Asiakas on aina väärässä - ja senhän voi myös sanoa

Kuva: http://www.talentumevents.fi/

Minulle on viikon sisällä sattunut kohdalle kaksi tosi huonoa asiakaspalvelutilannetta. (Ja myös yksi todella hyvä!) Molemmilla kerroilla olen mennyt toimittamaan ihan viatonta, asiallista asiaa ja saanut haukut. Kas tässä ja ei näin:

Soitin kalliolaiseen ravintola Salpimientaan, josta viidakon vanhan sananlaskun mukaan saa pizzansa päälle vegaanijuustoa. Paikka on ollut mielessä kokeiltavien ruokamestojen listalla jo kauan, ja ensi viikon vapaaillalle on tarjolla mukavaa ruokailuseuraa. Halusin vain tarkistaa, onko urbaanihuhu vegaanijuustosta totta. Verkkosivujen ruokalistassa sitä ei erikseen mainita. Soittooni ei vastattu, mutta hetken päästä puhelimeni soi.

Minä: Haloo?
Kärttyinen miesääni (KÄ): Olit soittanut.
Minä: Kuka soittaa ja mistä?
KÄ: Sinä soitit.
Minä: Niin mut... Ai, oletko kenties pizzeria Salpimientasta?
KÄ: Ei ole pizzeria Salpimienta! Ravintola Salpimienta! Et voi sanoa pizzeria!!
Minä: Aha joo. Niin, mä olisin kysellyt että onko teillä tosiaan tarjolla vegaanista juustoa pizzan päälle?
KÄ: Ravintola! Ravintola! Ravintola! Ei pizzeria!!
Minä: Niin no joo, mut se vegaanijuusto?
KÄ: On meillä. Mutta ravintola, ei pizzeria! Ravintola! Ravintola!!!
Minä: Niin se tuli jo selväks. Mut olin siis ajatellu tulla syömään ystävien kanssa...
KÄ: Ravintolaan! Ei pizzeriaan! Voit tulla mutta ei voi sanoa pizzeria! Ravintola Salpimienta!
Minä: ...mut ehkä me sit mennäänkin johonkin muualle.

Keskustelu on sitä oudompi kun tarkastelee sitä ravintola Salpimientan ruokalistaa, joka on, hmmm, aika pizzavoittoinen. Enkä ollut tajunnut että "pizzeria" on terminä jotenkin pejoratiivinen? Oppia ikä kaikki.

Toinen asiakas on kuningas -tapaus sattui Viialan kotileipomon toimipisteessä. Siirryin työpäivän aikana nälkäisenä paikasta A paikkaan B, ja Viialan kotileipomon myymälä sattui olemaan mukavasti matkan varrella. Muistin että leipomon munkit ovat vegaanisia - ostinhan niitä jo pikkupunkkarina mielenosoitusevääksi. Rouhesämpylän osto vielä meni ihan putkeen mutta munkin ostoa en sitten enää osannutkaan asiakaspalvelijan näkökulmasta suorittaa oikein:

Minä: Mä ottaisin vielä yhden tuollaisen munkin.
Nokkava myyjä (NM): Viis saa kolmella eurolla.
Minä: Mä ottasin nyt kuitenkin vaan yhden.
NM: Kolme euroa vaan.
Minä: Joo, mut kun mä en halua kun yhden.
NM: Kolmella eurolla viis! Yks maksaa yheksänkyt senttiä!
Minä (muulimaisen itsepäinen ilme naamalla): Yks munkki.
NM: Vaan kakarat joilla ei ole rahaa ostaa yhden! Sinä olet kuin kakara!
Minä: YKSI MUNKKI, KIITOS!
 - Tuohtunutta pöhinää, vihaista munkin pussitusta...  -

Tällaiset tapaukset tuottaa tietysti hauskoja juttuja kerrottavaksi kahvipöydässä. Onhan se jotain sekin. Toisaalta mielelläni tukisin vegaanisia asioita tarjoavia ruokapaikkoja ja leipomoita mutta ainakin nämä paikat just eliminoitui mun listalta. Bye bye!