Pikaruokaa pihalta: nokkospapusalaatti

Näillä keleillä ei viitsi paljon hellan äärellä hengailla. Onneksi pihamaalta voi jo laiduntaa jotakin ruokapöytään. Nokkoset ovat niin terveellisiä, että ne kompensoivat sitä, että ruoka syntyy muuten viidessä minuutissa, eikö vaan?

Nokkospapusalaatti

1 iso siivilällinen tuoreita nokkosia
1 tölkki papuja (mitä vaan)
0,5 dl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
1-2 tl balsamicoa
suolaa
korianterin siemeniä jauhettuna
currya

Huuhtele nokkoset ja ryöppää ne nopsasti kiehuvassa vedessä. Pilko veitsellä hienoksi. Pilko sipuli pieniksi paloiksi, valuta tölkkipavut ja sekoita kaikki ainekset yhteen.

Ihanat ilmat ja pääsiäisviikole ajoittunut työmatka veivät muutenkin veronsa tämän pääsiäisen laittamisesta. Kas tässäpä kuva pääsiäissunnuntain lounaasta:

Ei sitä aina jaksa niin hifistellä.

Raakakakku karvoilla

Ostin eilen Ruohonjuuresta lounaaksi palan raakakakkua, Suvituulen Kakkutaivaan pyöräyttämää. Kakkupala maksoi viitisen euroa, mutta se näytti niin houkuttelevalta, että tuhlasin siihen lounasvarani.

Ei olisi kantsinut. Kakkunen oli korkeintaan ihan jees, koostumus oli sangen mössömäinen - kyse kyllä olikin moussekakusta. Avokado maistui läpi liikaa, vaikka siitä pidänkin, ja suklaa liian vähän. Kaiken kruunasi kakusta löytynyt viiksikarva. Ainakin toivon, että se oli naamakarvoitusta, hius se ei nimittäin ollut. Suvituuli, onhan sulla viikset?

Lisäksi tuoteselosteessa oli söpöstelty ällöttävästi:

Ei jatkoon.

DIY -tukka

Olenkin kai joskus maininnut, että olen perheemme hoviparturi. Tykkään hiustenleikkuusta ja leikkaan myös itse omat hiukseni - viimeisin kampaajakeikka taisi olla noin 20 v sitten. Säästyy kuulkaa pitkä penni, sitäpaitsi tukkaa on niin hauska saksia. Aina lopputulos ei ole ihan täydellinen, mutta hiusten itse leikkaamisessa on silti jotain äärimmäisen tyydyttävää, jopa luovaa.

Yritän nyt kasvattaa tukkaani pikkuisen, joten tällä kertaa tarvittiin vain siistimissaksimista. Hassua, miten tukka voi näyttää jotenkin pidemmältä leikkaamisen jälkeen, ja ainakin paksummalta. Myönnettäköön, että tällainen ylilyhyt polkka näytti ehkä minulla paremmalta kun olin hieman, hmm, nuorempi, mutta ihan jees tästä tuli silti. Uusi tukka kyllä piristää, ei käy kieltäminen. Tässä kuontalo ennen leikkuuta:

Ja tässä jälkeen. Aika paljon skarpimpi, vaikka pituutta ei juuri lähtenytkään. Tuli jotenkin heti asiallinen ja pystyvä olo!(Ja ei, en ole kännissä tuossa edestä otetussa "jälkeen" -kuvassa, se on vain otettu aikaisin aamulla.)

Tukanleikkuu ei oikeastaan ole lainkaan vaikeaa. Tarvitaan vain hitunen uskallusta, vessan kaksipuolinen peilikaappi, peili, sakset ja kampa - ja pinnejä, jos tukka on pitkä ja sitä pitää saada jaettua osiin. Kaikkein tärkeintä on, että hiuksia pitää saksia myötäkarvaan eikä koskaan poikittain, siis näin:

Otsatukkaa voi varovasti ensin tasoittaa poikittain, mutta leikkaan senkin aina lopuksi rikki hiusten kasvusuuntaan. Näin vältytään siltä hoidokkilookilta, mitä kukaan ei varmaan halaja?

Tukankasvatuksen ohella kasvatan muuten tätä nykyä myös kulmakarvojani. Jep. Minulla on tosi paljon kulmakarvoja, ja viimeiset pari vuotta olen nyppinyt niitä. Nyt en enää jaksa, kasvakoon. Kuka sen sanoo, että naisen pitää olla niin nypystelty, häh?