Kas tässäpä näpsä projekti tehtäväksi lasten kanssa. Tai pääsiäisenä tylsän rairuohon sijasta. Voileipäkrassi nimittäin kasvaa nopeasti ja sen siemeniä saa myös luomuna. Ainakin minun tyttärestäni krassin kastelu ja sen kasvun (kärsimätön) odotus on ollut hauskaa - ja tietysti itse kasvatetun sadon syöminen myös. Äitini hyvä vinkki oli laittaa siemenet kasvamaan kostutetulle vessa/talouspaperille eikä multaan - näin versot on siisti napsia suuhun. (Joo, me ollaan ituhippejä jo kolmannessa polvessa!)
Versotus on superhelppoa: krassin siemenet kostutettuun paperiin, sitten odotetaan muutama päivä. Versoja täytyy välissä kastella päivittäin. Kas näin se siis käy pikku kätösiltä:
Tähän aikaan vuodesta alkaa tehdä mieli kovasti kaikkea tuoretta, ja vaikka minulla on parikin idätyspurkkia, olen hiukan alkanut haikailla sellaista Zengrow -systeemiä. En vain ole mistään löytänyt olennaisinta tietoa, eli miltä härpäkkeessä kasvatetut yrtit ja salaatit maistuvat. Jos ne ovat samaa tasoa kuin kaupan tuoreyrttipurkit ei kyllä kantsi mun mielestä vaivautua. Mutta jos ne tosiaan olisivat maukkaita voisin kyllä vakavasti harkita investointia. Toisaalta kai saman tuloksen voisi saada kasvilampulla kukkaruukun päällä? Tiedä häntä.
Tulin blogiisi vegeperhelistan kautta. Kivalta näyttää. Mullakin on blogi, en vain kovasti kirjoittele siellä vegaaniruuasta tai muustakaan sellaisesta. Lähinnä epävegaanisia neulomuksia :)
VastaaPoistaMä kasvatin viime vuonna alfa alfaa rairuohoksi. Se oli kanssa aika kivannäköistä. Ei kyllä maistunut miltään isona.
Kiva, tervetuloa! Tykkäsin siitä sinun arkihenkisestä blogistasi myös - olen onneton neuloja joten en katsonut neuleblogejasi ettei tule kademieli! Alfalfa on tosiaan aika mitättömän makuista, eipä ne ituinakaan mitään lemppareitani ole.
VastaaPoistaVoi että, pitääpä itsekin testata tätä! Jotain idätyshommia olen tehnyt (vehnää ja sinimailasta lähinnä), mutten koskaan ole edes maistanut voileipäkrassia. Idätys itsessään näyttää ainakin niin helpolta, että jopa minun pitäisi onnistua. :D
VastaaPoistaJoo, se on helppoa kuin mikä, luonto ikäänkuin hoitaa hommat... Vielä viime vuonna tosin nyt pian kolmivuotias tyttäreni onnistui innoissaan kastelemaan kaiken hengiltä, mutta tänä vuonna jo sujuu! :)
VastaaPoista