Itse olen varovainen jo siinä, mitä haluan laittaa rintojeni päälle. Tällä hetkellä rinnat ovat lähinnä tärkeä työkaluni - imetänhän parikuista vauvaani. Kuten jokainen imettänyt nainen tietää, saattaa maitoa valua rinnoista muulloinkin kuin imettäessä - etenkin imetyksen alussa maitoa erittyy lähes koko ajan. Jos ei halua paidan tai lakanoiden olevan jatkuvasti märkänä maidosta, täytyy käyttää liivinsuojia. Ensimmäisen lapseni synnyttyä kokeilin hetken äitiyspakkauksesta tulleita kertakäyttöisiä liivinsuojia mutta ne hiostivat inhottavasti ja tekivät nännit ärtyneiksi. Lisäksi ne tarttuivat märkinä ikävästi kiinni rintoihin ja kiinni jääneitä kuituja kulkeutui vauvan suuhun.
Ja kuka tietää mitä kaikkea ne sisältävät? En minä ainakaan, siitä huolimatta että yritin etsiä tietoa valmistajien sivuilta - seikka joka jo sinällään on hiukan epäilyttävä. Todennäköisesti ne tehdään suunnileen samoista materiaaleista kuin kertakäyttöiset vaipat tai kuukautissuojat. Tein aikoinaan graduni kuukautissuojista ja voin vakuuttaa, että kertakäyttöiset kuukautissuojat eivät ole ainesosiltaan sellaisia, että haluaisin päästää niitä lähellekään anatomiani kaikkein herkintä aluetta! Ainakin liivinsuojien valmistukseen on käytetty selluloosamassaa, joka epäilemättä on valkaistu ei niin kovin ekologisin menetelmin. Ja sitten on tietysti se täysin turha jäte, joka näistäkin pikku lappusista syntyy.
Tällä kertaa olinkin jo viisaampi ja ostin heti mukavia pestäviä liivinsuojia. Ensimmäistä lastani imettäessä käytössäni oli luomupuuvillaisia, tehokkaita mutta eittämättä tylsiä suojia; tällä kertaa suosin kuvassa olevia pöllö- ja siilikuvioituja kestoliivinsuojia. Nättejä, eikö vain?! Ne voi pestä samalla vaippapyykin kanssa ja ne tosiaan pitävät paikat tehokkaasti kuivina. Samalla tulin tukeneeksi kotimaista käsiteollisuutta. Ainoa haittapuoli on se, että suojat ovat niin hauskan näköisiä, että esikoiseni tuppaa pihistämään niitä leikkeihinsä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti