Keidas

Helppo vegaaninen juustokakku

2012-01-30T14:35:00.000+02:00

Tämä nopeatekoinen suklaajuustokakku onnistuu ihan takuuvarmasti. Kirpeä mustaherukkatäyte antaa tarvittavaa raikkautta ja alkoholi - noh niin, mukavaa alkoholin makua!

Pohja:

1/2 pkt Digestive-keksejä
100 g margariinia

Marjatäyte:

n. 2 dl mustaherukoita
2-3 rkl sokeria
reilu loraus vapaavalintaista alkoholia, minulla sattui olemaan Mesimarja-likööriä

Suklainen juustotäyte:

1/2 pkt maustamatonta Tofutti-kermajuustoa
2 prk vispautuvaa kaurakermaa
100 g tosi tummaa suklaata
pikku hyppysellinen suolaa

Valmista pohja murskaamalla keksit ja sekoittamalla joukkoon sulatettu margariini. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan. Sekoita marjatäytteen ainekset sauva- tai tehosekoittimella soseeksi ja levitä pohjan päälle. Vispaa kerma ja sekoita joukkoon suola ja kermajuusto. Sulata suklaa ja lisää kerma- juustoseokseen. Levitä suklainen täyte marjatäytteen päälle. Anna levätä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Fanitusta

2012-01-27T21:59:00.001+02:00

En ole ikinä lapsena tai teininä fanittanut ketään tai mitään. Ala-asteella kaikki muut luokan tytöt jaanasivat jatkuvasti jostakin New Kids On The Blockin poitsusta ja minä olin ihan pihalla. Myöhemmin taas diy- punkpiireissä oli epäcoolia ylenpalttisesti fanittaa jonkun bändin jäsentä - ja hei, kaikillahan silloin oli joku bändi pystyssä.

Mutta nyt on fanitusneitsyyteni mennyt. Idolini ei ole joku söpö indierokkari vaan Nyt- liitteen kolumnisti ja kirjailija Anu Silfverberg. Siinäpä vasta nainen. Odotan joka toista perjantaita jolloin Anu Silfverbergin kolumni on Nytissä enkä koskaan joudu pettymään. Meitä yhdistävät sukupolven ja -puolen lisäksi eettiset arvot ja poliittiset mielipiteet. Ja musiikkimaku! Kun Anu paljasti myös rakastavansa Pet Shop Boysia olin vähällä lähettää elämäni ensimmäisen fanikirjeen. Lukiessani kolumneja koen jatkuvasti tuota-minä-olen-aina-ajatellut-mutten-osannut-ihan-pukea-sanoiksi- elämyksiä. Sitäpaitsi Anu Silfverberg on hauska ja naseva - tosissaan muttei tosikko. Kukapa muu hoksaisi esimerkiksi todeta, että burleskin ilosanoma on se, että lihaviakin naisia voi esineellistää?

Parhaimmillaan Silfverberg tuntuukin olevan nimenomaan lyhyissä kolumneissa. (Pakko myöntää, etten hirveästi pitänyt hänen esikoisromaanistaan Kung Po. ) Luin juuri kolumnien pohjalta kootun esseekirjan Luonto pakastimessa, josta tykkäsin kovasti, vaikkakin se olisi paikoitellen kaivannut hieman enemmän napakkuutta kustannustoimittajalta. Kirjassa Anu pistää matalaksi muun muassa tehotuotannon, feminismin vastustuksen ja niin kutsutun maahanmuuttokriittisyyden. On äärettömän nautittavaa lukea hyvin ja tosissaan kirjoitettua tekstiä eikä vain trendikästä tekonihilismiä tai sarkastista kikkailua.

Kuten kaikki fanit, fantasioin toisinaan siitä että tapaamme jossain, sattumalta. Anu huomaisi oitis, miten hieno ihminen minäkin olen ja meistä tulisi kaverit. Kävisimme pitkiä älykkäitä keskusteluja joissa parantaisimme maailmaa. Toisaalta - entäpä jos hän ei olisikaan mielestäni täydellinen? Ehkäpä hän ei piittaa Hayao Miyazakin elokuvista ja on sitä mieltä, että pienelle tytölle voi kyllä laittaa vaaleansinistä ylle mutta pikkupojalle ei vaaleanpunaista?

