Rakas Vegemesta,
en voi enää teeskennellä että välillämme on kaikki kunnossa. Olet viime aikoina käyttäytynyt tavalla, joka on saanut meidät kasvamaan erillemme.
Alussa kaikki oli niin hyvin. Olimmehan toisiamme lähellä niin fyysisesti kuin arvomaailmoiltammekin. Esittelin sinut jopa useille ystävilleni; hekin pitivät sinusta.
En osaa oikein varmasti sanoa, milloin kaikki alkoi mennä välillämme vikaan. Ehkä se oli se kerta kun odottelimme hyisellä Vaasankadulla annoksiamme kolme varttia ja lopulta saimme kuitenkin väärät lisukkeet? Silloin vielä yritin selittää kaiken itselleni parhain päin: olihan se vähän typerää laittaa uusi työntekijä yksin ja kylmiltään töihin kiireiseen lauantai-iltapäivään - mutta sattuuhan niitä virheitä pitkissä suhteissa.
Siedin hitauden, kylmät ruuat, väärät annokset. Mutta siihen kotiinkuljetusjupakkaan se lopahti. Muistatko? Meillä oli vieraita ja satoi kaatamalla. Äkkäsin että kotisivuillasi mainostetaan kotiinkuljetusmahdollisuutta. Kun soitin ja kysyin tarkemmin, sain vastaukseksi että joo, onhan siellä netissä kai se joku kotiinkuljetus, mutta ei me kyllä haluta että sitä oikeesti niinku käytetään ja ihan siks se on tehtykin niin hankalaks. Että jos siis niinku ihan tosissaan jotain tosi paljon haluut, niin sitten ehkä mutta sittenkin vaan yhtä laatua. Eikä nyt hei ehi mitään ainakaan kahteen tuntiin.
Silloin pyöräilin sateessa kauppaan, ostin ruokatarpeet ja tein itse vierailleni burgerit. Paremmat. Nopeammin. Murto-osalla hinnasta.
Sade pyyhki pois kyyneleeni ja pilvien lomasta alkoi pilkottaa aurinko.
Oih, miten surullista että suhteenne on päättynyt! Ja noin ikävällä tavalla! Mutta sateen jälkeen paistaa aurinko, kuten tavataan sanoa. Ja aika parantaa haavat.Pian olet varmaan valmis uusiin tuttavuuksiin, ehkä onkin jo kiikarissa??
VastaaPoista