Hummusta ja kasviksia

Kasvikset dipattuna hummukseen on ehkä maailman kätevin iltapala. Sitäpaitsi dippikasvikset on nättejä ja iloisia! Huomatkaapa myös kattauksen kuuluva lelukrokotiili...

Hummus

3 tlk/n. 6 dl keitettyjä kikherneitä
2 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
4 rkl tahinia
suolaa

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi tahnaksi. Pilko kasvikset (porkkanaa, kurkkua, omenaa, kukkakaalia, whatever) ja tarjoile.

Kuukauden jumppatärppi

Köh köh! Kröh! Näin sanovat meillä tällä hetkellä niin lapset kuin aikuiset. Itselläni onneksi tavattoman sitkeä yskä alkaa vähän hellittää, ja rohkaistuin tänään tekemään hiukan kotijumppaa.

Lempparikotiliikuntaani on ilman muuta kahvakuulailu. Se on vaan niin jumalattoman tehokasta. Rakastan sitä tunnetta kun seuraavana päivänä joka lihas on ihan hellänä, sellaisetkin joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. Kuulailin pitkään dvd:n tahdissa, mutta meiltä hajosi jokin aika sitten tietokoneesta dvd:n soittotoiminto, joten piti siirtyä nykyaikaan eli you tubeen. Siellä tämä Ryan Raw'n (mahtavia nämä fitnessnimet) Total Body Kettlebell Routine on juuri nyt suosikkini. Okei, se on ohjattu ärsyttävähköllä jenkkityylillä, mutta itse harjoitus on simppeli ja tehokas - seuraavan päivän lihassärky on taattu. Ja huh huh, mikä kroppa tuolla treenin tekevällä naisella ("Killer Kasha") muuten on!

Kuva ei ikävä kyllä ole omasta kahvakuulakokoelmastani, vaan napattu täältä. Omani on Tarjoustalosta hankittu myrkynvihreä malli. Huokaus. Mutta onko teillä jakaa jotain mainiota jumppavideota juutuubista?

Hot Pot

En oikein ole sitä tyyppiä, joka osaisi panostaa laadukkaisiin astioihin tai keittiövälineisiin. Turhamaista tai ei, mutta ostan designia ennemmin itselleni kuin keittiölle. Onneksi olen saanut lahjaksi muutamia mahtavia keittiöasioita, kuten tämän Timo Sarpanevan klassikkopadan. Kaikilla pitäisi olla kunnon pata. Se on kaunis, käytännöllinen ja hyvin kohdeltuna ikuinen. Lisäksi siinä valmistuu meidän jokatalvinen perushittiruoka Hot Pot. Toisin sanoen siis pataruoka, joka koostuu mistä tahansa käsillä olevista aineksista ja parin tunnin haudutuksesta - ja on aina hyvää.  Meillä syödään tätä erityisesti viikonloppuisin, kun on aikaa haudutella asioita. Pataan voi todella heittää lähes mitä vain: juureksia, papuja, tofua, kvinoaa, pastaa... Tämä ohje on siis vain suuntaa antava. Nesteen määrä riippuu aineksista, joten kantsii  haudutuksen aikana kurkata kannen alle ja tarvittaessa lisätä vettä ja öljyä. Padassa ruoka pysyy kuumana ikuisuuden, joten valmistuksen loppubvaiheessa uunin voi kääntää pois päältä ja lähteä vaikka ulos - pata kypsyttelee ruokaa sillä välin lempeästi.

Hot Pot

4 perunaa
3 porkkanaa
pari punjauurta
pala lanttua tai naurista
kukkakaalia ja/tai parsakaalia
1 sipuli
5-6 valkosipulin kynttä
2 dl spelttiä/kvinoaa
3 dl keitettyjä papuja/1 pkt tofua/1 pkt seitanmakkaroita
1 tölkki tomaattimurskaa
n. 3 dl vettä
n. 0,5 dl öljyä
suolaa
mausteita, esim. basilikaa, timjamia, rosmariinia, savupaprikaa. cajunmausteseosta, mustapippuria...

