Testissä: Lushin meikkisarja

Lush lanseerasi viime vuoden puolella Tunteiden loisto-meikkisarjansa, joka on kokonaan vegaaninen, punaisia huulipunia myöten. Sarjalla on löyhähkö väriterapia-ajatus, jonka vuoksi meikkiasiat on nimetty aikas konstikkaasti. Olin ennakkoon erityisen kiinnostunut Katse oikeaan-ripsiväristä, joka sisältää vain yhden tuhman, ei-luonnollisen säilöntäaineen tavanomaisten ripsareiden viiden sijaan. Valitettavasti aiemmat kokemukseni luonnonkosmetiikan ripsiväreistä ovat olleet surkeat, ja vaikka muuten vältänkin äklökemikaaleja myös kosmetiikassa, on ripsivärini tähän asti ollut meikkipussin musta lammas. Ripsivärin ohella testasin Lushin huulipunaa, meikkivoidetta, hohtovoidetta, puuteria ja luomiväriä. (Hei haloo, en kaikkia yhdellä kertaa!) Tässä kokemuksia meikkipäänä olosta.

Kaikki pikkukuvat: www.lush.fi

Ripsiväri

Sinänsä hauska apteekkimainen pullo herätti aluksi epäluuloa, samoin ripsarin lyhyt harja. Putelin mukana saa tosin normaalipituisellakin varrella varustetun harjan, jonka kanssa suhrasin ensin. Nimittäin: mihin laitat irtoharjan joka käytön jälkeen? Harja pitäisi pestä ja kuivata ja laittaa paikkaan X odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Hankalaa, sanon minä. Siirryinkin pian pullon omaan pikkuharjaan ja kas - sehän toimii ihan hyvin. Sen harjan ei tarvitse olla niin pitkä ja erityisesti alaripsiä varten lyhyt harja on jopa kätevämpikin.

Itse ripsari levittyy hyvin ja on koostumukseltaan sopivaa: ei lurua muttei myöskään liian paksua. Estäisiköhän tiiviisti sulkeutuva pullo väriä kuivumasta? Yleensä kokemukseni on, että normiripsarit kuivahtavat aikas nopeasti. Väri myös pysyy siellä missä sen on tarkoitus, siis ripsissä, ja peseytyy vedellä pois nätisti. Mitään pidentävää, kähertävää tai sähköistävää vau-efektiä tällä ripsarilla et kenties saa aikaan, mutta silmä kyllä erottuu oivasti päästä. Vallan kelpo huolitellun lookin perusripsiväri siis. Että hyvästi vaan pahismaskarat!

Huulipuna

Huulipunat myydään samanlaisissa tötsissä kuin ripsari, ja ne levitetään korkissa olevalla siveltimellä - vähän kuin huulikiilto. Punien värit ovat todella kirkkaat ja ihanat ja mukavaa, että punaisinkin punainen on tehty ilman ötököiden litistelyä. Lempparipunikseni nämä eivät kuitenkaan nousseet. Miksikö ei? No, koostumus on nestemäinen jolloin jälkikään ei ole yhtä pigmenttinen kuin toivoisin. Väriä on kuitenkin sen verran, ettei ihan huulikiillostakaan ole kysymys, mikä taas tekee levittämisen hankalaksi. Siihen on varmasti syynsä, että huulipuikko on nimenomaan puikko: näitä nestemäisiä punia on todella hankala sutia huulille nätiksi tasaiseksi kerrokseksi. Parhaan lopputuloksen saa rasvaamalla huulet ensin huulirasvalla ja sitten levittämällä pari kerrosta punaa - tähänkin tarvitaan avuksi sormi tai muu helposti ohjailtava levitin. Ihanista väreistä huolimatta hiukan liikaa hommaa minun makuuni. Plus että tällä punalla vaan ei ole niin näppärä paikata huulimeikkiä esim. lounaspalaverin jälkeen, vaan hommaan tarvitaan kolme kättä: yksi pitää peiliä, yksi pulloa ja yksi sivellintä. Ei niin ladylike.

Luomi/rajausväri

Väreissä löytyy jälleen valinnanvaraa ja kaiken kukkuraksi useimmat luomivärit toimivat sekä eyelinereina että luomiväreinä - mukaan saa siveltimen kumpaankin touhuun. Testivärissäni oli kaunis smaragdin sävy, ja tismalleen yhtä tymäkkänä se näkyy myös luomella - pigmentistä ei ole puutetta! Säästelenkin tätä väriä iltameikkiin: päiväkäyttöön se on aika stydi. Nestemäinen väri levittyy mukavasti ja tuntuu kivan viileältä luomella. Tosin kuten kaikki luomivärit minulla aina tekevät, se karkaa luomivakoon. Rajaussivellintä en edes kokeillut - siveltimellä piirretyt viivat kun ovat out of my league. Luomiväri on oiva valinta näyttävän meikin ystäville tai iltamenoihin.

Värivoide, hohtovoide & puuteri

Värivoiteiden pohjana on Lushin hellä Celestial-voide. Oma sävyni - Light Yellow - on kerrankin juuri nappiin ihoni kanssa. Voide on aika paksua, eli jos ei halua naamioefektiä, se kannattaa sekoittaa kosteusvoiteeseen. Jos iho on kunnolla kosteutettu, värivoide leviää tasaisesti eikä näy eikä tunnu - eli käyttäytyy juuri niinkuin sen pitääkin. Hohtovoidetta voisi käyttää valokynän tapaan peittämään tummia silmänalusia, mutta se on sen verran hohtoisaa että olen käyttänyt sitä poskipäille jossa se näyttääkin oikein mukavalta. Purnukasta tosin tulee helposti otettua kerrallaan liian suuri määrä - tavoitteena kun on kaiketi lievä hohtoisuus eikä kimallepönttö. Puuteri on myös hiukan hohtoisaa mutta kevyttä ja miellyttävää. Sitä tarvitaan vain aavistus, ja se toimii mainiona kaverina värivoiteelle.



Vielä sananen käyttöliittymistä: kuten näette, meikit tulevat joko lasipullossa tai -purkissa. Tämä on tietysti kierrätyksen kannalta kätevää ja osa Lushin juttuahan on, ettei fiineihin pakkauksiin panosteta. Ihan hyvä niin, mutta meikit kannattaa sitten pitää siististi omissa lokosissaan siellä kylppärin kaapissa - on nimittäin hivenen hankalaa aamukiireessä aina tihrustella, onko nyt kyseessä hohtoa vai väriä antava tökötti. Kaiken kaikkiaan Lushin meikkisarja on varsin jees, ja ripsiväri, värivoiteet ja puuteri ainakin jäävät meikkipussini vakkareiksi. Valtava plussa tietysti koko sarjan vegaanisuudesta ja kovien kemikaalien välttämisestä. Mutta olenko ainoa, joka tuntee hivenen myötähäpeää meikkien nimien suhteen? Vai haluatteko te käyttää Perspektiivi-nimistä huulipunaa?