keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tahini-iltapala



Howdy. Poikkesin vaan sanomaan, että porkkanat dipattuna tahiniin on muuten ihan järjettömän hyvä iltapala. Urtekramin paahteisen makuinen tahini on kerrassaan tahnojen aatelia. Voisin kevyesti syödä vaikka koko pussillisen porkkanoita tämän tahinin kera! Ja suoraan purkista, tietty.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kelpoa perussettiä: Wrong Noodle Bar



Hilppasin tässä joku aika sitten lounaalle Kaisaniemen Wrong Noodle Bariin kun satuin olemaan siinä kulmilla. En ollut koskaan testannut mestaa, ja minua on muutenkin vaivannut viime aikoina kumma nuudelinhimo.

Wrongissa on aikas iso valikoima; annoksia saa erilaisilla nuudeleilla ja riisillä erilaisissa kastikkeissa ja liha- tai kasvistäytevaihtoehdolla. Söin täysjyvänuudeleita sesamkastikkeella ja vegelisukkeella. Lisuke näkyi seinätaulusta päätellen voittaneen jonkin "paras tekoliha"-palkinnon ja se kulkeekin vegekanan nimellä. Soijapaloista on kuitenkin kyse, joskin tavallista murakammista ja maustetummista.

Annos oli vahvasti ok. Nuudelit olivat mukavan rasvaisia ja sesamkastike maistui mukavasti sesamöljylle - hivenen lisää tulisuutta olisi kyllä sopinut minun makuuni. Safkan vihannekset olisivat niin ikään voineet olla snadisti rapsakampia ja mielikuvituksellisempia, mutta annoksen koko ja kiireisimmästä lounasajasta huolimatta nopea valmistuminen hyvittivät pientä mauttomuutta. Yllättävää kyllä, Wrongissa näkyi olevan myös A-oikeudet. Voisinkin kuvitella paikan sapuskan olevan mitä mainiointa krapularuokaa: rasvaista ja mietoa, eikä liian terveellistä.

Palvelu oli muuten suorastaan kiusallisen ystävällistä! En ole niitä naisia, jotka haluavat flirttailla nuudeliannosta tilatessa, ettäs tiedätte. Siitäkin huolimatta luulen pistäytyväni Wrongissa vielä joko kiireisenä työpäivänä tai sitten laiskana lauantaina.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Mantelipullat



Hei tyypit, unohtakaa se pian koittava laskiaisriita siitä, onko sen pullan kanssa marsipaania vai hilloa. Tehkää kaikki sulassa sovussa näitä mantelipuusteja! Parasta pullaa ikinä. Itse tehty mantelipähkinämassa ja ripaus vaniljaa vakuuttaa piintyneimmänkin hillopullan ystävän.

Mantelipullat

1 x puolen litran annos pullataikinaa, tsekkaa ohje täältä

Täyte:

200 g manteleita (ja saksanpähkinöitä jos haluat)
2,5 dl sokeria
n. 0,5 dl vettä
1 tl vaniljajauhetta

margariinia

Valmista pullataikina ja laita lepäämään peitettynä lämpimään paikkaan. Sekoita tehosekoittimessa mantelit ja sokeri jauhoksi. Lisää vettä kunnes seoksesta tulee levitettävää tahnaa. Sekoita vaniljajauhe joukkoon. Alusta taikina jauhoitetulla alustalla ja jaa kahteen osaan. Kaulitse toinen puoli taikinasta levyksi, voitele margariinilla ja levitä puolet mantelitäytteestä pitkittäissuunnassa levyn keskiosasan. Rullaa levy ja leikkaa puusteiksi. Toista sama jäljelle jääneen taikinan ja täytteen kanssa. Paista 225 asteessa n. 12 minuuttia.

torstai 23. tammikuuta 2014

Yogi Tean teet ovat saatanasta



On jälleen aika tunnustaa itselleen ja muille yksi uusi katkera fakta: Yogi Tean teet ovat saatanasta. Ne maksavat helvetisti, niissä on erittäin korneja mietelauseita ja joka pussukka maistuu samalle (eli piparkakkumausteille) oli kyseessä sitten puhdistava, virkistävä tai rauhoittava tee. Ja vitut ne mitään detoxaa kuitenkaan.

