maanantai 8. huhtikuuta 2013

It is fun to have fun...



"It is fun to have fun but you have to know how", toteaa Dr. Seussin luoma nerokas lastenkirjaklassikko The Cat in the Hat, joka innoitti minut hankkimaan koipeeni tämän tatuoinnin.  Pyrin välttelemään nolostuttavia postauksia, hmm -  sisuskaluistani, kuten äitini sanoisi. Nyt on kuitenkin pakko avautua teille. Anteeksi.

Minulla on pullat hyvin uunissa: fantastinen perhe, mahtavia ystäviä, hyvä duuni. Missä siis mättää? Huolimatta siitä, että olen vihdoin saanut pitkähkön raskaus- ja imetysurakkanikin mukavasti ja sopuisasti päätökseen, olen viime aikoina ollut hieman... tasapainoton. Riitaisa ja iloton. Saattaapa olla, että jopa turhan emotionaalinenkin. Joku ilkeämielinen voisi kenties sanoa että totaalinen bitch. Olen myös tuntenut oloni rumaksi, lihavaksi ja kertakaikkisen vastenmieliseksi. Syyllistyn tavattoman herkästi: jos menen vaikka jumppaan, tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en vietä jokaista valveillaolon hetkeä pentueeni kanssa. Jos taas en mene sinne jumppaan, syyllistyn saamattomuudestani. Kaiken kaikkiaan fiilis on ollut kuin loputon PMS mutta potenssiin kymmenen. Eikä se ole leikintekoa se.

Hain syytä univajeesta, stressistä ja ennen kaikkea aviomiehestä. (Sorry darling!) Mikään näistä ei kuitenkaan tuntunut täysin oikealta syntipukilta, vaikkakin epäilyni synnyttivät toisinaan kiiinnostavia keskusteluja. Vai eikö teidän mielestänne muka se, että kysytään haluanko margariinin laitettavan takaisin jääkaappiin, ole vain yksi tapa vihjata että olen ihmishirviö jota kukaan ei voi enää rakastaa?

Peilistä tuntui tuijottavan tyytymätön, näppyläinen naama. Hetkinen... näppyläinen?! Vaikka ihoni ei ehkä ihan muistutakaan nuorta persikkaa, on se kuitenkin normaalisti kohtuullisessa kunnossa. Puskeeko henkinen kuona iholle? Vai... olisiko kyseessä sittenkin imetyksen loppumisesta johtuva hormonimyrsky? Yleensä en kauheasti perusta siitä, että kaikkeen huonoon käytökseen koitetaan löytää syy ruumiintoiminnoista, mutta tällä kertaa otan oljenkorren ilolla vastaan. Olin jotenkin kai kuvitellut, että maitohana menee kiinni ja siinä se - ja suunnilleen näin oireetta lopetinkin imetyksen viime kerralla. Nyt kuitenkin pikainen googlaus paljastaa kanssasiskojen kirjoitukset oireista, jotka kuulostavat kovin tutuilta. Ilmiölle on jopa nimikin: post breastfeeding depression. Tämä imetyksen jälkeinen synkistely johtuu prolaktiini- ja oksitosiinitasojen tipahtamisesta. Sekä prolaktiini että oksitosiini ovat jonkinlaisia feel good-hormoneja, joten ei ihme että niiden keikahtelulla on vaikutuksensa. On siis mahdollista etten ole hullu ja ruma, vaikka tilapäisesti siltä tuntuukin.

Hormonit ja muut sisuskalut ovat siitä kiusallinen juttu, että vaikka niiden piikkiin voi kätevästi laittaa mitä vaan, on ongelmalle oikeastaan vaikea tehdä mitään muuta kuin antaa homman tasoittua ajallaan. Siis jos on kyse tällaisista karvalakkiongelmista eikä ihan oikeista häiriöistä tai sairauksista. "Kyllä se siitä" onkin ehkä maailmankaikkeuden ärsyttävin lausahdus juuri siksi, että se on niin totta. Siis totta vasta kohta, määrittelemättömässä tulevaisuudessa eikä nyt heti paikalla, niinkuin sitä haluaisi.

Mitä siis sitä odotellessa, että kaikki on taas jees ja pää ja kroppa tuntuvat omilta? No, ajattelin tehdä kaikkea mistä tykkään. Tiedän toki, että monilla muilla menee paljon, paljon huonommin - hormonien syyttämisen ohella toinen maailman ärsyttävin asia on ihmiset, jotka muutaman päivän vitutuksen jälkeen julistavat toipuneensa "vakavasta masennuksesta". Oikea masennus ei tietenkään häivy noin vain "kivoja juttuja" tekemällä. Mutta tällaiselle tissiliitännäiselle wannabe-masentuneelle riittää ihan hyvin, että saa elämäänsä vähän hauskaa. Sitten taas ehkä muistaa, miten sitä hauskaa pidettiinkään. Ehdotuksia?!

