Kehittävää puuhaa kesäksi, osa 2

Filmin kehittäminenhän on loppujen lopuksi varsin yksinkertaista puuhaa. Muutamaa nestettä kaatelee pöniköihin ja huljuttelee aikansa, ja voilà, negat ovat valmiita! Pari pikkuseikkaa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, varsinkin jos tahtoo tasalaatuisen tuloksen ja mahdollisuuden joskus kenties vaikuttaa kehitystuloksen muutoksiin hallitusti. Tässä järjestyksessä kun tekee, niin hyvä tulee:

1. (Esihuuhtelu, ei välttämätön, eikä suositella kaikille filmeille.)
2. Kehite. Kehite-vaiheessa voidaan tulosta kontrolloida neljällä tavalla : Kehitteen lämpötila, kehtitteen vahvuus, agitaatio, kehitysaika. Hyvä lähtökohta halutulle kehite-filmi-kombinaatiolle löytyy esim. digitaltruth-sivustolta. Omassa esimerkissä käytin Kodakin Plus-X filmiä @ISO 125, 10min HC-110:ssa, laimennussuhde 1:63. (Kodakin Dilution B -aika tuplattuna.) Agitoin normaalisti ensin minuutin koko ajan, tämän jälkeen n. 5s puolen minuutin välein.
   
3. Keskeyte. Agitoidaan ~1min. Itse käytän tällä hetkellä pelkkää vettä, olemassa on kuitenkin erilaisia kaupallisia keskeytteitä indikaattoreilla sekä tee-se-itse-miehelle vaihtoehtona on käyttää hyvin laimeaa etikkaliuosta.
4. Kiinnite. Kiinnitysaika riippuu käytettävästä kiinnitteestä, laimennuksesta ja käyttökertojen määrästä. Paras tapa testata kiinnitysaika on laittaa pala kehittämätöntä filmiä kiinnitteeseen, ja mitata kirkastumisaika. Oikea kiinnitysaika on tälläin kirkastumisaika tuplattuna.
5. Huuhtelu ja "kostutus". Kiinnitetyn filmin huuhteluun kannattaa käyttää hyvin aikaa, ainakin 20-30 min, ellei käytä HCA:ta, joka poistaa tehokkaammin kiinnitejäämiä. Tällöin riittää ~10-15 min huuhtelu. Kostutusaineilla poistetaan pintajännitys, eikä tällöin kuivumaan ripustettujen filmien pinnalle jää vesiraitoja tai muita vastaavia, jotka kuivuessaan voivat aiheuttaa filmin pinnalle epäpuhtauksia.
6. Kuivaus. Hyvä keino on laittaa filmit kuivumaan esim. pyykkinarulle. Tällöin kätevänä apuna ovat pyykkipojat, toki kauppamiehiltä löytyy tähänkin hommaan omia klipsuja painoineen, mutta tulos on silti sama. Tähän kannattaa varata joitakin tunteja.
   

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Negat ovat valmiita joko skannattavaksi tai vedostettaviksi. Suurennuskone ja siihen liittyvät niksit tulee varmasti jossain vaiheessa käsiteltyä, kunhan joskus pimiön saan pystyyn pistettyä.

Seuraavana onkin vuorossa Epsonin Perfection 4180-skannerin arvostelu.
---


Pentax 6x7, 200mm f4

Kehittävää puuhaa kesäksi, osa 1

Luovan tauon jälkeen on hyvä palata heti asiaan. Pitkin vuotta on haaviini tarttunut filminkehitykseen vaadittavia välineitä. Nyt kun olen saanut kehitettyä kaksi filmiä kotonani, on hyvä aika käydä läpi, mitä kaikkea filmin kehittämiseen kotioloissa vaaditaan:

• Kehite
• (Keskeyte)
• Kiinnite
• Purnukoita, ruisku, lämpömittari
  
• Kehitystankki + spiraali
• Pyykkipoikia

Eipä tuota tavaraa loppuviimein kovin paljoa nurkkiin keräänny, vaikka toki muutama asia vielä puuttuukin. Edellä mainittujen lisäksi olisi tarpeellista vielä hankkia kostutusainetta, kuten Ilfordin Ilfotol tai vastaava. Myös jätekemioille täytyisi hankkia omat kanisterinsa, jotta mitään ei tarvitsisi kaataa viemäriin.

