Mokkapalat

Nyt ollaan kuulkaa perusasioiden äärellä. Voiko retrompaa settiä olla kuin mokkapalat? Leivoin tämän pellillisen esikoisen tarhasynttäreille, joten en tällä kertaa lurauttanut kuorrutteeseen alkoholia - ajattelin että siitä olisi voinut steinertarhassa tulla turhaa nokankoputusta... Jos sinulla ei ole moisia rasitteita, korvaa ihmeessä kuorrutteen vesi rommilla tai mikä vielä parempaa, kahviliköörillä.

Mokkapalat

6 dl vehnäjauhoja
3,5 dl sokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
1 dl omenasosetta
150 g sulatettua margariinia
n. 1 dl soijamaitoa

Kuorrute:

5 dl tomusokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
n. 0,5 dl vettä/rommia/kahvilikööriä
1 tl kookosöljyä

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Sulata margariini ja sekoita omenasoseen ja maidon kanssa kuiviin aineisiin. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia. Anna jäähtyä. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon, sekoita. Lisää kookosöljy ja vähä kerrallaan neste, kunnes kuorrute on levittyvää mutta vielä jämäkkää. Levitä kuorrute pohjan päälle, ja koristele halutessasi nomparelleilla tms. Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa ruuduiksi.

Kasvisravintola OmNam

Voiko tämä olla tottakaan? Annankadun astangasalin kanssa samalle sisäpihalle on avattu uusi kasvisravintola OmNam, josta saa jo puoli kahdeksasta lähtien aamupalaa. OmNam on myös lounaspaikka, ja neljään asti saa ainakin kahvia ja vitriinistä pikku purtavaa. Paikka on avattu vasta noin viikko sitten, joka ehkä selittää häveliään ulkomainostuksen - oven julistetta kummempaa kylttiä ei OmNamilla vielä ole.

Kuten nimestä ja sijainnista voikin päätellä, on joogaporukalla sormensa pelissä tässä ravintolassa. Mitenkään kovin tunkeilevan jooginen ei paikan sisustus tai ruokalistakaan kuitenkaan vaikuta olevan. Itse asiassa tiskillä oli myynnissä jopa ihan tavallista karkkia. Aika syntistä menoa.

En ole vielä ennättänyt joogan jälkeiselle aamupalalle, mutta kävin eilen testaamassa OmNamin lounaan. Lounas maksaa kympin ja siihen kuuluu keitto ja salaattipöytä. Ainakin eilen salaatit olivat varsin tukevia: papusalaattia, bataattia sekä hummusta ja mustapaputahnaa. Kaikki salaatit eivät ikävä kyllä olleet vegaanisia, mutta päivän keitto oli vegaaniystävällinen basilika-tomaattikeitto, ja salaattipöydästä sai kyllä maitoasioiden välttelijäkin mahansa täyteen.

Keitto oli hieman hentoista - se olisi kaivannut ehkä kermaisempaa koostumusta - mutta maistui yhtä kaikki hyvältä. Salaatit olivat kauniita ja aika jännittävästi maustettuja. erityisesti piparkakkumausteissa marinoidut bataatit olivat oivallisia. Tykkäsin myös täyteläisestä mustapaputahnasta sekä salaatin päälle hulautettavasta porkkanavinaigrettesta.

Lounaaseen kuului myös leipä, mutta lounaskahvista sai pulittaa puolitoista euroa. Kovin edullinen lounas kahveineen ei siis ole, mutta eipä kovin hintavakaan - varsinkaan siihen nähden, että kaikki pöydässä tarjolla oleva oli tuoretta ja itse tehtyä eikä säilykepurkista ammennettua. Innostuin ottamaan vielä kahvini kyytipojaksi palan houkuttelevan näköistä raakasuklaabrownieta (á 6€, anteeksi pankkitili!). Muitakin vegaanisia raakajälkkäreitä oli tarjolla. Brownien pohjassa maistuivat jälleen ne piparkakkumausteet, mutta täytteeseen sujautettu hienoinen häivähdys anista esti joulumausteöverit. Itse asiassa yksi parhaimpia koskaan maistamiani raakakakkuja tämä.

Kaiken kaikkiaan OmNam oli ystävällistä palvelua myöten oikein miellyttävä kokemus. Konstailemattomista perusaineksista valmistettua, ennakkoluulottomasti maustettua kasvisruokaa. Toimii. Ja nyt unelmoin kiireettömästä jooga-aamusta, jolloin saan testata aamupalapöydänkin antimet!

