Kuukauden vegaanituote: Makulakun mansikkatäytelakritsi

Helmikuun vegaanituote on tyttäreni valitsema - Makulakun mansikkatäytelaku kun on hänen ehdoton lempparinsa. Ja maistuuhan tämä luomulaku aikuisellekin. Pussukka on lisäksi sopivan pieni, 80 gramman pussista ei saa yhdelle perheelle ällöähkyä millään. Mansikkalakua saa paitsi ekokaupoista myös isoimmista marketeista. Täytteessä on ihka oikeaa luomumansikkaa ja se on värjätty punajuurella. Kuulostaa hipiltä, mutta maistuu jupilta!

Pop-up: Lumoan (+ alekoodi!)

Lasipalatsiin on ilmestynyt oikein viehättävä pieni pop-up: eettisesti tuotettuja vaatteita ja koruja myyvä Lumoan. Puodin vaatteet on suunnitellut alakuvan Suvi yhdessä thaimaalaisen ystävänsä kanssa joka myös vastaa vaatteiden toteutuksesta. Suvilla on myynnissä myös korumallisto, jonka korut ovat hänen omaa käsialaansa.

Vaatteissa on mahtava mummomeininki, mutta kauniisti laskeutuvat materiaalit ja kiinnostava murrettu värimaailma tuo niihin sitä jotain ekstraa. Ihastuin erityisesti maanläheisen keltaiseen hihattomaan pitsikaulusmekkoon - yllättävää kyllä, sillä tähän mennessä en ole himoinnut ikinä yhtäkään keltaista vaatetta. Löysin liikkeestä myös kauan halajamani irtokauluksen, joita on saatavilla useissa karkkiväreissä:

Päädyin tähän hennon pinkkiin kauluriin - miettikää mikä yhdistelmä tämä on esimerkiksi bändipaidan kanssa! Pitsikaulukset muuten virkkaa Suvin tuttavarouva - voiko sympaattisempaa tuotantoa enää olla?

Pop-up on Lasipalatsilla vain 26.2-3.3, mutta lisää lumoa on luvassa Kiseleffin talon Torikortteleiden kevättori-tapahtumassa 9-10.3. Lumoan vaatteita ja koruja saa myös nettikaupasta, johon muuten on tarjolla Keitaan lukijoille 20% alennus 3.3. iltaan asti alennuskoodilla KEIDAS! Joten pankaas vilkaisten sivuja!

R.I.P. Cocovi bar!

Yhyy! Kun palasin töihin viikon tauon jälkeen, kamalia asioita oli tapahtunut: Ruohonjuuressa toimiva Cocovi-smoothiebaari oli lopettanut! Yhtäkkiä! Mistä nyt saan nestemäiset lounaani? Tai herkulliset raakakakut jotka ovat sulostuttaneet kahvihetkiäni?! Keskustan tuntumassa on yllättävän vähän sellaisia lounasmestoja, joista saisi mitään terveellistä herkkua. Hipsteriyrittäjät huomio: markkinoilla on aukko!

Viisi pinkkiä asiaa

Kuva: www.vegetarian-shoes.co.uk

Ystävänpäivä on takanapäin, mutta pinkki on aina pop! Tässä siis iloksenne viisi pinkkiä asiaa - ensimmäisenä Vegetarian Shoesin pinkit maiharit. Mmmm!

Pinkin biisin Raise Your Glass videossa tökitään härkätaistelijaa miekalla ja juotetaan vasikoille ihmismaitoa. Tässä leidissä on munaa.

Kuva: www.makumaku.fi

Entä oletteko maistaneet Päijät-Hämeen kaaliporkkanajuomaa? Maitohapatettu vihannesjuoma on ihan mahtava aamudrinkki! Saatavilla ainakin Ekolosta.

Kuva: www.lush.fi

Vapauta sisäinen pissiksesi Lushin yltiöpinkillä vegaanisella huulikiillolla - makuna manteli ja mandariini.

Sopiiko pinkki johonkin paremmin kuin kuppikakkuun? Mustaherukkakuppikakun ohjeen löydät täältä.

Shepherd's Pie suppilovahveroilla

Perinteinen shepherd's pie on aika lailla brittiversio lihaperunasoselaatikosta, tosin siinä perunamuussi tulee yleensä täytteen päälle. Voit tehdä tämän vegaaniversion niinkin, mutta itse tykkään että koko hommaan tulee enemmän makua kun täytteen sekoittaa juuresmuussiin. En yleensä ole kovin suuri soijarouheen fani, mutta tässä sen kesyys saa metsäistä potkua suppilovahveroista. Täydellistä talvi-illan ruokaa!

Shepherd's Pie

Juuresmuussi

n. 1 kg perunoita
3-4 porkkanaa
1 palsternakka
kauramaitoa
margariinia/oliiviöljyä
suolaa

Täyte

1 sipuli
2 dl soijarouhetta
n. 3 kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai muita kuivattuja sieniä
1 tl Marmitea
timjamia
rosmariinia
suolaa
öljyä

Valmista muussi: keitä kuoritut ja pilkotut juurekset vedessä, joka juuri ja juuri peittää ne. Kun kasvikset ovat pehmeitä, kaada keitinvesi pois mutta jätä noin desi juuresten sekaan. Muussaa ja lisää samalla kauramaitoa ja margariinia tai öljyä kunnes sose on melko löysää.

