sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Piknikpäivä



Voi tyypit, mikä päivä! Ihan mahtava ilma piknikille. Lastasin lapset kärryyn ja potkupyörän päälle ja lähdettiin heti aamusta Annalanpuistoon. Puisto on taas yksi hyvä syy lisää rakastaa Helsinkiä. Vaikka paikka on ihan Hämeentien varrella, on puistossa ihan oma maailmansa. Annalan kartanon edestä löytyy nypitty muotopuutarhaosuuskin, mutta suurin osa aluetta on ihanaa lehtipuupuistoa, josta löytyy mainioita eväidensyöntipaikkoja. Vakipaikkamme on kalliolla pienen tammen alla. Ainoa miinus on tietenkin lasinsirut, joita jotkut dorkat tuntuvat kylvävän jälkeensä mihin menevätkin. Hoh hoi. Muuten puistossa ja kallioilla riittää turvallista tutkittavaa: kasveja, ötököitä ja aina yhtä jännittäviä tammenterhoja. On aikas mukavaa istuskella viltillä ja pitää laiskalla silmällä lapsia, jotka kirmailevat omissa touhuissaan. Ainakin hetken.

Tervehdys, oi suuri ja mahtava puu!

Tarrataidetta matkan varrelta. Rakastan tätä kaupunkia.

Kotiin palasi väsynyt ja onnellinen pentue, jonka istutin (kerrankin) hyvällä omallatunnolla toljottamaan lastenleffaa sillä välin kun tein parsasalaattia ja raparperipiirakkaa. Nyt jos tästä päivästä ei tule hyvä-äitipisteitä niin sitten ei jumalauta mistään.

2 kommenttia:

  1. Hassua, kirjotin sulle aamulla piknikaiheisen s.postin ja nyt sitte luin tän. Ja vielä eilen, kun menin yksinäni piknikille (miten alas sitä voi ihminen vajota?) ajattelin, että olisin kutsunut teitä mukaan.

    Kauan eläköön piknikit ja helsinki!

    xoxo,
    Raisa

    VastaaPoista
  2. No voi vitsi, olis ollu niin kiva piknikkeillä yhdessä! Mä olen myös käynyt ennen lapsia lukuisia kertoja itsekseni piknikillä, ihan kivaa oikeastaan. Mut ens kerralla täytyy kyllä tehdä pikniktreffit!

    VastaaPoista