maanantai 2. syyskuuta 2013

Tallinnassa




Käväisimme viikonloppuna koko perheellä Tallinnassa. Hassua miten tuollainen yhden yön pikalomanenkin virkistää, huolimatta siitä että nuorimmaisemme on vielä hitusen haastavassa matkaiässä. Reissun kohokohta oli ilman muuta ravintola nimeltä Von Krahli Aed, josta bloggailin viime kesänäkin.

Aed on luomuravintola, jonka menun kaikki kasvisvaihtoehdot ovat myös vegaanisia - kermaisia kastikkeita myöten. Ja hei, myös paikan suklaakakku on vegaanista! Ystävällinen tarjoilija infosi meitä auliisti vegaanivaihtoehdoista, sekoitti lapsille luomumehucocktailit ja muutenkin teki olomme kaikin tavoin mukavaksi. Piakkoin kaksi vuotta täyttävä kuopus ei ole maailman paras paikallaan pysyjä, joten väsymättömän ystävällinen palvelu on (ymmärrettävästi) todella harvinaista herkkua ravintolassa - Aedissa kyllä oli tarjoilijoilla hermot ja asenne kohdillaan! Myös miljöö on minusta viihtyisä: sisustuksessa ei ole lähdetty luomuorientaatiosta huolimatta kauheasti ekohippeilemään eikä myöskään sorruttu nolostuttavaan muka-keskiaikaiseen tilpehööriin, vaan Aedista on onnistuttu tekemään myös laadukkaan näköinen ravintola.

Ja se ruoka. Voi herranjumala! On todella upeaa, kun ulkona syödessä joka annos on sellainen, jota itse ei olisi saanut aikaiseksi. Enkä nyt puhu asetteluilla kikkailusta, vaan ihan siitä mausta. Minä söin henkäyksenkeveään lehtitaikinaan leivottua kasvispiirasta raikkaan salaatin ja kermaisen kastikkeen kera - tai oikeastaan puolet piirakasta sillä yleensä nirso kuopus hotkaisi toisen puolen. Mieheni valitsi kikhernekotletit sienikastikkeessa ja kehui erityisesti kastikkeen maasta taivaisiin huolimatta siitä, ettei yleensä tykkää lainkaan kermaisista asioista. Lapsille tilattiin tarjoilijan neuvosta puolitettu annos avokadopastaa ja se hupeni myös tavattoman nopeasti. Pääruoan kruunasivat murea itse leivottu leipä ja meillä aikuisilla lasilliset luomupunkkua. Pääruoat maksoivat kuusi euroa kipale - sillä taitaa Suomessa saada hätineen pitafalafelin.


Jälkkärit vaatisivat melkein fanfaarin. Niin käsittämättömän, syntisen hyvää suklaakakkua kuin tilaamani annos en ole koskaan syönyt - ja huippuna kookoskermaan tehty, kuusenkerkillä maustettu kotitekoinen jäätelö. Ooh. Muut perheenjäsenet tilasivat raparperi- ja marjasorbettia, jotka olivat hyviä nekin mutta eivät kyllä päihittäneet kakkupalastani. Tilasin vielä kaiken kukkuraksi kupin soijalattea, joka sekin valmistettiin huolella mutta viivyttelemättä.



Miksei meillä ole tällaista laadukasta, iltaisinkin auki olevaa ravintolaa, josta vegaanikin saisi todella hyvää ruokaa? Ja lasin sitä viiniä? Sori nyt vaan, mutta olen kurkkuani myöten täynnä joko tilaamaan anteeksi pyydellen jonkun ruokalajin ilman tätä, tuota ja sitä ja silti maksamaan siitä täyden hinnan. Tai sitten syömään safkaa, joka on kyllä vegaanista, muttei edes yhtä hyvää kuin kotona tehty. Haluan ulkona syödessäni hyvää, rakkaudella ja ajatuksella valmistettua ruokaa, jumalauta!


Toisena matkapäivänä käväisimme sataman lähistöllä sijaitsevassa African Kitchenissä, joka olikin sitten enemmän totuttua tasoa. Ennalta arvattavan kitsch afrikkahenkinen sisustus, huono valaistus ja täysillä pauhaava muzakki muodostivat puitteet "ihan ookoolle" sapuskalle. Minä tilasin riisiä pinaatti-maapähkinäkastikkeessa ja muut kasviskuskusta. Omasta valkoisen riisin kanssa tarjoillusta annoksestani sai turhaan etsiä niin maapähkinän kuin pinaatinkaan makua, suolaa sen sijaan löytyi kosolti. Kasviskuskus vaikutti epäilyttävästi pussikamalta, johon oli sekoitettu pakastevihanneksia. Hinta oli jälleen se sama kuusi euroa - ei paha suomalaisella mittapuulla mutta törkeää kiskontaa jos vertaa Aedin tarjoamaan elämykseen. (Ja niin, kuvan herrat ovat muuten joitain ihan randomtyyppejä.)

Ruuan ohella keskityin Tallinnassa luonnonkosmetiikkaostosten tekemiseen. Ja sitähän löytyy! On niin hauskaa, kun on ihan eri merkit joita haistella, näprätä ja koklailla kuin ne samat Laverat ja Weledat joihin on täällä tottunut. Ostin kreikkalaista ihovoidetta, ranskalaista savinaamiota ja virolaista seerumia - kaikki kohtuuhintaista, ekosertifioitua kosmetiikkaa. Jos en kohta ole aivan jumalattoman nätti niin johan on kumma!

6 kommenttia:

  1. Nyt tietää mihin suunnata ensi kerralla Tallinnassa, millä kielellä muuten asioitte? Esim. kampaajani Tallinnassa puhui ihan hyvää suomea ja sen takia vältyin iloisesti ahh niin suomalaiselta tönkköenglanniltani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No me asioimme tällä kertaa englanniksi, mutta monet Aedin hlökunnasta tuntuivat puhuvan myös suomea. Ehdottomasti visiitin arvoinen kohde!

      Poista
  2. Mietin vegaaniblogin aloittamista ja ajattelin kattoo minkälaisia muut on tehny, hieno blogi sinulla! Olisipa suomessakin tuon laatuista( ja näköistä!) vegaaniruokaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitos! Juu, tuollaista ravintolaelämystä tarvittaisiin kyllä tännekin päin. Ihanaa kun ei tarvinnut jättää mitään pois tai kokea olevansa vaivalloinen asiakas. Laitapa sitten muuten linkkiä kun olet aloittanut blgisi!

      Poista
  3. Täysin samaa mieltä! Ihan kamalaa olla ravintolassa huonona siitä, että on vegaani. Naurettavaa et vegaanivaihtoehdoksi tarjotaan karsittua versiota ja ruoka jää usein ala-arvoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pitäisi tietenkään itse ravintolassa vaivaantua ruokavaliostaan tai tuntea oloansa vaativaiseksi, mutta se on kyllä välillä hankalaa erityisesti vieraammassa ruokaseurassa. Vihaan myös sitä, kun koko pöytäseurue sitten päivittelee ja ruotii lautaseni sisältöä ja säälittelee! Aargh! Ja oma lukunsa on tosiaan sitten se ruoan taso: liian usein edelleen vihreä salaatti, josta on poistettu feta tms on realistinen lounasvaihtoehto jos menee johonkin ihan randomina.

      Poista