Kuva: www.yogitea.eu 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Halvalla hyvää: huokeat ekovoiteet



Vaikka tykkäänkin ekokosmetiikassani luksusefekteistä, ei kräämin aina tarvitse olla tyyristä ollakseen hyvää. Varsinkin näin talvella, kun sitä voidetta saa lotrata ihan tolkuttomasti. Tässä kolme huokeaa lemppariani!

1) Benecosin vartalovoide

Muun muassa metsälehmusta ja kehäkukkaa sisältävä voide imeytyy nopeasti ja hellii ihoa. Aivan loistava perusvoide, ja vieläpä suurimmaksi osaksi luomuaineita sisältävä. Tuoksu on mieto ja haihtuu nopeasti, mikä on minusta vartalovoiteen ollessa kyseessä ihan jees. Purnukka on sopivan kokoinen pakattavaksi matkalle tai urheilukassiin. Talven hitti! Hinta Ekolossa 7,50 € per tuubi (150 ml), litrahinta 50 €.

2) Attituden kosteuttava vartalovoide

Kanadalainen Attitude on tutumpi ekotiski- ja pesuaineista - tiedättehän, niistä joissa on pandan ja fisujen kuvia. Firma on tehnyt aluevaltauksen myös vartalonhoitotuotteisiin, eikä ollenkaan pöllömmällä tuloksella. Attituden rasva on hitusen paksumpaa eikä ehkä ihan yhtä hyvin imeytyvää kuin Benecosin, mutta taatusti hintansa väärti.  Ruohonjuuressa purkki (355 ml) maksaa 14,60 € ja 41,13 € / litra. Tuoksu on tässäkin voiteessa mieto, jopa neutraali. Attituden kaikki tuotteet ovat käsittääkseni vegaanisia, joten pisteet siitäkin.

3) Kylmäpuristettu kookosöljy

Kookosöljy sopii kaikkeen: suuhun ja silmämeikin poistoon. Se on hieman liian tymäkkää käytettäväksi ihan päivittäiseen ihonhoitoon, mutta voitelen sillä itseni kerran viikossa kiireestä kantapäähän. Kookosöljy sopii myös mainiosti diy-kuorintaseosten raaka-aineeksi, tsekkaa vaikka resepti ihanan Ankin oivasta Well shit at least you tried -blogista! Ekolosta 400 millilitran luomukookosöljypurkin saa hintaan 10, 50 €, jollin litrahinnaksi tulee 26,25 euroa. Ei paha!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Ylläri-ihastus: kiilakorkolenkkarit



Hoi te varttuneemmat lukijat, te ainakin muistatte Nylon Beatin biisin Satasen laina? No, tarvitsisin nyt sellaisen, mutta ei markoissa vaan euroissa. Tai jonkun muun keinon löytää satku tuhlattavaksi ihan täyteen tarpeettomuuteen, nimittäin näihin uuden ekologisen kenkämerkin The People's Movementin käsittämättömän mahtaviin vegaanisiin kiilakorkolenkkareihin. Bongasin ne hiljattain ruotsalaisen vegaanikenkäkauppa Green Lacesin sivulta (siinäpä muuten paikka jossa kannattaa käydä niin virtuaalivierailulla kuin oikeastikin Tukholman putiikissa, tsekkaa vaikka raportti täältä) ja ihastuin oikopäätä, ihan vasten tahtoani.

Minusta nimittäin kiilakorkolenkkarit ovat aina olleet, jos ei nyt suorastaan saatanasta, niin ainakin todella mauttomia ja pöljiä. Joko sitä ollaan korkkarit tai lenkkarit, jumalauta. Muutenkin korotetut sporttitossut ovat tuntuneet pissisten heiniltä. Mutta kas kummaa, jotenkin näiden popojen piilotettu parin tuuman kiilakorko tuntuikin hauskan dekadentilta - kevytmielinen susi järkevän lampaan vaatteissa. Ja sitten ne vaan on niin kovin koreat ja kirkkaat, ihan täydelliset keväänodottelukengät. Eikä sekään tietenkään haittaa yhtään, että The People's Movement on omistautunut nimenomaan ekologisten kenkien tuottamiseen kierrätetyistä ja luomumateriaaleista. Erityinen missio puljulla on muovin uusiokäyttöön. Kaikki kengät eivät näytä olevan vegaanisia - siitä miinus - mutta nämä Jade-nimiset ihanuudet kuten aika monet muutkin valikoimasta, on tehty luomukanvaasista. The People's Movementilla ei toistaiseksi näytä olevan jälleenmyyjää Suomessa. Onko tässä nyt ruottinreissu edessä?