Suurimman osan kuluista aiheuttavat kemiat. Filmikehitteeksi valitsin jo aiemmin keväällä ostamani Kodakin HC-110, kiinnitteeksi Ilfordin Rapid Fixerin. Telefoton hinnoilla kustannuksia pelkästään noista kertyy n. 60€, ja siihen päälle vielä 10€ kehitystankista ja 20€ muista välineistä, joten sadan euron tietämiin päästään pelkästään noilla. Ei siis aivan halpaa, mutta vertailun vuoksi esim. Telefoton kehityspalvelun kehityshinnoilla satasella saa kehitettyä n. 17 filmiä, kun taas noilla kemiamäärillä päästään vähintään samoihin lukuihin.
Toisin kuin kehityspalveluissa, itse kehittämällä saadaan kaikki "teho" irti filmeistä, kehittämällä esim. erikoiskehitteillä ja säätelemällä kehitysaikaa oman maun mukaan. Pitkällä tähtäimellä siis itse kehittämällä säästää rahaa sekä parantaa kehitystulosta. Kehitysvälineiden hankita ei kuitenkaan ole mielekästä, jos vuodessa kehittää vain muutaman rullan, kuten tuosta alkuinvestointisummasta voidaan päätellä.

Kehittämiseen, tai filmin pujottamiseen spiraalille, tarvitaan täysin pimeä huone. Yleensä tällainen löytyy kylpyhuoneesta, koska näissä harvemmin, varsinkin kerrostaloasunnoissa, on ikkunoita. Itse vuorasin vielä ovenkarmit mustalla kankaalla, jonka jälkeen kylpyhuone oli lähes täysin pimeä. Koska mistään muualtakaan ei enää valoa päässyt kylpyhuoneeseen, uskalsin kaivella filmin esiin ja pujotella sen spiraalille. Tämän jälkeenhän kaikki tapahtuu valoisassa. Mitään epämääräisiä teippiviritelmiä ei tarvinnut onneksi tehdä.

Itse prosessista lisää jutun toisessa osassa joskus tässä lähipäivinä.
---

Bookdepositorystä hankin alennuskoodin kunniaksi Nick Brandtin "On This Earth" -nimisen kuvakirjan. Pitää sisällään ällistyttävän hienoja otoksia Afrikan eläimistöstä ja luonnosta. Kirjaa voin suositella varauksetta kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle. Plussaa vielä siitä, että kuvat ovat otettu filmille ilman järeitä teleobjektiiveja. Syksyllä ilmestyvä "A Shadow Falls" -jatko-osa on pakkohankinta.

Vanhan ajan haamu

Kamerat on tehty kuvaamista varten, jopa nuo vanhat ja kankeat. Testimielessä leikkelin n. 9cm x 12 cm -paperinegatiiveja, jotka kuvasin tähystyslasin ja tähystyslasin luukun väliin asettamalla. Mitään aavistusta ei ollut oikeasta valotusajasta tai muustakaan epäoleellisesta. Jostakin muistan kuitenkin lukeneeni, että Ilfordin MGIV-papereissa ISO-arvo on jotain kuuden paikkeillan. Sen mukaan sitten päässäni hieman arvoin, millaisilla ajoilla pitäisi täydellä aukolla ammuskella.Tulokset jäivät melko laihoiksi, mutta pariin kuvaan sain muutakin kuin pelkkää
mustaa tai valkoista.





















