sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Epäpuutarhuri tilittää



Minulla on tunnustus: en ole vähääkään kiinnostunut kasveista tai puutarhahommista. Haluaisin olla, mutta kun minua kerta kaikkiaan kiinnostaa enemmän vaikkapa ekomuoti ja -kosmetiikka. Minulla on muutamia huonekasveja joista tykkään kyllä ja yritän laittaa aina parvekkeellekin jotakin pientä, lähinnä sellaisia kasveja joiden kuuluukin kuolla kauden päätteeksi. Tai jotka on saatu äidiltäni (joka muuten on armoitettu puutarhuri), kuten yläkuvan amppelimansikkka. Minusta on siis kyllä kiva katsella niitä kukkia ja tietysti syödä satoa, mutta en niin millään voi sanoa nauttivani kasvien kanssa touhuilusta tai puutarhalehtien selailusta - antakaa mulle milloin tahansa ennemmin joku dorka muotilehti.

Poden tästä jonkinlaista huonoa omaatuntoa, koska jotenkin miellän itseni sellaiseksi ihmiseksi, jonka kuuluisi olla kiinnostunut asioiden kasvattamisesta ja kaikenlaisesta sissiviljelystä. You know: ekologisia arvoja kannattava hyvinkoulutettu kolmikymppinen. Ja vielä vegaani! Ihme ettei puutarhakaupoista juosta kadulle perääni kun kuljen ohi tai lähetetä siemenkatalogeja kotiini. Jotenkin myös hupsusti kadehdin sellaisia ihmisiä jotka selvästi nauttivat suuresti kasveista ja puutarha-asioista - tuntuu että jään jotakin paitsi, että heillä on jotain spesiaalia mitä minulla ei ole. Vähän kuin tyypit, jotka todella ymmärtävät klassista musiikkia tai taidetta.

Toisaalta miksipä vegaanien pitäisi olla erityisesti kiinnostuneita viljelystä? Tokkopa kukaan odottaa, että kaikki lihansyöjätkään olisivat intohimoisia sikafarmareita. Ja okei, en ymmärrä puutarha-asioista, mutta minä sitten ymmärrän niiden kledjujen ja kräämien päälle. Ja olen valehtelematta varmaan yksi ainakin Euroopan asiantuntijoista vegaanisten kenkien suhteen. Jos en tunnistakaan kasveja, erotan milloin tahansa Novacasin kengät Vegetarian Shoesin popoista. Harvinaisen kenkäparin löytäminen vaikkapa vain virtuaalisestikin tuo minulle taatusti samaa nautintoa kuin onnistunut puutarhaprojekti tai pitkään himoitun taimen saaminen puutarhurille.  En ymmärrä mullassa möyrimisen nautintoa mutta sitäkin paremmin kirpputoreilta vaateaarteiden metsästyksen ilon. Kuka mitenkin metsästäjä-keräilijä-viljelijä-viettiänsä toteuttaa.

Kuis teillä? Heinät vai hepenet, kenkähylly vai kasvimaa? Vai sekä että?

10 kommenttia:

  1. Tätä edes minä en tiennyt. Live and learn. Oon jo kauan yrittänyt tappaa vanhaa kultaköynnöstäni, mutta vasta kun jätin sen pariksi kuukaudeksi kastelematta ja lapsi heitti sen kaksi kertaa lattialle, oli se tuhon oma. Vihdoinkin. Se olikin meidän viimeinen viherkasvi, muut on kissat, minä tai lapsi jo ehtinyt ottaa hengiltä.

    VastaaPoista
  2. Ei mulla niitä viherkasveja vastaan mitään ole, mutta niiden hoitamista. Se on aina velvollisuus, ei ilo. Mut haluun silti että niitä on. Tarvinnen kotipuutarhurin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oishan ne kivoja, mutta kuka niitä jaksaa hoitaa ja varjella, kun kuolee ne pian kuitenkin.