Pilko kaikki ainekset ja heitä pataan. Huuhdo kvinoa ja lisää pataan. Lisää öljy, tomaattimurska, vesi ja mausteet ja laita kansi päälle. Anna padan hautua pari tuntia 175-asteisessa uunissa. Hämmennä välillä ja lisää nestettä jos on tarvis.

Viisi mustaa asiaa

Nyt on kuulkaa selkeästi taas menossa musta kausi, siis noin niinkuin pukeutumisen suhteen. Musta on vaan jotenkin niin kätevä väri: aina tyylikäs. Tässä viisi mustaa asiaa joista tykkään (tai tykkäisin) juuri nyt. Ja yläkuva on muuten Ecouterren sivuilta - Ecouterre on ehdottomasti lempijulkaisuni! Tsekkaa vaikka itse: ecouterre.com.

1) Kure Bazaarin kynsilakka, sävy Kohl

Olen ennenkin hehkuttanut Kuren lakkoja, jotka ovat paitsi laadultaan ihan mielettömiä myös 85 % luonnollisista ainesosista tehtyjä. Ja vegaanisia. Tarvitsen ehdottomasti mustat punk-kynnet tuleviin pikkujouluihin!

Kuva: kauppa.jolie.fi 

2) Vegetarian Shoesin Engineer -saappaat

Nämä löytyvät onneksi omasta kenkähyllystäni. Paras kenkäpari ikinä! Anoppini osti ne minulle kahdeksan vuotta sitten, eikä niissä vieläkään ole pienintäkään vikaa. Päinvastoin, ne vain muuttuvat paremmiksi kuluessaan hiukan. Käytän niitä kesäisin, talvisin, syksyisin ja keväisin - siis todellinen turvakenkäpari monessakin mielessä. En keksi äkkiseltään mitään asua, jonka kanssa nämä saappaat eivät näyttäisi törkeän hyvältä.

3) Alchemistin pikkumusta

Alchemist on hollantilainen reilun kaupan vaatemerkki, jonka vaatteissa yhdistyy eleganssi ja käyttäömukavuus. Minulla on pari brändin vaatekappaletta ja voisin pitää niitä päivin öin. (Ja itse asiassa joskus pidänkin.) Tämä nahkamaiseksi käsitelty puuvillainen vahakäsitelty rokkimekko on ikävä kyllä vain mä haluun! -listalla. Huokaus.

Kuva: kauppa.yalo.fi

4) Musta kajalkynä

Mikään meikkipussi ei ole täydellinen ilman mustaa kajalia. Sitä voi laittaa vähän tai paljon fiiliksen mukaan ja meikissä on heti asennetta. Oma uskollinen ystäväni on Dr. Hauschkan kajal, joka tuoksuu vienosti ruusulle kuten melkein kaikki Hauschkan tuotteet.

Kuva: drhauschka.fi

5) Welliciousin joogatrikoot

Näissä pöksyissä vietän aikaa joogasalin ulkopuolellakin - tekisi mieli itse asiassa pitää näitä myös duunissa. Ostin Welliciousin luomupuuvillaiset joogatrikoot jokin aika sitten kummitädiltä saadulla lahjakortilla, enkä ole katunut niin hetkeäkään. Trikoissa on päälleommellut sortsit, joten näillä voi tosiaan hipsiä myös ulos joogatunnilta ihan säädyllisesti. Vyötärö on mukavan joustava ja sen voi kääriä alas lantiolle tai pitää korkeampana. Eikä pyllyvako vilku missään asanassa!

Kuva: wellicious.com

Remaken raitahaalari

Lauantaina oli Indiedays -blogiportaalin pippalot, johon oli kutsuttu kaikki Indiedaysin ja Indiedays Inspirationin bloggaajat - siis minut myös. Pirskeet pidettiin hotelli Klaus K:ssa, joka onkin kiva paikka. Olen joskus aikaisemmin käynyt siellä duunin puittessa aamupalatilaisuudessa. Nyt mesta oli tietysti huomattavasti täydempi. Ja alkoholipitoisempi!

