla ole ollenkaan hullumpi hyvitellä jälkikasvua pitkän työpäivän jälkeen!

Nopea omenapiirakka

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl intiaanisokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljajauhetta
0,5 dl juoksevaa kookosöljyä
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:

4 omenaa
3 rkl sokeria
1,5 tl kanelia
2 dl omenasosetta


Sekoita täytteen kuivat aineet, nypi joukkoon kookosöljy ja lisää lopuksi vesi. Taputtele taikina voideltuun vuokaan. Viipaloi omenat, sekoita joukkoon sokeri ja kaneli. Levitä taikinan päälle. Lusikoi lopuksi omenien päälle omenasose. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes päällimmäiset omenat alkavat karamellisoitua.

Lauantai

Tänään nälätti mutta laiskotti, joten menimme brunssille Veganissimoon. Brunssi olikin tällä kertaa parempi kuin viimeksi: olkoonkin että valmiskamaa oli edelleen pöydässä aika lailla, tarjolla oli myös muutamaa ihan itse tehtyä lämmintä ruokaa - esimerkiksi mainioita valkosipuliperunoita ja jotakin moussakan tapaista. Ja sitten sitä ihanaa pannukakkua. Sen ne kyllä siellä osaa.

Parasta Veganissimossa on kuitenkin se, että vaikka paikka on pieni, siellä ei koskaan tule anteeksi pyytelevä olo vaikka onkin liikkeellä pienten lasten kanssa. Päinvastoin, siellä on jopa hyllyllinen mukavaa puuhaa lapsille - värityskirjoja, piirustuspaperia sun muuta sellaista, joka viihdyttää lasta kun nälkä on jo tyydytetty. Hyvä meininki.

Runsas brunssi olikin viisas veto, sillä sen jälkeen piti mennä ruokakauppaan. Herkkuheräteostokset jäävät kummasti tekemättä jos menee kauppaan täysin vatsoin - ja hyvä niin, sillä tässä kuussa pitää pihistellä. Ai ettäkö ei sitten olisi pitänyt mennä brunssille? No jaa...

Ruokaostosten lisäksi piti hankkia esikoiselle fleecepuku talvihaalarin alle. Miten kummassa en koskaan opi, että paras aika  lasten talvivarusteiden hankintaan ei ole syksyn ensimmäinen kylmä viikonloppu? Koko Helsinki oli nimittäin pentueineen ostamassa haalareita ja lämpökerrastoja. Aargh. Onneksi haalarit ja talvikengät on jo hommattu ja löytyi se fleecekin sitten lopulta. Nyt saa talvi tulla, jos kerran on pakko.

Oletteko muuten huomanneet, että lauantait ovat yllättävän stressaavia päiviä? Silloin pitää yleensä hoitaa kaikki ruoka- ja muuhun huoltoon liittyvät asiat, kuten tehdä isot täydennysostokset ruokakaappiin ja sutaista jonkinlainen siivoushuiskaus. Ja jotenkin ne asiat pitää saada kuntoon ennen sitä saunaa (niin, meillä on saunavuoro lauantaina kuudelta kuten kaikilla muillakin säädyllisillä kansalaisilla) että sen jälkeen voi sitten hyvillä mielin relata. Nyt oli takana (ja itse asiassa on myös edessä) sen verran hektinen työviikko, että yllätin itseni ja perheeni kiukuttelemalla varsin lapsekkaasti kun se h-hetki eli saunominen sitten vihdoin koitti. Ehkä ihminen ei loppujen lopuksi sisäisesti kovin paljoa muutu nelivuotiaasta? Kun oikein väsyttää, niin kiukutellaan ja toivotaan että joku hoivaa kuntoon. Vai olenko vain minä näin nuorekas?!