Vegaaniset designsandaalit: Wave

Tarkkasilmäisimmät lukijat ovatkin ehkä huomanneet, että tykkään jonkin verran kengistä. Ja että erityinen sopukka sydämessäni on varattu puukengille. Aika monet klassikkopuukkarit ovat nahallisia, mutta vegaanisiakin laadukkaita ja kotimaisia puukenkiä löytyy. Aiemmin bloggailin Tuula Pöyhösen Woodpecker-puukenkäsandaaleista, jotka ovat päivittäiset työkenkäni - ja herättävät aina yhtä paljon ihastusta ja ihmetystä.

Siinä missä Tuulan puukkarit ovat nerokkaasta narutuksestaan huolimatta kuitenkin aika perinteistä puukenkämuotoilua, ovat nämä kuvassa näkyvät Marita Huurinaisen Wavet ihan uutta aaltoa. Sain sandaalit viime syksynä lahjaksi bloginäkyvyyttä vastaan, enkä suinkaan pannut antia pahakseni. Pääosa Huurinaisen kokoelman kengistä ei ole vegaanisia, mutta näiden Polku-nimisten läpinäkyvällä muoviremmillä varustettujen lisäksi löytyy muutama muukin nahaton puukkaripari. Itse tykkäsin juuri Polkujen kärkevästä muodosta - niissä on jotakin geishahenkistä, eikö vaan? Ja kauempaa katsoen näyttää siltä, kun seisoisin pelkästään kauniiden kaarevien puuaaltojen päällä.

Wave-sandaalien the juttu onkin tietysti pohjan silmäähivelevä muotoilu. Vaikka pohja on ohut, se on kuitenkin jalan alla tarpeeksi topakka tehdäkseen sandaaleista käyttömukavat. Ainoa pieni miinus mukavuuden suhteen on, että muovin reunat ovat aika terävät ja painavat paljasta jalkapöytää hiukan. Toisaalta tokkopa näitä Polkuja onkaan tarkoitettu pitkille tallusteluretkille. Enemmänkin ne tuntuisivat olevan kotonaan vaikkapa taidenäyttelyn avajaisissa tai muussa artsussa ympäristössä. Vai tuleeko mieleen joitain kenkiä, jotka olisi enemmän luodut tyylikkääseen seisoskeluun viinilasillinen kädessä?


* Varoitus! Tämä postaus on tehty vastineeksi ilmaisnäytteitä sisältävästä blogiyhteistyöstä!

DIY: Neonkeltainen Day of the Dead-kallo

Remaken penkomislaarista eurolla löytynyt collegejuttu + Kaupunkiverstaan vinyylileikkurilla tehty kallo = hell yeah!

Siihen nähden että tarroja ja painatuksia haluamastani kuvasta duunaava taikaleikkuri on ulottuvillani päivittäin, olen käyttänyt sitä omiin projekteihini ihmeen vähän. Tämä oli siis ennen kuin tajusin, että painomateriaalia saa myös neonväreissä. Olen nimittäin ihan täysillä kilahtanut niihin. Eihän neonvärejä lasketa retroiluksi, eihän? Nehän on hei klassikkoja, vähän niin kuin leopardikuosit ja merimiesmuoti.

The People's Movementin vegaanilenkkarit

Muistatteko kun vaahtosin näistä The People's Movementin kengistä? No, nyt ne ovat minun. Minun! Enkä kadu hetkeäkään. Vaikka poposet olivat aika hintavat, varsinkin kun tilasin ne Ruotsista. Nämä kiilakorkolenkkarit ovat nimittäin

a) uskomattoman coolit
b) mielettömän mukavat jalassa; niiden neitsyttassuttelu oli uhkarohkeasti muutaman päivän työmatkalla   jolla piti kävellä paljon eikä tullut rakon rakkoa
c) eettiset ja ekologiset
d) mainitsinko jo cooliusasteen?

Täytyy myös samalla kehaista naapurimaan vegaanipuotipalvelua. Tilasin kengät Green Lacesista koska Suomesta näitä tossukoita ei toistaiseksi saa. (Green Lacesin valikoimaan oli muuten ilmestynyt parit muutkin The People's Movementin jalkineet, lääh!) Matkassa oli pari mutkaa, koska kokoani ei heti heittämällä löytynytkään varastosta ja jouduin odottelemaan tilaustani parisen viikkoa. Koko odotusajan minusta pidettiin hyvää huolta: liikkeestä ystävällinen tyyppi nimeltä Nina lähetteli facebookitse tilannetiedotetteita kenkien lähestymisestä. Ja lisäksi sain kaupan päälle uuden People's Movement- siksaklompakon, joka on tehty merestä kerätyistä muovipusseista. Pääseekö tästä enää katu-uskottavammaksi?