Kuva: thepeoplesmovement.com

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kuukauden vegaanituote: SunSpeltin spelttinäkkäri



Joo-o, tähän on tultu: postailen täällä näkkileivästä. Ei ehkä kauhean seksikästä, mutta totta vie hyvää elämän perusasiaa. Spelttiä tuuttaankin yleensä melkein joka leivonnaiseen puolikarkeina jauhoina, koksa se antaa erityisesti piirakkapohjiin ja kakkuihin mukavaa murakkuutta. Spelttipastakin on ruokakaappimme vakkari, mutta tätä näkkäriä en ollut vielä kokeillut. Siitä tuli terveellisyydestään huolimatta yllättäen ihan käsittämätön hitti lasteni keskuudessa, jopa niin että herkkusuinen esikoinen unelmoi jo illalla saavansa näkkileipää aamupalaksi ja nirso kuopus puhkesi itkuun tajuttuaan leipästen loppuneen. Melkein tekisi mieli epäillä, että speltin joukkoon on lurautettu jotain lasten kissanminttua...

Eipä silti, tykkäsin kyllä itsekin ohuen ohuesta rapsakasta näkkäristä. Olen yleensä rukiisten makujen ystävä, mutta speltin mukavan pähkinäinen maku kyllä maistui minullekin. Lempeät näkkärit ovat myös hauska tortillan tai tacojen korvike salsan ja guacamolen kanssa. Mainioita dippailuun ja nakerteluun!

Sain näkkäripaketin muuten ystävättäreltäni Rouva V:ltä, joka oli saanut SunSpeltiltä kaksi pulskaa goodiebagia testaukseen blogiansa varten. Pitäkääpä siis silmällä rouvan blogia jos haluatte lukea lisää speltistä!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Viisi kivaa asiaa



Chocochili-Elina aloitti oivassa liikuntablogissaan nimeltä Keppijumppaa ja porkkanaa kirjaamaan ylös pieniä ilojaan bongattuaan positiivisen haasteen jostain toisesta blogista.  En muuten tiedä mikä yltiöseesteinen hörhö minusta onkaan tulossa - toissapäivänä joogatunnilta palattuani koin oudon universaalin ralkkauden tunteen kaikkia metrossa olevia kanssamatkustajia kohtaan! Teki ihan mieli pussailla kaikkia niitä sekakäyttäjiä ja väsyneitä äitejä ja isiä. Onneksi sain kotona kuitenkin riidan pystyyn jostain mitattömästä pikkuasiasta niin universumin tasapaino säilyi ennallaan... Tässä kuitenkin viisi asiaa jotka ovat tehneet minut iloiseksi hiljattain.

1) Ystävän yhteydenotto

Sain pitkästä aikaa puhelun ystävältä, josta en ollut kuullut aikoihin. Saimme sovittua vierailun ja nyt  on jo bussilippu hommattuna. Täältä tullaan, Turku!

2) Bestiksen lapsukaisen tarhanaloitus

Pikkutyypin päiväkoti on lähtenyt kuulemma mukavasti käyntiin. Muistan kuinka paljon jännitin esikoisen tarhaan menoa, joten olen tosi iloinen ystäväni puolesta. Kurkatkaapa muuten kyseisen leidin mainio tontti nimeltä Naisen oma blogi. Reseptejä, kosmetiikkaa ja käsitöitä - mitä sitä muuta ihminen kaipaa?

3) Uimahallireissu

Eilinen naku-uinti Yrjönkadulla oli vaan niin ihana.

4) Lempihameen löytyminen

Löysin taannoisen lempihameeni kaapin pohjalta, ja se näyttää päällä justiin yhtä hyvältä kuin ennenkin. Pitäisi harrastaa enemmänkin vaateshoppailua omassa vaatekaapissa.

