torstai 9. toukokuuta 2013

Caitlin Moran, I love you!

Kuva: www.thesundaytimes.co.uk
Minä rakastan Caitlin Morania. Luin jokin aika sitten jo kulttimaineeseen nousseen ja feminismin taas keskusteluun nostaneen teoksen How To Be a Woman. Luin kirjaa lentokentällä ja junassa, ja tuon tuostakin minun piti pidätellä itseäni nousemasta pystyyn huutamaan "Näin juuri! Noin se on!" Ääneen hörähtelyä en edes yrittänyt hillitä - onneksi sain ymmärtäväisiä katseita junassa vastapäätä istuneelta naiselta, joka tunnustautuikin myös Moranin faniksi. Moran ei ehkä ole - eikä yritäkään olla - kaikkein sofistikoitunein, mullistavin queer-teoreetikko, mutta totta vie tekee feminismistä hauskaa. (Ja sori nyt Judith Butler ja kumppanit, mutta luulenpa että istuisin viettämässä suloisesti venähtänyttä pubi-iltaa ennemmin Caitlinin kuin jonkun pelottavan älykkään ja kryptisen queer-teoreetikon kanssa. Todennäköisesti huulipunammekin mätsäisivät paremmin yhteen.)

Tämän lomapäivän olen viettänyt  Caitlinin kolumneihin perustuvan Moranthologyn kanssa. Moran on ehkä maailman hauskin tyyppi, jolla on myös sydän paikallaan ja arvot kohdillaan. Hauskaa myös on, että hän kirjoittaa samalla paneutuneisuudella ja intohimolla vaikkapa villatakkien tärkeydestä kuin yhteiskunnallisista kysymyksistäkin. Lisäksi naisessa on tyyliä - Moranthologyn kansikuva saa minut melkein uskomaan, että farkkusortsi sukkahousuyhdistelmää voivat käyttää muutkin kuin alle kaksvitoset hipsteritytöt. Siis melkein.

Kuva: www.caitlinmoran.co.uk


Moranin tekstien aseistariisuva huumori ja kuvia kumartelemattomuus saa särmänsä terävästä ja napakasta yhteiskunnallisesta ajattelusta ja analyysistä. Erilaisilla tuilla eläneen kahdeksanlapsisen perheen esikoisena Caitlinilla on myös pokkaa puhua syrjäytymisestä ja siitä, mitä Britannian oikeistohallitus tekee kaikkein heikoimmille. Mutta paatosta on turha odottaa: juuri kun olisi surumielisen viulumusiikin aika rääväsuu Moran räjäyttääkin taas potin hurtilla huumorilla. Lukekaa itse jos ette usko. Mikä nainen! (Ja mikä tukka!)

6 kommenttia:

  1. Oh! Tästä en ole kuullutkaan! Täytyy etsiä kirja jostain käsiini!
    En kyllä ihan ymmärtänyt, että miten niin ei voi ikäleidit käyttää farkkusortseja sukkisten kanssa! Pöh! Sanon minä! ja vedän farkkusortsit sukkisten päälle!

    xoxo,
    Raisa

    VastaaPoista
  2. Etsi ihmeessä, suosittelen! No mä en tiedä niin miten mulla on tämmöisiä ihme rajoituksia. Jotenkin ei vaan olo tuntuisi kotoisalta joissain asuissa. Mutta farkkusortsitahan on tietysti aika universaalit, ja kyllä mä niitä ilman sukkiksia osaan pitää. Ja sukkisten kanssa sitten taas muita sortseja. Ei järin rationaalista!

    VastaaPoista
  3. Yay! Molemmat kirjat tulossa Tikkurilan kirjastoon, toisessa oli kyllä vähän jonoa. Mutta enhän mä niitä pystyis kuitenkaan yhtä aikaa lukemaan, niin ei haittaa.

    Mulla on aina välillä kans tiukkoja rajoituksia siitä, mitä voi pukea ylleen ja mitä ei. Ja nyt ihan varmasti tän sun postauksen jälkeen mulla on hankaluuksia käyttää farkkusortseja sukkisten kanssa. Kiitti vaan! ;)

    xoxo,
    Raisa

    VastaaPoista
  4. Viime kesänä sattumalta luin hesarista artikkelin Caitlinistä, kun oli juuri ilmestymässä suomennos tuosta How to be a womanista. Pelkästään kyseinen artikkeli vakuutti naisen upeudesta ja kirjaa lukiessa tuli minullekin tuollaisia fiiliksiä, että olisi tehnyt mieli puida nyrkkiä ja huutaa "nimenomaan! näin se on!".:) Tuollaisia naisia tämä maailma ehdottomasti tarvitsee lisää. Kolumnikirjaan en ole törmännyt, mutta pitääpä yrittää metsästää jostain.

    En muista olenko koskaan kommentoinut tänne mitään, vaikka olenkin blogiasi tovin säännöllisesti seurannut, niin sen verran täytyy sanoa, että tosi asiallinen meininki ja monta peukkua. Sympaattisten vegemimmien blogeja ei ikinä voi olla liikaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista vaan! Sympaattisia vegetyyppejä yleensäkin tarvitaan, luulen ma. Musta tuntuu ettei kolumnikirjaa vielä ole käännetty, mutta luulisin että englanninkielistä painosta kyllä jo saa kirjakaupoista.

      Poista