Ehkä on parasta, etten saa koskaan tietää.

Hyvästi, Vegemesta!

2012-01-25T10:41:00.001+02:00

Rakas Vegemesta,

en voi enää teeskennellä että välillämme on kaikki kunnossa. Olet viime aikoina käyttäytynyt tavalla, joka on saanut meidät kasvamaan erillemme.

Alussa kaikki oli niin hyvin. Olimmehan toisiamme lähellä niin fyysisesti kuin arvomaailmoiltammekin. Esittelin sinut jopa useille ystävilleni; hekin pitivät sinusta.

En osaa oikein varmasti sanoa, milloin kaikki alkoi mennä välillämme vikaan. Ehkä se oli se kerta kun odottelimme hyisellä Vaasankadulla annoksiamme kolme varttia ja lopulta saimme kuitenkin väärät lisukkeet? Silloin vielä yritin selittää kaiken itselleni parhain päin: olihan se vähän typerää laittaa uusi työntekijä yksin ja kylmiltään töihin kiireiseen lauantai-iltapäivään - mutta sattuuhan niitä virheitä pitkissä suhteissa.

Siedin hitauden, kylmät ruuat, väärät annokset. Mutta siihen kotiinkuljetusjupakkaan se lopahti. Muistatko? Meillä oli vieraita ja satoi kaatamalla. Äkkäsin että kotisivuillasi mainostetaan kotiinkuljetusmahdollisuutta. Kun soitin ja kysyin tarkemmin, sain vastaukseksi että joo, onhan siellä netissä kai se joku kotiinkuljetus, mutta ei me kyllä haluta että sitä oikeesti niinku käytetään ja ihan siks se on tehtykin niin hankalaks. Että jos siis niinku ihan tosissaan jotain tosi paljon haluut, niin sitten ehkä mutta sittenkin vaan yhtä laatua. Eikä nyt hei ehi mitään ainakaan kahteen tuntiin.

Silloin pyöräilin sateessa kauppaan, ostin ruokatarpeet ja tein itse vierailleni burgerit. Paremmat. Nopeammin. Murto-osalla hinnasta.

Sade pyyhki pois kyyneleeni ja pilvien lomasta alkoi pilkottaa aurinko.

Matto auki

2012-01-24T21:07:00.001+02:00

Aah. Synnytyksen jälkeisen kolmen kuukauden odottelun jälkeen uskaltauduin jälleen joogamatolleni ja tulos oli kankeahko mutta euforinen. Jooga on kyllä tällä hetkellä ehdottomasti rakkain liikuntamuotoni: se on hyväksi niin mielelle kuin ruumiille ja sitä voi harrastaa joogasalin lisäksi myös kotona - tosi tärkeä juttu pienten lasten äidille!
Aloitin astangajoogan Helsingin Astanga Joogakoululla viime vuoden alussa, juuri kun olin saanut tietää odottavani toista vauvaamme. Rakastuin astangaan oikopäätä ja olen myös koulun tarjoamaan opetukseen tosi tyytyväinen. Aiemmin harrastin hathajoogaa eräässä toisessa helsinkiläisessä joogakoulussa. Joogatieni siellä tuli kuitenkin väistämättömään loppuunsa kun koulun guru - oranssiin kaapuun pukeutunut, tekointialaisittain englantia murtava valkoinen amerikkalaismies - halusi haistella chakrojani... Pyrin pitämään mielen avoimena mutta hei, mun chakrat on mun chakrat!

Nuhan pahin vihollinen

2012-01-22T22:04:00.001+02:00

Tässäpä oiva keino pitää talvinuha loitolla! Sitruunainen ja valkosipulinen tahinikastike sisältää runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja - ja mikä parasta, maistuu hyvältä! Käytä dippikastikkeena värikkäille vihanneksille ja hedelmille kuten porkkanalle, omenalle, kurkulle ja kukkakaalille. Tahini on pullollaan kalsiumia ja proteiinia, joten dippi on oiva välipala myös ennen tai jälkeen kuntoilun - tai railakkaiden juhlien jälkeisenä aamuna!