Sanotaan nyt vaikka, että kuva antaa uskoa siitä, että ulkona ja tarkennuksen osuessa kohdalle, voidaan saada jopa teknisesti ihan kelvollisia kuvia. Toki aidolle negatiiville kuvatessa ja tarkennuksen osuessa kohdalle, tulos olisi taatusti aivan eri.
---

Brittiläisen Bookdepositoryn kautta tilasin Ansel Adamsin The Negativen, ja voin kyseistä kirjakauppaa suositella varauksetta. Tai ehkä sillä varauksella, että kaupankäyntiä varten täytyy olla jonkinnäköinen pankki-/luottokortti. Visa Electronkin käy, kunhan siihen on kytketty Verified by Visa -toiminto. Punnan kurssin ansiosta hinnat ovat halpoja eikä toimitusmaksuja tule. Toimitusaikakin oli alle viikko. Kaksi peukkua ylös!

Antiqué

28. päivä helmikuuta järjestettiin Helsingissä Balderin salissa vanhojen kameroiden keräily- ja ostotapahtuma. Pakkohan sinne oli päästä haistelemaan vanhoja tuulia ja kenties ostamaankin jotain pientä ja sievää.
Koska rahkeet eivät riittäneet Hasselbladin tai Leican ostoon, tarttui matkaan vieläkin iäkkäämpi vempain.



















Kyseessä on ilmeisesti G. Rodenstockin tekemä 9x12-koon lasilevyjä käyttävä kamera, joka ikäisekseen oli ällistyttävän hyvässä kunnossa kaikin puolin. Suljin toimii korvakuulolta kaikilla ajoilla (1/25, 1/50, 1/100, B, T), tähystyslasi on kunnossa ja paljekin tuntuu olevan ehjä.

Objektiivina on Rodenstock Periskop 1:12,5 f = 13,5 cm. Ei siis mikään vauhtihirmu. Huonoimpana puolena noin pienessä maksimiaukossa on tähystyslasin hämäryys, sisätiloissa ilman kunnon valaistusta on lähes turha yrittää mitään nähdä sitä kautta. Ulkona kuitenkin jopa pilvisenä talvipäivänä tähystyslasin kuva on tarkka ja riittävän valoisa. Tähystyslasin lisäksi on vielä erillinen pieni peilietsin, joka tuossa kuvassakin näkyy.

Ongelmaksi tulee muodostumaan oikeanlaisen levykasetin löytäminen. Myyjällä kun ei sellaista ollut, täytynee verkot heittää jälleen ebayn suuntaan. Se, minkä valmistajan levykasetit tuohon käy, niin... Ja jos sellaisen löytää, niin oma paininsa on laakafilmin saaminen levykasettiin. Tähän on kuitenkin olemassa erilaisia tee-se-itse-mies-ratkaisuja. Jotkut jopa tekevät itse omat lasilevynsä.
---

Väriä elämään

Ensimmäinen Agfan Viradonilla sävytetty kuva onnistui yllättävän hyvin. Tulos vastasi suurin piirtein sitä, mitä olin netistä katsellut.

Litraa kohti ainetta meni n. 40 millilitraa, eli 125ml:n purkista ei montaa kierrosta saada. Tosin sekoitussuhteella 1:25 yhdellä erällä voi sävyttää ainakin sen neliömetrin paperia, ellei enemmänkin. Suhteellisen riittoisaa ainetta siis, kunhan sävyttää isompia eriä kerralla. Sitä en osaa sanoa, voiko laimennetun nesteen ottaa talteen.

Itse sävyhän kallistuu ruskeaan päin, mitä ei kauhean hyvin alla olevasta skannauksesta huomaa. Vedoksessa ruskea tulee paremmin esille, mutta kyllä tuostakin jotain osviittaa saa. Paperina käytin Ilfordin Multigrade FB IV Warmtonea. Näiden pitäisi olla erityisen sopivia sävytystä varten. Kunhan uudestaan pistän sävytteet lillumaan, täytynee koittaa miten normaali RC-paperi sävyttyy, jos ollenkaan.




















Muita sävytteitä saa Viradonin tapaan mm. Telefotosta. "Sitten joskus" voisi olla ihan mielenkiintoista testata minkälaista jälkeä saa muilla aineilla, kuten seleenisävytteillä. Ehkäpä silloin, kun on käytössä parempi ilmastointi...
---