18 kommenttia:

  1. Mulla taas taitaa liittyä imetykseen samanlaisia oireita :) En tajunnut sitä viimeksi imettäessäni ja se oli aika pitkä vuosi mun läheisille... Nyt samoja oireita pukkaa, mutta tiedostan asian ja jo se auttaa. Ehkäpä sullakin tiedostaminen jo auttaa. Mutta kivoja juttujaen en voi vinkata, kun imetän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, jo se helpottaa kun osaa vihdoin hoksata mistä kiikastaa. Voihan imettäessäkin sentään jotain kivaa tehdä? Vaikkakin tietysti rajoitetusti... Hupsuinta on, että vaikka tosi paljon halusin sen imetyksen jo loppuvan niin nyt mulla on jotenkin ikävä sitä. Hoh hoi!

      Poista
  2. Apua, mulla on joka kuukausi, siis ihan joka kuukausi tuollainen fiilis noin 5 päivää oletetun ovulaation jälkeen. Pre PMS tai jotain. Aivan järkyttävää. Mä kilahtelen pienimmistäkin asioista enkä saa mitään aikaiseksi. Päätä särkee ja turvottaa. Mä kestän kaiken fyysisen ihan jees, mutta kun mentaalipuoli heittää se on ihan karseeta. Sama tulee muuten seuraavana aamuna, jos olen ottanut enemmän kuin 2 lasia viiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi "kilahtelu" on just niin kuvaavaa! Ihanaa kun tietää että joka kuukausi on tuollainen fiilis tulossa...

      Poista
  3. Minä en näistä meijeriasioista juuri ymmärrä, mutta pus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pusi ittelles! Ja onneksi meijeriasiat on mullakin jo lähihistoriaa.

      Poista
  4. Täällä kanssa on suunniteltu imetyksen lopettamista (siis äiti on suunnitellut, tytär on kovasti eri mieltä), mutta ei taidakaan uskaltaa..
    Mutta hei, kyllä se siitä ja Afrikan lapsilla ei oo ees ruakaa!
    Pusuja ja sit niitä voimahaleja Saritalta! Aurinkoista huomispäivää!

    p.s. Tarttee skannailla sulle piristykseks jotain vanhoja juttuja.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ihme ja kumma kuopus itse lopetti mukavasti 2 päivää ennen mun Hollannin reissua! Olis se varmaan ottanut jos olisin erikseen tarjoillut, mutta kun muutamat viime kuukaudet on menny melkoisen raastavassa tissimaniassa niin en sitten enää ryhtynyt tyrkyttämään. Juu eikä mullakaan ekalla kerralla mikään tasapaino keikahdellut. Tälläkin kertaa kotidiagnoosi vois tietysti yhtä hyvin olla myös "kärttyinen akka"...

      Poista
    2. Mitä vanhoja juttuja?! Onko sulla jotain noloja valokuvia musta? Tokkopa.... :)

      Poista
    3. Valitettavasti noloja kuvia teikäläisestä mulla ei liikoja ole (olisivat keksineet sen digikameran vähän aikaisemmin!), mutta löytyihän yksi otos, jonka takana on päivämäärä 31.5.1998. Kauhean ylioppineelta vaikutat.

      Nyt kun rupesi asiaa enemmän ajattelemaan, niin on kyllä oikeasti aika sääli, ettei meidän seikkailuista noita kuvia oikein ole. Esim. siltä yhdeltä reissulta, joka päättyi vahinkoliftaukseen Poriin, olisi voinut saada monta hyvää otosta. Vaikka siitä kun joku vetää lipputankoon jotain vaatekappalettaan.. ;) Jäikös ne muuten sinne?

      Käy nyt kuitenkin vilkaisemassa fb:n viestit, siellä on jotain muistoja. :)

      Poista
    4. Joo, toista on nykyajan nuorilla kun ne voi laittaa kännykkäkamerasta suoraan youtubeen kaikki toilailunsa. Oliko se se reissu kun sä tapasit Mr. Finland-kandidaatin?! Täytyypä kurkata fb:stä mitä nolouksia löytyi!

      Poista
  5. Kaikenmoisia itsearviointeja sitä on kuultu, mutta "tissiliitännäinen wannabe-masentunut" on kyllä omaa luokkaansa :D. Tee mun kans lähitulevaisuudes jotain hauskaa, jooko?

    T. Pyöreänaamainen ystäväsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tehdään! Mitä mielessä?

      Poista
    2. Hei mä tiedän, tyttöjen ostosretki Kärkkäiselle Lahteen?! Jooo! Pitkä viikonloppu jossain Euroopan kauniissa kaupungissa? Jooo (ehkä joskus myöhemmin?)!! Saunailta Pyöreänaamaisen Ystävän kotosaarella? Jooo!

      Poista
    3. Kaikki kuulostaa varteenotettavilta vaihtoehdoilta, viimeisin ehkä helpoten toteutettavissa jo pian! Mitä sanoo Pyöreänaamainen Ystävä?

      Poista
  6. No tokihan minä teidät saunotan! Tumpulla on peli-illat tiistaisin ja torstaisin, että ne olis ehketi parhaita vaihtiksia. Käy esim. heti ens viikolla!

    VastaaPoista
  7. Minen pääse tiistaisin ja torstainakin pääsen tällä viikolla vasta joskus myöhään. Mutta ens viikon torstai vois passata?

    VastaaPoista
  8. Senkin pitäis juu sopia. Siirtäkäämme keskustelu aiheesta facen puolelle.

    t. Kuunaama

    VastaaPoista