Juhlat oli ihan kivat, joskin taisimme mieheni kanssa olla noin 15-30 v vanhempia kuin muut paikalla olijat. Ja pakko sanoa, että siihen nähden että dress code oli "inspiration", olivat asut kyllä yllättävän mielikuvituksettomia: pääasiassa mustia paljettimekkoja, jotka jättivät mahdollisimman paljon tissejä ja pyllyjä näkyviin. Ihan kivoja tietysti sinänsä, mutta jotenkin odottaisin muotibloggaajilta vähän revittelevämpiä asuja? Viime vuoden Indiedays Inspiration-bileissä kun oli jos jonkinlaisia luomuksia. Ehkä ne mielikuvituksellisimmat pukeutujat eivät päässeet paikalle? Väkeä kyllä taisikin olla pikkuisen vähemmän kuin viime vuonna.

Oma asuni oli lainassa Remakesta. Marssin sinne jokin aika sitten ja pyysin mahdollisimman päräyttävää asua blogibileisiin - ja sen totta vie sain! Asuni oli yhtä kuin valtava ylijäämäpala Marimekon raitatrikoota, joka on ommeltu löyhäksi haalariksi ja sitten laitettu muutama tikki sinne tänne strategisiin kohtiin. Tulos oli yllättävän paljastava ja sopivista kohtaa ihonmyötäinen kokonaisuus, jossa viihdyin aivan valtavan hyvin. Pukua oli aikaisemmin käytetty vain muotinäytöksessä, ja se tehtiin muutamalla lisäompeleella minulle sopivaksi.

Kuten olen aiemminkin maininnut, tykkään kovasti haalareista ja erityisen kivoja ne ovat juhla-asuina. Sitä tuntee itsensä aina jotenkin niin elegantiksi haalarissa. Tekisi kyllä kovasti mieli lunastaa tämä omaksi...  Ihan mahtavaa kun on bilepuku jossa on niin mukava olla mutta joka silti näyttää hyvältä! Plus se huomattava mitä-ihmettä-tolla-on-päällä -efekti. Täydellinen. Kiitos vaan, Mirjami Remakesta! Olenko mä jo sanonut että olet nero sen ompelukoneesi kanssa?

Saimme bileillaksi myös lapsenvahdit (kiitos, mummu ja pappa) ja törsäsimme varaamalla yön hotellista. (Sieltä nämä poseeraukset, by the way - meillä ei ole näin kliinistä ja siistiä.) Minusta on aina ollut jotenkin äärettömän dekadenttia yöpyä  hotellissa omassa kotikaupungissaan. Ja mitä kätevin pikaloma pienten lasten vanhemmille. On aika luksusta kun esim. ehtii sanoa puolisolleen aloittamansa lauseen loppuun ihan keskeytyksettä. Tällaisten breikkien jälkeen jaksa kummasti, ja hyvä niin sillä molemmilla lapsilla on juuri nyt erittäin näyttävä ja jatkuvasti tippoja vaativa silmätulehdus...

Elämä on keyiffii

Varoitus: tämä postaus sisältää latteuksia ja tilitystä!

Nyt on ollut taas muutamana päivänä outo depistelyfiilis: mikään ei tunnu miltään, miten tähän on tultu ja onko tässä nyt sitten kaikki? Uutisia itselleni: on, tässä on kaikki. Ja ihan hyvä niin. Oikeastaan on helpottavaa ettei mitään sen kummempaa ole eikä tule kuin tavallista arkielämää, koska silloin voi pienistäkin asioista repiä riemua. Koska nehän ovat suurimpia mitä on.

Tänään kotiin päästyäni otin ja siivosin kämpän, pesin pyykkiä ja sen jälkeen pyöräytin itselleni ja lapsille jätskiannokset. Se on kuulkaa suurta se. Ja jopa jätskiäkin suurempaa oli lounas ihanan uuden ystäväni kanssa kesken kiireisen päivän - mukava, rauhoittava safkis. Ja se, että pistäydyin jossain vaiheessa päivää facebookissa lukemassa lähellä ja kaukana asuvien vanhimpien ja parhaimpien ystävieni viestiketjua, ja sen hauskuus sai minut nauramaan ääneen yksin koneen ääressä. Opin sunnuntain Hesarista näille arjesta varastetuille hetkille turkkilaisperäisen nimenkin: keyif.