Kuukauden vegaanituote: Tom's of Mainen lastenhammastahna

Tunnustettakoon: olen totuttanut lapseni hillon makuisiin hammastahnoihin. Niillä vaan hampaanpesu käy riidatta. Enkä oikeastaan käsitä, miksi sen tahnan pitäisi ollakaan sitä styrkkaa piparminttua, kun muukin maku pesee hampaat ihan yhtä hyvin. (Siis lapsilla, itse olen tietysti ehdollistunut ajattelemaan että mitä tujumpi tahna sitä parempi pesuteho.)

Toinen asia jonka tunnustan, on se etten ole ihan varma siitä fluorista. Onko se saatanasta? Vai pitääkö sitä olla? Jos jollakin on jotain helposti sulateltavaa faktatietoa niin kertokoon! Nyt olen ihailtavan johdonmukaisesti käyttänyt vaihdellen fluorattua ja fluoritonta hammastahnaa - ihan noin varmuuden vuoksi.

Fluorillisen tahnan kautena meillä diggaillaan tästä mansikanmakuisesta Tom's of Mainen hammastahnasta. Se on kyllä ätläkkää, mutta ei ihan yhtä marmeladimaista kuin esimerkiksi jotkut Laveran lastenhammastahnat. Koostumus on jotenkin enemmän tahna kuin geeli, eikä maku ole niin makea etteikö tahnaa voisi aikuinenkin hätätilassa käyttää. Hintakaan ei tahnassa ole niin paha kuin luonnontahnoissa yleensä - Heluna Fashionista tuubi irtoaa näemmä noin viidellä eurolla. Jos sillä välttää kinastelun hampaiden pesusta, niin en valita!

Kuva: www.tomsofmaine.com

Fafa's

Ei, en ole ryhtynyt hyönteissyöjäksi, vaan nämä ovat Fafa'sin mainioita bataattiranskiksia joita työkaverini ystävällisesti kiikuttivat minulle tänään ruokatunnilla. Ranskikset ovat meheviä ja hitusen makeita - aivan taivaallisia. (Kuva on sen sijaan sangen kauhea - huomatkaapa rasvaroiskeisen kipon lisäksi myös tavattoman sotkuinen työpöytä ja ei-niin-uskottava leopardikuviotu muistikirja.... Oh well.)

Olen vasta hiljattain löytänyt Fafa'sin elämääni. Yksi ketjun kolmesta toimipisteestä on aika lähellä duunipaikkaani, ja huolimatta yrityksistäni pihistellä lounaskuluissa olen jo pari kertaa sortunut Fafa'sin houkutuksiin. En yleensä ole ihan mieletön falafelfani, mutta täällä pallerot ovat kyllä todella maukkaita ja jotenkin tuoreen oloisia. Lempparini on paistettua munakoisoa sisältävä annos. Miten munakoisosta saakin niin hyvää? Miksi en minä onnistu? Paikassa myös ymmärretään mikä on vegaani - asioiden annoksista pois jättäminen tai lisääminen ei ole ongelma. Ainoa miinus on se, että lounasaikaan Fafa's on tosi suosittu eikä istumapaikkoja ole kauheasti. Mutta joka tapauksessa ihan ehdoton kohde jokaiselle falafelin ystävälle!

Dr. Martens goes vegan

Rakas Joulupukki,

tänä vuonna toivoisin joululahjaksi maailmanrauhaa. Ja sitten yhdet tuommoiset pinkit vegaanimartensit kiitos, koossa 37.

Eipä tässä muuta,

terveisin Lotta

PS. Olen ollut tosi kiltti tänä vuonna. Tai ainakin melko.

North Berwick

 Jokaiseen Skotlannin lomaan kuuluu päivä North Berwickissä, joka on oikein soma rannikkokaupunki Edinburghin lähettyvillä. North Berwick on kuuluisa siitä, että siellä on aina aurinkoista ja totta onkin etten koskaan ole sattunut kaupunkiin niin, että ilma olisi kehno.

