sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Viisi piristävää asiaa


Rahahuolet, stressi, ajanpuute, kasvatusongelmat, suorituspaineet - you name it. Nämä kaikki pyörivät ihan taatusti mielessäni kun herään marraskuisena aamuyönä. (Ai niin, lisätään se krooninen univaje.) Mikä siinä onkin, ettei kolmelta herätessä ikinä mieti mitään kivaa?! Muutenkin huomaan kuinka vuosi vuodelta syksyn pimeneminen ja kylmeneminen tekevät olon yhä vaikeammaksi - jos ei suorastaan vituta, niin ainakaan mikään ei tunnu juuri miltään. Tunnelmoi siinä sitten kynttilän valossa.

Toisaalta on kai hyvä, että on koko ajan sitä stressaavaa kiirusta - muuten voisi vajota vaan siihen gloomyyn olotilaan. Eikä sillä oikeastaan kannata jäädä herkuttelemaan. Tänään sain raavituksi kasaan viisi juttua jotka ilahduttivat pikkuisen.


1) Äitini tekemät chilikurkut

Olenko minä ainoa aikuinen ihminen, jolla on joka kerran vanhempien luona kyläilyn jälkeen paljon enemmän tavaraa mukana kuin sinne mennessä? Minulle lykätään aina mukaan jos jonkinlaista ruokatarviketta ja muuta arjen auttajaa. Nämä omatekoiset chilikurkut olivat ihan yliveto juttu - vein ihan surutta viimeisen purnukan, kun kerran niin siinä tyrkyttivät...


2) Vaatteiden järjestely

Kämppä voi olla kaaos, mutta vaatepuu on nyt somana. Sain alkusyksystä pitkän jahkailun jälkeen hankituksi vaaterekin, jossa säilytän usein käyttämiäni vaatteita. Ne pysyvät tangolla siisteinä ja lisäksi rekki auttaa yllättävien yhdistelmien löytämisessä, kun ne kledjut ovat siinä hollilla.


3) Tuliainen

Vain yksi asia voi tehdä sen leoparditurkin vielä paremmaksi, ja se on tämä miehen reissuiltaan tuoma hohtavan pinkki vegan-rintanappi.

4) Uusi tukka

Shokkipaljastus: olen leikannut itse tukkani viimeiset, öö... no, ainakin enemmän kuin viisitoista vuotta. Kampaajalla kävin ehkä viimeksi joskus seiskaluokalla. Leikkaan mielelläni muidenkin hiuksia. Tukanleikkuu on hauskaa, eikä ollenkaan niin vaikeaa kuin huhutaan - olen saanut täysin tyylikkäitä lyhyitäkin hiustyylejä itsellenikin aikaiseksi, vaikka erityisesti lyhyen tukan leikkuun pitäisi olla niin hankalaa. Itse saksittujen kutrien hyvä puoli on huokean hinnan lisäksi myös se, että tukkatyyliä voi vaihdella silloin kuin inspiraatio iskee, ajanvarauksista välittämättä. Ja mikäänhän ei piristä niin kuin uusi, onnistunut kampaus. Tämänkertaiseen tukkaan tarvitsin hiukan ajelukoneen apua - saatte nähdä kuvia sitten kun on valokuvauksellisempi olo.


5) Pet Shop Boys

Olen rakastanut Pet Shop Boysia jo hurjimpina punkaikoinani (silloin kai vähän salaa) eikä rakkaus ole hiipunut. Ihan loistavaa fiilistelymusiikkia. Näin bändin kerran Glasgowissa ja se oli kyllä yksi parhaimpia livekeikkoja ikinä. Ja ah niin syvällistä sanomaa! Kuunnelkaapas vaikka Being Boring. Ei oo tylsää, jos ei oo tylsä! Niin totta.


Yläkuva: Lunch Hour (Joseph Hirsch, 1942), www.english.illinois.edu/maps/depression/artgallery
Alin kuva: www.ixdaily.com

8 kommenttia:

  1. Hei, mistä tuommoisen vaaterekin voi ostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ostin omani ihan Ikeasta, oliskohan hintaa ollut 8 euroa. Varmaan enemmänkin voi pulittaa jos ostaa jostain tyyriistä sisustusmestasta, mutta olen ollut omaani oikein tyytyväinen! Muistaakseni niitä sai valkoisina ja mustina.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta! Puolipitoiset vaatteet lojuvat aina jossain kasoissa ja ryppyyntyvät sitten. Tuollaisen käynkin heti ensi tilassa hankkimassa.

      Poista
    3. Niinpä! Tuota ongelmaa torjumaan minäkin rekin halusin. Sitäpaitsi mun mielestä on ihan kiva, että ne lempivaatteet on siinä esillä!

      Poista
  2. suklaa, tyrni, kirkas valo, reipas kävelylenkki ulkona, vierailut puolin jos toisin....
    Toivon piristystä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sulaa, tyrni, tyrnisuklaa.... Hmmm, taidanpa elvyttää viimetalvisen raakasuklaahararstuksen! Kiitos vinkistä ja piristystä itse kullekin säädylle!

      Poista
  3. hei.tiedän tasan tarkkaan mistä puhut.mul sama juttu tuon heräilyn kanssa.mikä siinä oikeesti,on kun yöllä mäkin herään kahden jälkeen.auta armias kaikki huolet pamahtaa pintaan.ihan kuin olisin maailmassa ainut,jolla on suruja.mut mulla painaa krooninen vakava sairaus ja välilläolevat kymppi luokan kivut.välillä en pysty kivuilta nukkumaan lainkaan.puhuit ihan kuin mun suulla.pojan kasvatus murheet,rahahuolet kasvava lasku pino ja omasta terveydestä huolissaan olo.siinäpä sitä.yritän lohduttautua sillä,että monella asiat ovat vielä huonommin.tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, krooninen vakava sairaus kipuineen kyllä pistää mun perussyysmasistelut hiukan eri kastiin... Kuulostaa että sulla on ihan oikeita asioita murehdittavaksi. Mutta tosiaan, miksi kummassa niitä pitää silti miettiäkin yöllä? Eikö sitä voisi jotenkin ajatella mukavia asioita kun kerrankin kaikki muut nukkuisivat ja olisi edes aikaa ajatella? Koitetaanko tästä lähin aina kääntää vaikka väksiin ajatukset mukaviin juttuihin kun herätään yöllä? Toivottavasti jaksat kuitenkin murheinesi - ja tsemppiä vain sinne päin!

      Poista