5) Kikattelu työkaverin kanssa

Tänään oli töissä kolmen tunnin seminaari/kokous, jonka aikana pää ja pylly alkoivat jo vakavasti puutua. Onneksi vieressä istui ihana huumorintajuinen työkaveri. Kikattelua ei voita mikään, oli ikä mikä hyvänsä.


Kuva: 20px.com

maanantai 6. tammikuuta 2014

Yrjönkadun uimahalli




Häpeä myöntää näinkin pitkän linjan stadilaisena, mutten ollut koskaan käynyt Yrjönkadun uimahallissa. Tänään siellä juhlittiin kahden uuden ihmisen pian koittavaa maailmaan saapumista seitsemän naisen voimin. Paikka ei olisi voinut olla parempi!

Olen aina tykännyt uimahalleista, ja erityisesti siitä fiiliksestä kun saunassa eri kokoiset ja ikäiset naiset istuvat ilkosillaan. Kenestäkään ei oikein näe, keitä he oikeasti ovat - välillä pukuhuoneessa kokee yllätyksiä kun saunan vieruskaveri vetää tyylinsä ylleen. Alastomuus on jotenkin mukavan tasavertaistavaa ja anonyymia. Niin, siellä Yrjönkadullahan siis voi uida halutessaan alasti, koska päivät on varattu erikseen miehille ja naisille. Alasti uiminen on ihanaa erityisesti luonnonvesissä, mutta oli se paljon uimapuku-uintia hauskempaa uimahallivedessäkin. Jotenkin paljon mutkattomamman tuntuista.

Uimahalleissa uinti on mielestäni ollut aina ehkä maailman tylsintä touhua, heti siinä juoksun rinnalla. Joo, hyvää liikuntaa toki mutta auttamattoman tylsää. Uimahallissa vielä joutuu vetämään samaa rataa ympäri, ympäri, ympäri, eikä maisemakaan vaihdu. Yrjönkadun kaltaisessa mielettömän kauniissa hallissa uiminenkaan ei tuntunut ollenkaan niin puuduttavalta - vaikka tietysti hauskalle seuralle kuuluu siitä suurin kiitos.


Ai niin, ja ennen naku-uintisessiota juotiin kuksista skumppaa Ruttopuistossa. Perussetti vauvakutsuille.

Köyhää meininkiä


Opintolainan lyhennys + joulu + vuokrankorotus = tili on melko tyhjä ja palkkapäivään vielä aikaa.

En varmaan ole ainoa tässä tilanteessa tähän vuodenaikaan. Visaa ei viitsisi vinguttaa enää kauheasti enempää, joten ei auta muuta kuin tiukentaa taloutta. Ruokatarpeita löytyy onneksi kaapeista ja pakkasesta ihan mukavasti, ja ilman spessuherkkuja on ihan hyväkin olla välillä. Mutta en millään ilveellä voi sanoa tykkääväni siitä, että pitää laskea ruokakaupassa joka pennonen... Enkä tietenkään halua tinkiä ruuan laadusta, vaikka hinnasta täytyykin. Löytyykö teiltä hyviä säästösapuskavinkkejä? Ainakin linssikeitto on halpaa mutta hyvää, samoin useimmat papu-potturuuat, ja Hot Potinkin saa tehtyä aika pienellä budjetilla. Lisää kiinnostavia mutta halpoja ateriaehdotuksia otetaan mieluusti vastaan!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Lauantai paketissa




Hoh hoi. Pentue pesty saunassa, hummuswrapit syöty ja hedelmäleipä menossa uuniin. Päivällä sain pitkästä aikaa testailla kesällä hankkimaani joogakeinua - netistä löytyikin muuten muutama ihan mahtava videovinkki jotka jaan heti tuotapikaa teille. En ihan äkkiä keksi mitään parempaa komboa kuin liikunta, sauna ja hyvä ruoka.


Elämä. Se on ihan jees just nyt.

Sienillä täytetty tofumureke


Tässä makoisa mureke, joka sopii vaikka tarjolle kun on ruokavieraita. Jotenkin tällaiset kerrokselliset jutut nimittäin aina vaikuttavat minusta fiineiltä, vaikka itse asiassa vaivannäkö on suhteellisen vähäistä. Jos haluaa heittäytyä vallan villiksi, voi täytteeseen laittaa myös vaikka kuivattuja luumuja.