Tahinidippi

3 kukkurallista ruokalusikallista tahinia
1 sitruunan mehu
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 - 1 dl vettä
noin 2 rkl oliiviöljyä
suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään teho- tai sauvasekoittimella. Säilyy jääkaapissa useita päiviä.

Bruschettaa köyhille

2012-01-08T20:59:00.001+02:00

Myönnettäköön - me ollaan köyhiä. Ja äitiyslomani takia entistä köyhempiä. No, niin köyhiä kuin akateemisesti koulutetut, melko keskiluokkaisiin perheisiin syntyneet länsimaiset ihmiset nyt voivat olla - eli ei siis ollenkaan noin yleismaailmallisella mittapuulla tarkasteltuna. Mutta arjessa ei kaiken suhteutus aina niin kovasti auta pankkitilin näyttäessä nollaa - tai mikä vielä ikävämpää, miinusta - liian pian palkkapäivän jälkeen. Tämän uudenvuoden lupaukseni oli ja on koettaa karsia kaikenlaisia turhia menoja joihin valuu yllättävän nopeasti yllättävän paljon rahaa. Ja yrittää tehdä siitä itselleni hauska haaste eikä ankeaa kieltäymystä!

Tein näitä bruschetta-leipiä Ekolosta ilmaiseksi saadusta leivästä, jonka päivämäärä oli umpeutunut. Tämä on myös mainio tapa käyttää hyödyksi kotiin kuivahtamaan unohtuneet leivät!

Tarvitset vain:

leipää
n. 1 dl oliiviöljyä
valkosipulia
suolaa
yrttejä (basilikaa, rosmariinia, mitä vain kaapista löytyy)

Pilko valkosipulit öljyn joukkoon, lisää yrtit ja suola. Viipaloi leipä ja levitä reippaasti öljyä viipaleille. Paista leipiä uunin yläosassa 225 asteessa noin 5-10 minuuttia kunnes ne ovat rapeita.

Vehreämmille laidunmaille

2012-01-06T15:43:00.008+02:00

Sain äidiltäni joululahjaksi pullollisen Wanhan Markin valkoapila-suihkushampoota. Merkki oli minulle mieluisa uusi tuttavuus - tuote on (ainakin valmistajan kotisivujen mukaan) luonnonkosmetiikkaa ja osa myyntituotosta menee Wanhan Markin kartanossa sijaitsevan eläinten vanhainkodin ylläpitoon. Vanhainkotiin on otettu lopetusuhan alla olevia kotieläimiä - ilmeisesti siis kotieläinpihoilta tai vastaavista, koska varsinaisilla tuotantotiloillahan juuri se lopetus on eläimen elämän tarkoitus...

Suihkusaippua on myös tosi miellyttävää - se todella tuoksuu apilalle jota se sisältääkin. Ja onhan se tietysti kiva ajatella, että edes kourallisella eläimiä on mahdollisuus mukaviin vanhuudenpäiviin. Lisää tällaisia tuotteita maailmaan, kiitos!

Onnelliset tissit

2012-01-05T20:28:00.002+02:00

Kukaan ei varmaankaan ole välttynyt viime viikkojen silikoni-implanttikohulta, jonka helposti rikkoutuvat ja vaarallisia kemikaaleja sisältävät PIP-implantit ovat aiheuttaneet. Silikonirinnat voivat olla vaaralliset! No shit Sherlock! Kuka täysijärkinen tai täysi-ikäinen voisi muutenkaan olla oikeasti sitä mieltä, että silikonin tunkeminen ihmiskehoon kosmeettisista syistä olisi hyvä idea? Tosin ainakin Latinalaisessa Amerikassa, jonne PIP- implantteja vietiin kosolti, tehdäänkin silikonirintoja yhä enenevässä määrin jo 16-vuotiaille tytöille. Myös entinen poptähti, nykyinen julma vitsi Britney Spears sai silikonirinnat jo 17-vuotiaana uraansa edistämään. Kiva pikku investointi vanhemmilta tyttären tulevaisuuteen!

