perjantai 27. tammikuuta 2012

Fanitusta


En ole ikinä lapsena tai teininä fanittanut ketään tai mitään. Ala-asteella kaikki muut luokan tytöt jaanasivat jatkuvasti jostakin New Kids On The Blockin poitsusta ja minä olin ihan pihalla. Myöhemmin taas diy- punkpiireissä oli epäcoolia ylenpalttisesti fanittaa jonkun bändin jäsentä - ja hei, kaikillahan silloin oli joku bändi pystyssä.

Mutta nyt on fanitusneitsyyteni mennyt. Idolini ei ole joku söpö indierokkari vaan Nyt- liitteen kolumnisti ja kirjailija Anu Silfverberg. Siinäpä vasta nainen. Odotan joka toista perjantaita jolloin Anu Silfverbergin kolumni on Nytissä enkä koskaan joudu pettymään. Meitä yhdistävät sukupolven ja -puolen lisäksi eettiset arvot ja poliittiset mielipiteet. Ja musiikkimaku! Kun Anu paljasti myös rakastavansa Pet Shop Boysia olin vähällä lähettää elämäni ensimmäisen fanikirjeen. Lukiessani kolumneja koen jatkuvasti tuota-minä-olen-aina-ajatellut-mutten-osannut-ihan-pukea-sanoiksi- elämyksiä. Sitäpaitsi Anu Silfverberg on hauska ja naseva - tosissaan muttei tosikko. Kukapa muu hoksaisi esimerkiksi todeta, että burleskin ilosanoma on se, että lihaviakin naisia voi esineellistää?

Parhaimmillaan Silfverberg tuntuukin olevan nimenomaan lyhyissä kolumneissa. (Pakko myöntää, etten hirveästi pitänyt hänen esikoisromaanistaan Kung Po. ) Luin juuri kolumnien pohjalta kootun esseekirjan Luonto pakastimessa, josta tykkäsin kovasti, vaikkakin se olisi paikoitellen kaivannut hieman enemmän napakkuutta kustannustoimittajalta. Kirjassa Anu pistää matalaksi muun muassa tehotuotannon, feminismin vastustuksen ja niin kutsutun maahanmuuttokriittisyyden. On äärettömän nautittavaa lukea hyvin ja tosissaan kirjoitettua tekstiä eikä vain trendikästä tekonihilismiä tai sarkastista kikkailua.

Kuten kaikki fanit, fantasioin toisinaan siitä että tapaamme jossain, sattumalta. Anu huomaisi oitis, miten hieno ihminen minäkin olen ja meistä tulisi kaverit. Kävisimme pitkiä älykkäitä keskusteluja joissa parantaisimme maailmaa. Toisaalta - entäpä jos hän ei olisikaan mielestäni täydellinen?  Ehkäpä hän ei piittaa Hayao Miyazakin elokuvista ja on sitä mieltä, että pienelle tytölle voi kyllä laittaa vaaleansinistä ylle mutta pikkupojalle ei vaaleanpunaista?

Ehkä on parasta, etten saa koskaan tietää.

2 kommenttia:

  1. Hahaha, ihana postaus! Miten en oo tätä aiemmin lukenu. Musta kans Anu on ihana

    VastaaPoista
  2. On, Anu on ihana. Siitä ei pääse niin mihinkään!

    VastaaPoista