Täytetty tofumureke

1 pkt maustamatonta tofua
2 pkt kylmäsavutofua
1,5 dl puolikarkeita spelttijauhoja 
0,75 dl öljyä
n. 3 dl kasvislientä
1 tl nestemäistä savuaromia
4 tl savupaprikaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Täyte:

2 keitettyä perunaa viipaloituna
n. 1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita/ n. 100 g herkkusieniä tai siitakesieniä viipaleina
1 sipuli
(kuivattuja luumuja tai karpaloita)

Päällys:

auringinkukan- ja sesaminsiemeniä
rouhittuja pähkinöitä

Sekoita tpfut, öljy ja spelttijauhot sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kasvislientä, kunnes tahna on taikinamaista. Sekoita mausteet joukkoon. Kaada puolet taikinasta pitkulaiseen, voideltuun leipävuokaan. Pilko sipuli ja viipaloi muut täyteaineet - sipuli toimii mukavati renkaina. Murskaa kuivattuja suppilovahveroita hiukan. Lado täytteet mureketaikinan päälle ja kaada loput taikinasta vuokaan. Tasoita ja ripottele päälle kerros siemeniä ja/tai rouhittuja pähkinöitä. Paista 175 asteessa noin tunti. Mureke on kypsää kun se alkaa kevyesti irtoilla vuoasta. Anna jäähtyä kokonaan ja kumoa varovasti kahden lautasen avulla niin, että siemenpuoli jää päällimmäiseksi. Mureke on hyvää kylmänä, mutta jos haluat tarjoilla sen lämpimänä niin laita 200-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.


perjantai 3. tammikuuta 2014

Bad bleach job



Vaihtelu virkistää, tai sitten se vituttaa. Jos vaihdos ei nimittäin ole parempaan päin. Kas näin:

1) Löysin eilen vessasta jotkut ikivanhat, pidemmän tukan kaudelta jäänet raidoitusaineen jämät. Vessan peilistä tuijotti tähän ikuiseen marraskuuhun hyvin maastoutuva maantieverikkö.

2) Väri vaan päähän! Kai sen voi vaan jotenkin huiskia sinne?! Niin että tulis niinku semmoinen huoleton surffitukka? Kyllä mä osaan! Ai ei oo kumihanskoja? No muovinen pakastepussi toimii varmaan kanssa ihan hyvin! Ei tässä ennenkään ole kampaajaa tarvittu!

3) Puoli tuntia myöhemmin: "Äiti, sun tukka on ihan oranssi!" "Joo, mut se on vaan välivaihe kun se vaalenee."

4) Tunti myöhemmin, suihkun ja kuivauksen jälkeen: "Äiti, se onkin keltanen!"


Jep jep. Keltainen on. Kovin keltainen. Muistatteko Colin Farrellin kauhean kuontalon Alexander-leffassa? No, Colin oli glamourblondi tähän verrattuna. Ja siinä on sentään leffa josta muistan vain että olin tasan yhtä mieltä sen arvostelijan kanssa, joka ivasi elokuva-Aleksanterin valloittaneen maailmaa "with the worst bleach job in history".

Aloitan siis vuoden huonosti tehdyllä kotivärjäyksellä ja juuri tällä hetkellä ei ole t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n varaa mennä ammattilaiselle korjattavaksi. Nyt täytyy joko vaan teeskennellä että juuri tällainenhan tästä pitikin tulla, vähän punk-asennetta hei, tai sitten rukoilla että hopeashampoo tosiaan toimii. En ollut ikinä koko konseptiin tutustunutkaan, mutta se on siis sinisävyistä shampoota joka on tarkoitettu meille kellakoille blondeille. Lähisokkarista löytyi onneksi Paul Mitchellin hopeashampoota (lounaaksi pitikin sitten ostaa nuudeleita) joka ei tosin ole mitään luonnonkosmetiikkaa, mutta vegaanista ja eläinkokeetonta sentään. Help me, Paul!

torstai 2. tammikuuta 2014

Uudenvuoden lupia



Jep, tunnustan: olen kontrollifriikki veteraanipunkkarin valepuvussa. En ole hyvä relaamaan. Ihan kaikki liikunnasta synttäreihin tuppaa liian helposti lisahtamaan tulosvastuulliseksi suorittamiseksi. Siksipä en teekään uudenvuoden lupauksia, vaan annan itselleni uudenvuoden lupia. Kas tässä:


1) Minulla on tänä vuonna lupa lukea enemmän.