Itse olen varovainen jo siinä, mitä haluan laittaa rintojeni päälle. Tällä hetkellä rinnat ovat lähinnä tärkeä työkaluni - imetänhän parikuista vauvaani. Kuten jokainen imettänyt nainen tietää, saattaa maitoa valua rinnoista muulloinkin kuin imettäessä - etenkin imetyksen alussa maitoa erittyy lähes koko ajan. Jos ei halua paidan tai lakanoiden olevan jatkuvasti märkänä maidosta, täytyy käyttää liivinsuojia. Ensimmäisen lapseni synnyttyä kokeilin hetken äitiyspakkauksesta tulleita kertakäyttöisiä liivinsuojia mutta ne hiostivat inhottavasti ja tekivät nännit ärtyneiksi. Lisäksi ne tarttuivat märkinä ikävästi kiinni rintoihin ja kiinni jääneitä kuituja kulkeutui vauvan suuhun.

Ja kuka tietää mitä kaikkea ne sisältävät? En minä ainakaan, siitä huolimatta että yritin etsiä tietoa valmistajien sivuilta - seikka joka jo sinällään on hiukan epäilyttävä. Todennäköisesti ne tehdään suunnileen samoista materiaaleista kuin kertakäyttöiset vaipat tai kuukautissuojat. Tein aikoinaan graduni kuukautissuojista ja voin vakuuttaa, että kertakäyttöiset kuukautissuojat eivät ole ainesosiltaan sellaisia, että haluaisin päästää niitä lähellekään anatomiani kaikkein herkintä aluetta! Ainakin liivinsuojien valmistukseen on käytetty selluloosamassaa, joka epäilemättä on valkaistu ei niin kovin ekologisin menetelmin. Ja sitten on tietysti se täysin turha jäte, joka näistäkin pikku lappusista syntyy.

Tällä kertaa olinkin jo viisaampi ja ostin heti mukavia pestäviä liivinsuojia. Ensimmäistä lastani imettäessä käytössäni oli luomupuuvillaisia, tehokkaita mutta eittämättä tylsiä suojia; tällä kertaa suosin kuvassa olevia pöllö- ja siilikuvioituja kestoliivinsuojia. Nättejä, eikö vain?! Ne voi pestä samalla vaippapyykin kanssa ja ne tosiaan pitävät paikat tehokkaasti kuivina. Samalla tulin tukeneeksi kotimaista käsiteollisuutta. Ainoa haittapuoli on se, että suojat ovat niin hauskan näköisiä, että esikoiseni tuppaa pihistämään niitä leikkeihinsä!

Reilun kaupan tärpättiä?

2012-01-03T10:26:00.001+02:00

Ostin tämmöistä:

Eipä olisi kannattanut. Putelissa houkutteli hinta ja etiketin iso reilun kaupan logo, kun törmäsin siihen tehdessäni viime hetken joululahjaostoksia. Koska olen nyt äitiyslomalla on talous pikkuisen tiukilla enkä oikein hyvällä omallatunnolla voinut ostaa tavallista kalliihkoa (mutta eittämättä erinomaista) Dr. Hauschkan kasvovettäni. Ilmankaan on vaikea olla, koska kuiva ihoni tuntuu kirraavan joka suuntaan vesipesun jälkeen. Noh, tämä Fair Naturally-merkin tökötti oli joka tapauksessa hukkaostos: tarkemmalla tutkimisella vain kaksi ainesosaa oli reilua kauppaa ja loput kovin kemiallisilta kalskahtavia. Muutenkin kasvovesi tuoksuu ja tuntuu iholla lähinnä tärpätin ja halvan hajuveden sekoitukselta. Mutta ehkäpä se poistaa vahaliidun jäljet seinistä?