North Berwickin visiittimme alkavat aina Scottish Seabird Centrestä, jossa kyllä merilintujen tiirailua enemmän minua houkuttelee kahvilan oiva tarjonta. Skotlantilaisittain hyvää, vahvaa kahvia ja aivan ihanaa Millionaire's Shortbread- nimistä leivonnaista, jossa on keksipohjan päällä karamellia ja suklaata. Ehkä vähän tårta på tårta mutta niin hyvällä tavalla!

Merilintukeskuksen lähellä on söpö pieni satama ja villeille kallioille tehty kulkureitti, jossa saa maistiaiset merituulesta. Sataman suojissa sen sijaan voi istua mukavasti penkeillä, jotka skotlantilaiseen tapaan on omistettu jonkun läheisen muistolle. Omaiset voivat lahjoittaa muistolaatalla varustetun penkin paikkaan, jossa edesmennyt mielellään istuskeli tai oleili - aika mukava idea. Mihinkähän haluaisin oman penkkini?

North Berwick on suosittu lomakohde, joten rantsun ohella sieltä löytyy tietysti myös muutamia houkuttelevia kauppoja. Lempparini on pieni reilun kaupan puoti Earth Matters, jossa on kokoonsa nähden todella mukava valikoima. Tänään löysin sieltä nätit korvikset ystävälle, jota menen huomenna tapaamaan Newcastleen.

Newcastlessa on kuulemma kiva vegaanilounaspaikka, siitä toivottavasti lisää myöhemmin. Nyt odotan paitsi ystävän näkemistä, myös parin tunnin junamatkaa, jolloin on aikaa lukea ja vaan istua. Aah!

Välilasku

Arvatkaa missä pysähdyttiin matkalla Skotlantiin? Yläkuvassa vahvoja vinkkejä...

Vaikka lasten kanssa matkustelu onkin hiukan heviä hommaa, oli silti ihan hyvä idea pysähtyä matkalla pariksi yöksi vanhaan kunnon Tukholmaan. Ensinnäkin on pakko tunnustaa, että rakastan hotelleja. Siistiä! Steriiliä! Tyhjää! Aamupala laitettu! Eli kaikkea sitä mitä kotona ei ole. Ja on niin luksusta kun voi vaan jättää huoneen taakseen ja joku tulee ja siivoaa sen taas somaksi. Ja toiseksi, Tukhloma vaan on niin kiva ja helppo.

Okei, rahapussillehan tämä ei tee hyvää - loppukuun postausaiheeni ovatkin varmaan säästövinkkeihin liittyviä... Mitään shoppailureissua en kutenkaan ajatellutkaan tekeväni. Eilen käytiin taloudellisesti parilla kirpparilla ja Goodstoressa. Löysin Götgatanin Myrorna -kirppikseltä kolmellakymmenellä kruunulla aika hauskat virkatut shortsit, jotka tosin näemmä kuvassa näyttävät hämäävästi pitsipikkareilta:

Päällä ne ovat kuitenkin ihan säädylliset ja mainio yhdistelmä vaikka neuleen kanssa. Olen jotenkin ihan kilahtanut shortseihin, siis sellaisiin syksyllä sukkahousujen kanssa pidettäviin. Ne ovat päällä mukavat ja helposti muuneltavissa erilaisten yläosien kanssa rennoksi tai asialliseksi asuksi. Sitä paitsi shortseissa voi istuskella vapaammin kuin vaikka minihameen kanssa - ei tarvitse koko ajan varoa että vilkkuuko haarakiila. Vaikka oikeastaan siinä haarakiilassakin kauheinta on sen nimi.

Lapset tuijottavat parhaillaan lumoutuneena (ja sovussa) ruotsinkielistä lastenohjelmaa. Taidanpa ottaa vielä kupin kahvia ja jäljelle jääneen kookospallon!

Katusieni

Tällainen sieni tuli kadulla vastaan kun lauantaina mentiin leffaan. Siinä se kasvoi betoniporsaan vieressä. Tykkään tästä kaupungista.