Vessoista, feminismistä ja flirttailusta

Oli jotenkin pakko jakaa teille tämä herkkä kuva, jonka bongasin Pasilan kirjaston miesten vessasta vessapaperiautomaattia somistamasta. Feministikitschiä käymälässä. Absurdi kuva ja vielä absurdimpi paikka. Kukahan sen on sinne liimannut?

Ja mitäkö tein miesten vessassa? No kävin pissalla. Jos on jonoa eikä herrainvessa ole sellainen pisuaarillinen, käyn aina ihan siinä vessassa mikä ensin vapautuu, oli siinä ovessa symbolilla mekko päällä tai ei. Itse asiassa minua jotenkin ärsyttää se, että täysin identtiset kopit ovat jotenkin muka sukupuolitettuja. Jos siellä on pönttö, lavuaari ja peili, niin missä "se pieni ero" on? Eikö sitä voi sitten tirauttaa kumpaan vaan koppiin? Vielä kiukuttavampaa on, jos vain naisten vessassa on lastenhoitopöytä. Miehetkö eivät muka hoida vauvojaan vai?

Kuva: esumai.info

Tällainen vessa-asia on tietysti aika pieni ja vähämerkityksinen, mutta toisaalta yksi niistä lukemattomista tavoista, joilla sukupuolten välistä eroa päivittäin tarpeettomasti korostetaan. Tankopyörä ja hokkarit, karvanpoisto ja korkkarit: kaikki nämä ovat ihan ok asioita, kunhan ketään ei tavalla tai toisella painostettaisi saati pakotettaisi mihinkään mikä ei tunnu omalta. Ja jos on jossain määrin ihmisten ja yhteiskunnan kanssa tekemisisissä, ainakin sen painostuksen kohteeksi joutuu jokainen ihan takuuvarmasti - ja niin monella tavalla ja tasolla ettei sitä edes huomaa.

En myöskään ole ikinä ymmärtänyt työpaikkaflirttailun päälle. Luin taas jostain akkainlehdestä, kuinka pieni flirtti piristää päivää. Tiedoksi vaan, että minun päivääni ei piristä vaan hämmentää ja ärsyttää. En ihan äkisti keksi yhtään työpaikkaa, jossa kollegan sukupuolella olisi kauhean suuri merkitys. Miksi sitä siis pitää korostaa? Eikö vaan voitaisi jo päästä tämän me Tarzan, you Jane-henkisen jutun ohi? Toisaalta keimailukammoni saattaa rehellisesti sanoen johtua ihan vaan siitäkin, että olen kauhean huono flirttailija. Mitä siinä nyt oikein pitäisi tehdä? Mikä se homman juju on?! Aargh!