Vegaaninen voileipäkakku

2012-01-02T17:32:00.004+02:00

Mä olen tehnyt parina viime jouluna ja kaikkiin muihinkin mahdollisiin juhliin vegaanista voileipäkakkua. Se onnistuu aina ja kelpaa ei-vegaaneillekin. Vähän monivaiheinenhan se on mutta taatusti vaivan arvoinen. Resepti on pikkuisen modifioitu versio mun parhaan ystävän kakusta (kiitos vaan, S.V. jos luet tätä joskus!).

Tarvitset:

2 pussia viipaloitua paahtoleipää, toinen äklövalkoista ja toinen tummaa

1 rasia maustamatonta vegaanista kermajuustoa (esim. Tofutti)

2 purkkia vegaanista majoneesia (Käytän yleensä yhden purkin Plamilin maustamatonta ja toisen purkin Xtran halpaa kevytmajoneesia joka on sellaisenaan pahaa mutta käy tähän hyvin koostumukseltaan)

1 purkki maustamatonta soijajugurttia

1 paketti kylmäsavustettua tofua

1 makea paprika

1 nippu rucolaa

1 punasipuli

kasvisliemikuutio tms. (Mä käytän aina Veconia, se on hyvää ja terveellistäkin)

+ jotakin kaunista koristeeksi, esim. persiljaa, kirsikkatomaattia jne.

Valuta jugurttia yön yli tai muuten useita tunteja jääkaapissa niin että sen koostumus paksunee. Mä valutin sen siivilässä (käyttämättömän!) sideharsovaipan läpi.

Ota esille uskollinen sauvasekoittimesi. Sekoita valutettu jugurtti, kermajuusto ja majoneesit. Jaa seos kolmeen osaan. Mausta yksi osa kylmäsavutofulla ja hienoksi pilkotulla punasipulilla ja toinen osa paprikalla ja rucolalla. Kolmas osa on kakun koristeluun.

Leikkaa reunat pois leivistä. Asettele kelmun päälle jonoon neljä palaa vaaleaa leipää. Kostuta leivät reippaasti kasvisliemellä. Levitä päälle reilusti savutofulla maustettua tahnaa. Laita leipien ja tahnan päälle neljä palaa tummaa leipää, kostuta kasvisliemellä ja peitä paprikatahnalla. Toista tämä vuorotellen tahnoja ja tummaa ja vaaleaa leipää kunnes kakku on noin 5-6 kerrosta korkea - jos se on kovin korkea sitä voi olla vaikea käsitellä.

Kääri koko komeus tiukasti kelmuun ja vielä lopuksi folioon. Anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Levitä maustamaton majoneesitahna kakulle ja koristele.

Tervetuloa 2012

2012-01-01T09:09:00.020+02:00

Noin vuosikymmen sitten, kun olin nuori punkkari, en todellakaan olisi kuvitellut jonakin päivänä innostuvani keittiötarvikkeista. En vieläkään ole mikään keittiön kuningatar ruuanlaiton suhteen, mutta hei, kuka voisi olla tykkäämättä näistä? Reilun kaupan vuolukivimorttelin sain joululahjaksi mieheltäni vuosi sitten ja ihanan kaiverretun leikkuulaudan tänä vuonna ystävältäni. Morttelin mausteet meni uudenvuodenaaton soijapihveihin - vietimme aattoillan tietysti rauhallisesti kotona! Kupillinen luomuglögiä vuoden vaihtuessa riitti hurlumheiksi lasten nukkuessa...

Vuosi 2011 oli hektinen, sotkuinen ja onnellinen - työtä ja opiskelua, toisen lapsemme syntymä ja esikoisen hurjaa kasvua. Mitähän vuosi 2012 tuo tullessaan?! No esimerkiksi tämän blogin, jossa jaaraan ainakin vegaanisista herkuista, eettisestä muodista ja kosmetiikasta kuten englanninkielisessä sisarblogissa Fairly frivolous. Tässä suomenkielisessä versiossa keskityn tietysti enemmän Suomen ja erityisesti Helsingin paikkoihin ja meininkeihin. Ja ainakin nyt on mielessä pari suomenkielisiin kirjoihin ja lehtiin liittyvää juttua. Niin ja en kai voi kahden pienen lapsen äitinä välttyä välillä pohdiskelemasta jotain lapsiperhejuttujakaan.