      Poista
  3. Täällä taas tosipuutarhuri joka kylvää, koulii ja kasvattaa! Ja nauttii omasta, puhtaasta herkkusadosta. Täytyy tosin myöntää, että nämä helteet haittaavat harrastusta ja kaipaisin nyt omaa puutarharenkiä, jota juoksuttaa raskaissa hommissa! Mutta voi, nuo muoti/vaate ja tyyliasiat, samaan syssyyn sisustus, ei yhtään nappaile! Vaikka mielellänihän olisin tyylikäs ja asuisin siistissä, kauniissa kodissa, en vain jaksa nähdä sitä vaivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, sinä olit yksi niistä jotka olivat mielessäni kun kirjoitin kadehtivani ihmisiä, jotka todella nauttivat puutarhanhoidosta! Olen tosiaan varma että se olisi NIIN antoisaa jos vain, hmmm, pitäisin siitä enemmän! Sisustus on tosiaan mullekin ihan ulkoavaruuden asioita, en ymmärrä sen päälle yhtään. Niinpä meidän kalustus onkin lähinnä saatu jostain tai dyykattu roskalavoilta.

      Poista
    2. Täytyypä tarkentaa, nyt kun luin Elinan vastauksen. Minullakin vain harvat ja valitut viherkasvit menestyvät vuodesta toiseen. En millään muista niitä kastella. Pihallakin olen sellainen rento puutarhuri, etten niin rikkaruohoista välitä ja nurmikko saa rauhassa voikukkia. En ymmärrä sellaista kahdesti viikossa ruohonleikkuuta! Sehän on jo epäekologistakin! Täällä luonnonlait jylläävät: heikommat sortuvat ja vahvat rehottavat, jos ötökät päättävät syödä jonkun kasvin,niin sitten niin tapahtuu, enkä minä siihen puutu...
      Ja Lotta, jos yhtään lohduttaa niin minäkin olen puutarhuri sekä hortonomi + muut aiheeseen liittyvät opiskelut päälle

      Poista
  4. Minähän olen ammatiltani puutarhuri, mutta täytyy tunnustaa, että kotona kyllä vaivaa pienoinen suutarin lapsella ei ole kenkiä -syndrooma. Huonekasvit mulla on sitä anopinkieliosastoa, koska olen niin laiska kastelija enkä jaksa pitää muita kasveja hengissä. Keväisin menen kyllä aina ihan sekaisin töissä ja raahaan sieltä kassikaupalla yrttien taimia kotiin, mutta kyllä ne yleensä kesän mittaan kuolee kotona...

    Haaveilen kyllä omasta pihasta, mutta mulla ei onneksi ole mitään harhaluuloja sen suhteen, etteikö sen hoitaminen olisi pelkkää raakaa työtä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrtit on kyllä kivoja juurikin sillä partsilla tms, mutta kyllä ne kääkähtävät viimeistään jonkun lomareissun aikana. Se onkin yksi kasviongelma: kesällä kun parvekkeella voisi jotain viljellä, tulee myös reissailtua kun on loma. Sitten pitäisi pyytää jotakin naapuria kastelemaan päivittäin ja se taas tuntuu aika kohtuuttomalta.

      Poista
  5. Joskus ennen lapsia nautin viherkasvien ja pihan hoitamisesta. Nyt viherkasvit retkottavat aneemisina kastelun puutteessa ja piha puskee heinää ja voikukkaa. Puutarhalehdestä luin onneksi heinien olevan trendikkäitä :) Vaattet ja kengätkin kiinnostavat, mutta liian vähän, että saisin niitä hankittua. Meillä kun ei täällä ole oikein vaatekauppoja ja Helsingin keskustaan en pääse ilman muksuja. Ja taas vaateostokset kahden lapsen kanssa - ennemmin olen ilman vaatteita. Nettikaupoista en onnistu sopivia vaatteita ostamaan. Taitaa se siis tuo sisustaminn olla mun heiniä. Sen hoidimme kerralla lähes kuntoon. Nyt voin tyytyä vain kauhistelemaan kodin siivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut muiltakin lapsettuneilta viherpeukaloilta saman! Ja aika moni innostus ja nautinto jää hetkeksi syrjään kun lapset tulevat... Ja joo, vaateostokset lasten kanssa on kyllä horroria!

      Poista