tiistai 30. heinäkuuta 2013

Viisi syytä iloita töihinpaluusta



Viimeisiä lomapäiviä viedään, mutta eipä hätää! Tässä viisi syytä olla iloinen työarjen alkamisesta.

1) Pitää taas pukeutua ja meikata.

Olen koko loman röntystellyt niissä vaatteissa, jotka olen ensinnä sattunut päälleni löytämään ja meikkipussia en ole edes avannut. Ja se on ollut ihanaa. Mutta on myös ihanaa, kun täytyy taas näyttää ihmiseltä. Alkusyksy on vielä siitä mukavaa aikaa, että silloin voi käyttää monenlaisia asuja kun ei enää ole hellettä muttei vielä tarvitse talvipomppaakaan.

2) Kotihommat voi jättää hyvällä omalla tunnolla vähemmälle huomiolle.

Hei, mähän käyn töissä! En mä ehdi siivota ja puunata! En ole ehtinyt tällä lomalla juurikaan olla kotosalla, mutta sekin vähä on mennyt hieman syyllisissä fiiliksissä. Nyt olisi kerrankin aikaa putsata kaikki ongelmakohdat, kuten eteinen ja vaatekaapit. Työssäkäyvä taas voi hyvillä mielin jättää kaiken sen tekemättä.

3) Viikonloput tuntuvat luksukselta.

Lomalla on kiva saada sekoittaa päivät, mutta omat puolensa on siinäkin, että sitä viikonloppua taas odottaa. On niin mukava herätä lauantaiaamuisin ja hoksata, että ei tarvitse lähteä hopulla tarhaan ja töihin. Ja keski-ikäistä tai ei, niin tykkään lauantairutiineista, kuten saunasta ja jotenkin jopa siitä infernaalisesta ruokakaupassa ryysimisestä.

4) Lounaat.

Yritän budjetoida sen verran, etten käy ulkona lounaalla joka päivä. Mutta keskusta on täynnä houkutuksia, joille antaudun hyvillä mielin silloin tällöin. Lapsellista tai ei, mutta tunnen itseni urbaaniksi uranaiseksi lounastaessani itsekseni muiden itsenäisten uranaisten keskellä.

5) Aikuista seuraa, jonka kanssa ei ole naimisissa.

Työkaverit on siitä hauskoja, että he ovat nähneet minusta vain sen aikuisen työminän. Ei siis sitä, joka komentaa, kilahtelee ja kiukuttelee. Ainakaan tähän asti.

                                Kuva: queerguesscode.wordpress.com



6 kommenttia:

  1. Näitä lukiessa alkoi itseäkin vähän kaivertaa, että jos sitä sittenkin joskus vielä pääsisi töihin...Ehkä ennen kaikkea toi tunne itsenäisestä uranaisesta...oih.

    xoxo,
    Raisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lounas on kyllä vahva syy tehdä töitä ylipäätään! Liitypäs joskus seuraan lounastamaan - ja sähän olet itsenäinen uranainen, sinä!

      Poista
  2. Hahhaa, juuri nuo lounaat houkuttavat minuakin "oikeisiin" töihin. Vaikka vielä en koskaan ole sellaista työtä saanut hankittua, johon kuuluisi mahdollisuus ihanaan itsenäiseen lounaaseen. Eväät eivät tosiaankaan tuo sitä tunnetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, eväistä ei millään saa sellaista kosmopoliittia hetkeä... Mutta rahapussi tietysti kiittää. Sorrun kyllä turhan usein lounastamaan eväspussin ulkopuolella!

      Poista
  3. Sillon, kun oli lounastauko, se oli kyllä luksusta. Nykyäänhän taas passaan ja palvelen, pyyhin neniä ja suupieliä, vastaan puhelimeen ja juoksen ovelle lounastaessani. Kyllä, siitä maksetaan palkkaa, mutta kyllä, olis kiva syödä EDES töissä rauhassa.

    VastaaPoista