Olinkin kipeäsi uuden lompsan tarpeessa. Ja tsekatkaa, mikä määrä kuitteja, kortteja ja muuta kamaa vanhasta rahapussukasta löytyi kun tyhjensin sen sisältöä uuteen. Esim. ylioppilaskunnan jäsenkortti kaudelta 2007-2008... Hoh hoi.

Vertamalla kuvia muuten näette itsekin lenkkareiden ainoan pikkuisen miinuspuolen. Ne ovat nimittäin aikas lianarkaa väriä. Onko kellään hyviä vinkkejä kanvaasikenkien putsaamiseen?

Luksusleikkitreffit

Laittakaa ihmiset lapsenne tarhaan. Sieltä löytyy nimittäin kivoja kavereita aikuisillekin. Parin tällaisen kanssa olemme ryhtyneet harrastamaan luksusleikkitreffejä, joihin kuuluu tajuttoman hyvät sapuskat ja ehdottomasti kuohari. Mitään ei tarvitse tehdä itse jos ei ehdi, jaksa tai halua, eikä muutenkaan pidä stressata. Sitten poks, ja lapset kirmaavat keskenään silä välin kun me aikuiset juoruilemme. Kaikki voittaa!

Muutenkin on taas se aika vuodesta, että pitää jotenkin muistuttamalla muistuttaa itselleen, että nauti, ihminen, elämästä. Kuka kiittää kymmenen vuoden päästä siitä, että puursin ja suoritin töissä ja kotona? En minä itse ainakaan. Lisää luksusta arkeen ennemmin, edes pieninä hetkinä.

Mansikka-parsasalaatti lime-kanelibasilikakastikkeella

Raahustin tänään tihkusateessa kaupan kautta kotiin suhteellisen, hmm, kiinnostavuushaasteisesta seminaarista ja kaipasin jotain piristystä. Jos ei törkeän kalliit salaattiainekset elvytä naista tällaisena päivänä, niin sitten ei niin mikään! Tämän dekadentin Ritch Hippie Bitch-salaatin ainesosien on ehdottomasti oltava (rahahuolista huolimatta) luokattoman tyyriitä luomuvihanneksia ja -hedelmiä, ja se on nautittava kuoharin kanssa. Ja johan tulee paskaankin päivään glamouria.

Mansikka-parsasalaatti

1 paketti maustamatonta tofua

savupaprikajauhetta

cajun-maustetta

loraus soijakastiketta

öljyä paistamiseen

1 nippu parsaa

1/2 parsakaalia

1 nippu retiisejä

n. 10 mansikkaa

1 kiivi

1 ruukku lollo rosso-salaattia

Kastike:

1 limen mehu

0,5 dl oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

1 ruukku kanelibasilikaa

Kuutioi tofu ja paista se pannulla rapeaksi mausteiden kanssa. Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja ryöppää siinä nopeasti paloiteltu parsakaali ja parsa. Anna tofun, parsakaalin ja parsan jäähtyä. Pilko sillä välin muut ainekset ja revi salaatti. Sekoita tofu, parsa ja parsakaali muiden aineiden joukkoon. Sekoita tehosekoittimessa salaatinkastikkeen aineet ja kaada salaattiin. Sekoita.

Näillä eväillä jaksaa taas huomiseen!

Lime-vaapukkapiirakka

Jee, se leipoo, joogaa ja bloggaa taas! Nyt on maailma pitkästä aikaa mallilaan. Mallillaan on myös maut tässä piirakassa, vai kuka voi sanoa ei vaapukan, mustaherukan, limen, vaniljan, kookoksen ja kardemumman yhdistelmälle? Tarjoile suklaakermavaahdon kanssa, jos haluat kunnollisen tårta på tårta -elämyksen. Ja minähän haluan.

Lime-vaapukkapiirakka

3 dl vehnäjauhoja

1 dl spelttijauhoja
1 dl dl kookosjauhoja
0,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
150 g margariinia

n. 1 dl kylmää vettä/maitoa

Täyte:

1 litra vaapukoita ja/tai mustaherukoita

1 luomulimen kuori raastettuna

n. 1 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

1 tl vaniljajauhetta

Valmista pohja sekoittamalla keskenään kuivat aineet ja nyppimällä siten margariini joukkoon. Lisää nestettä kunnes taikina on sopivan pehmeää mutta silti muotoiltavissa. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada pohjan päälle. Jos taikinaa jää yli, murustele se täytteen päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.