maanantai 6. helmikuuta 2012

Talvisia roolileikkejä


Ostin 2,5- vuotiaalle tyttärelleni luistimet. Sain etsiä aika tavalla, ennen kuin löysin sellaiset kaksiteräiset, kenkiin kiinnitettävät harjoitusluistimet joilla minäkin opettelin luistelemaan 80- luvun alussa.  Löytyi lopulta Helsingin Sportti-Divarista. Siellä kannattaa käydä ihastelemassa paitsi ihmeen laajaa ja huokeaa käytettyjen urheiluvarusteiden kokoelmaa, myös myyjää joka on ehta Kallion kundi. Tytölleni löytämä luistinpari oli käyttämätöntä mutta vanhaa varastoa - luistimet oli vielä pakattuna kuvassa näkyvään suhteellisen DDR-henkisesti kuvioituun pakettiin. Kaksiteräisillä luistimilla saa hyvin ensituntumaa jäähän ja ensi talvena voidaankin jo sitten kokeilla yksiteräisiä.

Ja siitä ne ongelmat sitten alkavatkin. Urheilukauppojen luistinosastot ovat yhtä värikooditettuja kuin konsanaan lelukaupat, jotka on sukupuolitettu vaaleanpunaisiin ja maastokuvioituihin leluosastoihin. Tytöille valkoiset sirot kaunoluistimet, pojille jämäkät mustat hokkarit. Tyttöjen luistinten terät on tarkoitettu eteeriseen jäätanssiin, poikien hokkarit taas kovaan vauhtiin. Aargh. Entä jos ostan tyttärelleni hyppelehtimiseen tarkoitetut kaunoluistimet ja hän tahtoisikin pelata jääkiekkoa? Tai toisinpäin? Miksi tätä pitää edes miettiä? Miksi tytöille ja pojille ylipäätään on erilaiset luistimet - jalkoihinhan ne luistimet laitetaan, eikä jalkoväliin?

Siksi että luistin ei ole vain urheiluväline. Se, kuten niin moni muukin arkipäiväinen asia, on myös sukupuolen esityksen väline.  Eikä se itse luistin vielä sinänsä mitään, mutta ei kai ole vaikea arvioida, kumpi luistinurheilu saa enemmän näkyvyyttä: jäätanssi vai jääkiekko? Entäpä sitten ne tytöt ja pojat, jotka valitsevat toisin? Kuinka paljon kuullaan esimerkiksi naisten jääkiekkojoukkueista verratuna miesten joukkueisiin? Kuinkakohan helppoa on olla jäätanssia harrastava teini-ikäinen poika vaikkapa Kuhmossa?

Saakohan kaksiteräisiä, sukupuolettomia luistimia aikuisten kokoa?

1 kommentti:

  1. Ostimme tyttärelle sukset sportista. Aikamoinen aikamatka se oli. Myyjät oli mukavia ja mitään uudenaikaisia hapatuksia kuten pankkikortilla maksamista ei tarvitse harrastaa. Vain käteiskauppaa ja kuittia ei tarvitse odotella kassakoneesta. Vakuuttivat kyllä vaihtavansa mahdollisesti vääränkokoiset monot ilmankin.
    Asiakkaalle tulee lämmin ja hellä olo myös pienestä julisteesta joka on vastassa ensimmäisenä ovesta astuttaessa. Kuvassa on pesismaila ja teksti "emme ilmoita varkauksia poliisille, vaan hoidamme hommat paikan päällä".

    Nyt ei olla Intersportissa. Todellakaan.

    Mutta pääasia että kauppa käy ja tavara kiertää edullisesti.

    T: Iso-K

    VastaaPoista