Nautintoa kuvaava käsite keyif voi tarkoittaa turkkilaisille palaa suklaata tai hyvän kirjan lukemista. Käsitteen syvin olemus on taitoa elää hyvin. --- 

Keyif on käsite, jonka selittäminen on hankalaa, mutta löytäminen helppoa. 

Keyif on läsnä aina, kun keskitytään nauttimaan hetkestä ilman hyötynäkökohtia. HS 10.11. 2013

Ei pöllömpää, vai mitä? Hyviä hetkiä ilman hyötynäkökohtia kaikille!

Dinosauruskakku puolukka-ananastäytteellä

Kuopus diggaa dinoista, joten kaksivuotiskakku oli dinosaurusteemainen. Täytteenä puolukkaa ja ananasta - ja tietty suklaata. Tämä oli aika hitti! Kakku oli myös kerrankin sopivan kompaktin kokoinen. Tällä taikinamäärällä saat korkean 17 cm läpimittaisen kakun.

Dinosauruskakku

1 annos tummaa kakkutaikinaa, ks. täältä

Täyte:

1 prk hilloa (käytin St. Dalfourin ananasmangohilloa)
n. 3 dl puolukoita
1 prk Alpron Airy & Creamy -soijakermaa
100 g tosi tummaa suklaata

Kostutus:

soijamaitoa, jossa halutessasi luraus rommia

Päällys:

1 prk Alpron Airy & Creamy -soijakermaa
n. 500 g marsipaania

Valmista kakkupohja ohjeen mukaan ja leikkaa jäähtyneenä kolmeen tai neljään osaan. Vatkaa toinen kerma vaahdoksi. Sulata suklaa ja sekoita kermavaahdon joukkoon. Survo puolukat; älä lisää sokeria sillä ananashillo on tosi makeaa. Kostuta kakkupohjan osat soijamaito-rommiseoksella, levitä päälle hilloa, puolukkasurvosta ja suklaista kermavaahtoa. Kokoa kakku kerros kerrokselta ja kostuta vielä kansipala päältä päin. ( Jos on aikaa, anna kakun levätä tässä vaiheessa yön yli jääkaapissa.) Vatkaa toinen kerma ja levitä maustamaton kermavaahto kakun päälle. Kaulitse marsipaani (käytin tässä noin 400 g mustaa ja 100 g vihreää marsipaania) suureksi levyksi ja aseta kakun päälle. Painele marsipaani varovasti kakun ympärille ja leikkaa ylimääräiset palat pois. Koristele.

Reilu ruikkari

Hehei, kun ostaa Samsaran luomureikäleivän, saa näemmä reiän kaupan päälle! Reilu meininki.

Kesä

Kyllä se taas joskus tulee. Ihan tosi.

Viisi piristävää asiaa

Rahahuolet, stressi, ajanpuute, kasvatusongelmat, suorituspaineet - you name it. Nämä kaikki pyörivät ihan taatusti mielessäni kun herään marraskuisena aamuyönä. (Ai niin, lisätään se krooninen univaje.) Mikä siinä onkin, ettei kolmelta herätessä ikinä mieti mitään kivaa?! Muutenkin huomaan kuinka vuosi vuodelta syksyn pimeneminen ja kylmeneminen tekevät olon yhä vaikeammaksi - jos ei suorastaan vituta, niin ainakaan mikään ei tunnu juuri miltään. Tunnelmoi siinä sitten kynttilän valossa.

Toisaalta on kai hyvä, että on koko ajan sitä stressaavaa kiirusta - muuten voisi vajota vaan siihen gloomyyn olotilaan. Eikä sillä oikeastaan kannata jäädä herkuttelemaan. Tänään sain raavituksi kasaan viisi juttua jotka ilahduttivat pikkuisen.