Aikana ennen lasten ja kokopäiväduunin yhdistelmää minulla ei ollut elämässäni ikinä yhtäkään päivää, joka olisi vieräjhtänyt ilman jotain ihan huvin vuoksi luettua. Nyt saattaa mennä viikkoja niin, etten ehdi avata kirjan kirjaa. Tänä vuonna tähän tulee muutos. Ei muka aikaa? No sitten sitä on vaan järjestettävä. Sivuja, perkele!


2) Otan tänä vuonna lisää tatuointeja. (Anteeksi, äiti!)

No, eipä sillä että tästä olisin aikaisemminkaan itseäni pidätellyt... Mielessä on pitkään siinnellyt selkään tuleva överikitsch yksisarvinen. Se ja yksi pienempi tatuointiprojekti toteutukoon tänä vuonna!


3) Saan käydä joogasalilla vielä nykyistäkin useammin.

Ihan vaan siksi koska se pitää minut kasassa. Ja kasassa olo on aika tärkeää, kuulkaas.


4) Kasvatan tukkaa.

Tämän pinttymän sain päähäni juuri kun sain tukkani kynittyä ihan ihan lyhyeksi: ei kun haluankin sittenkin pitemmän tukan, johon voi laittaa kampauksia ja härpäkkeitä! Todennäköisesti kyllästyn kasvatukseen taas juuri kun kuontalo alkaa olla ihan jees -pituudessa, mutta väliäkö hällä - tukan kasvatus on ilmainen projekti ja samoin sen leikkely, kun sen kerran tekee itse. Ainoa hinta on lähipiiriä koetteleva "eiks mun tukka ookkin jo tosi pitkä"-jankutus.

5) Käyn kylässä ystävillä, yksin.

Ainakin reissu Hollantiin ja Turkuun on suunnitteilla. Perhe on ihana asia, mutta on ihanaa myös kyläillä ystävien luona ilman koko revohkaa - silloin sitä ikään kuin muistaa, että onhan tässä muukin identiteetti kuin perheen pyörittäjän. Ja se on terveellistä se.


Mitäs te saatte tänä vuonna tehdä luvan kanssa?

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Valkosuklaa-viikunajuustokakku



Hauskaa uutta vuotta hyvät ystävät! Herkkukiintiö alkaa kenties olla kaikilla aika täynnä mutta kokeilkaapa kuitenkin tätä torttua kun sopiva tilaisuus koittaa. Kakku on läheistä sukua tälle helpolle juustokakulle, mutta valmistui tällä kertaa vegaanisesta valkosuklaasta - ja mausteitakin on hiukan tuunailtu. Juustokakku on muuten huomattavasti parempaa vetäydyttyään yön yli jääkaapissa, joten se kannataa ilman muuta valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä - sori vaan eiliset uuden vuoden vieraat!

Valkosuklaa-viikunajuustokakku

pohja:

0,5 pkt Digestive-keksejä
100 g margariinia
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 tl kanelia

täyte:

0,5 prk viikunahilloa (käytin St. Dalfourin sokeroimatonta hilloa)
3-4 tl manteliaromia
0,5 sitruunan mehu

päällys:

100 g valkosuklaata (esim Plamililla on vegaanista valkosuklaata)
1 prk vaahtoutuvaa soijakermaa
0,5 pkt maustamatonta soijatuorejuustoa (esim. Tofutti)

Valmista pohja murskaamalla keksit sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon mausteet. Sulata margariini ja lisää seokseen, sekoita atsaiseksi. Taputtele voideltuun piirakkavuokaan ja anna jähmettyä kylmässä pari tuntia. Sekoita sitten täytteen ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle. Vatkaa kerma. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita juuston kanssa kermavaahtoon. Levitä kakkupohjan päälle ja anna vetäytyä jääkaapissa yön yli. Koristele ja hotki!