1) Äitini tekemät chilikurkut

Olenko minä ainoa aikuinen ihminen, jolla on joka kerran vanhempien luona kyläilyn jälkeen paljon enemmän tavaraa mukana kuin sinne mennessä? Minulle lykätään aina mukaan jos jonkinlaista ruokatarviketta ja muuta arjen auttajaa. Nämä omatekoiset chilikurkut olivat ihan yliveto juttu - vein ihan surutta viimeisen purnukan, kun kerran niin siinä tyrkyttivät...

2) Vaatteiden järjestely

Kämppä voi olla kaaos, mutta vaatepuu on nyt somana. Sain alkusyksystä pitkän jahkailun jälkeen hankituksi vaaterekin, jossa säilytän usein käyttämiäni vaatteita. Ne pysyvät tangolla siisteinä ja lisäksi rekki auttaa yllättävien yhdistelmien löytämisessä, kun ne kledjut ovat siinä hollilla.

3) Tuliainen

Vain yksi asia voi tehdä sen leoparditurkin vielä paremmaksi, ja se on tämä miehen reissuiltaan tuoma hohtavan pinkki vegan-rintanappi.

4) Uusi tukka

Shokkipaljastus: olen leikannut itse tukkani viimeiset, öö... no, ainakin enemmän kuin viisitoista vuotta. Kampaajalla kävin ehkä viimeksi joskus seiskaluokalla. Leikkaan mielelläni muidenkin hiuksia. Tukanleikkuu on hauskaa, eikä ollenkaan niin vaikeaa kuin huhutaan - olen saanut täysin tyylikkäitä lyhyitäkin hiustyylejä itsellenikin aikaiseksi, vaikka erityisesti lyhyen tukan leikkuun pitäisi olla niin hankalaa. Itse saksittujen kutrien hyvä puoli on huokean hinnan lisäksi myös se, että tukkatyyliä voi vaihdella silloin kuin inspiraatio iskee, ajanvarauksista välittämättä. Ja mikäänhän ei piristä niin kuin uusi, onnistunut kampaus. Tämänkertaiseen tukkaan tarvitsin hiukan ajelukoneen apua - saatte nähdä kuvia sitten kun on valokuvauksellisempi olo.

5) Pet Shop Boys

Olen rakastanut Pet Shop Boysia jo hurjimpina punkaikoinani (silloin kai vähän salaa) eikä rakkaus ole hiipunut. Ihan loistavaa fiilistelymusiikkia. Näin bändin kerran Glasgowissa ja se oli kyllä yksi parhaimpia livekeikkoja ikinä. Ja ah niin syvällistä sanomaa! Kuunnelkaapas vaikka Being Boring. Ei oo tylsää, jos ei oo tylsä! Niin totta.


Yläkuva: Lunch Hour (Joseph Hirsch, 1942), www.english.illinois.edu/maps/depression/artgallery
Alin kuva: www.ixdaily.com

Keittolounas Rullassa

Oijoi. Eilen tassuttelin pitkästä aikaa lounaalle Rullaan, ja matkalla mietin miten kyllä tekisi mieli jotain lämmintäkin safkaa. Ja kas - siellähän tarjoillaan syyskautena rullalounaan kanssa salaatin vaihtoehdoksi keittoa! Ja voi pojat millaista keittoa! Ihan käsittämätttömän hyvää kurpitsa-chipotlesoppaa, joka oli lämmintä, lämmittävää ja lisäksi kaunista. Rakastan hehkuvan oransseja ruokia. Niistä tulee jotenkin niin iloinen olo.

Rulla on kyllä lounaspaikkana ihan yliveto muutenkin. Siellä on aina ystävällistä, nättiä ja rauhallista - juuri sellainen irtaantumisbreikki mitä duunipäivänsä lomassa kaipaa. Aina ongelma on tietty se, että samassa tilassa olevat eettiset vaatteet ja luonnonkosmetiikka on kova koetus mielenlujuudelle ja rahapussille. Eilen huomasin tosin myös kuolaavani sisustusosion pinkkejä jatkojohtoja. Olenko normaali?!