Liota soijarouhetta tilkassa vettä. Pilko sipuli ja kuullota öljyssä pannulla, lisää soijarouhe ja kuivatut sienet sellaisinaan - niitä voi vain hiukan hienontaa ihan käsin rutistelemalla. Lisää mausteet ja luraus öljyä ja paista noin kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä.

Seoita muussi ja täyte keskenään, tarkista suola. Voit vielä lisätä kauramaitoa tai öljyä jos haluat. Kaada seos voideltuun vuokaan ja paista noin 30-40 minuuttia, kunnes pinta alkaa rapeutua. Tarjoile esimerkiksi puolukkahillon kera.

Viisi asiaa to do-listalta

Kun sairastaa, on voivottelemisen lisäksi hyvää aikaa mietiskellä kaiken maailman asioita. Kuten että mitä sitä haluaisi vielä tässä elämässä tehdä. Tässä viisi kohtaa tekemättömien asioiden listaltani. Miltä teidän listat näyttää?

1) Avantouinnin kokeileminen
Olen aika varma, että avantouinti ja minä olisimme match made in heaven. Minulla on jopa ystävä, joka on luvannut initioida minut hyisen uinnin saloihin - en ole vain saanut vielä aikaseksi. Nyt täytyy saada homma hoitoon niin kauan kuin talvea riittää.

2) Väitöskirjan teko
Ihan vaan siksi, että voisin varata lentoliput tittelillä Doctor.

3) Juoksusta tykkääminen
Juokseminen on tehokas, halpa ja nopeasti suoritettu liikuntamuoto - unelmalaji perheelliselle. Mutta miksi minä en vaan saa itseäni pitämään siitä? Tylsistyn aina jo ennen hengästymistä.

4) Ompeleminen
Tykkään vaatteista, tykkään kierrätyksestä, miksi en siis ole opetellut ompelemaan uusia asioita vanhoista?

5) Chillaus
Tämä on ehkä listan vaikein ja tärkein kohta. Olen levoton tyyppi ja minun on äärimmäisen vaikea pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Ja sitten rullataan ylikierroksilla, kunnes saadaan meganuha joka pakottaa lepuuttamaan. Kuten nyt. Hiljennä tahtia, nainen! Voihan olla että chillaamalla enemmän ehtisin joskus tehdä jonkun muunkin asian tältä listalta!

Appelsiini-taatelikakku

En ole itse asiassa koskaan aiemmin käyttänyt tuoretta appelsiinia leivonnassa - siis mehua ja kuorta kyllä, mutta en itse hedelmälihaa. Tässä kakussa appelsiinin palaset muodostavat oivan kombon taateleiden ja saksanpähkinöiden kanssa. Päällys karamellisoituu palmusokerilla mukavan rapeaksi. Tarkkaile kuitenkin paistettassa kakun pintaa ja peitä tarvittaessa foliolla tai leivinpaperilla.

Appelsiini-taatelikakku

2 dl vehnäjauhoja
2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin kuori
1 appelsiinin mehu
1 dl soijajugurttia
1 dl kasvimaitoa
100 g margariinia sulatettuna

Kuorrute

100 g taateleita
100 g saksanpähkinöitä
1 appelsiinin lohkot
1 dl palmusokeria (tai muuta tummaa sokeria, fariinisokerikin varmasti käy)

Valmista kakun pohja sekoittamalla keskenään kuivat aineet ja appelsiinin raastettu kuori (kantsii tietystikin käyttää luomuaplareita!). Lisää joukkoon jugurtti, maito ja lopuksi sulatettu margariini. Kaada voideltuun kakkuvuokaan. Pilko taatelit, pähkinät ja appelsiinin lohkot ja sekoita toisessa kulhossa keskenään sokerin kanssa. Lusikoi päällys kakun päälle. Paista 200 asteessa noin 40-45 minuuttia.

Testissä: Lushin meikkisarja

Lush lanseerasi viime vuoden puolella Tunteiden loisto-meikkisarjansa, joka on kokonaan vegaaninen, punaisia huulipunia myöten. Sarjalla on löyhähkö väriterapia-ajatus, jonka vuoksi meikkiasiat on nimetty aikas konstikkaasti. Olin ennakkoon erityisen kiinnostunut Katse oikeaan-ripsiväristä, joka sisältää vain yhden tuhman, ei-luonnollisen säilöntäaineen tavanomaisten ripsareiden viiden sijaan. Valitettavasti aiemmat kokemukseni luonnonkosmetiikan ripsiväreistä ovat olleet surkeat, ja vaikka muuten vältänkin äklökemikaaleja myös kosmetiikassa, on ripsivärini tähän asti ollut meikkipussin musta lammas. Ripsivärin ohella testasin Lushin huulipunaa, meikkivoidetta, hohtovoidetta, puuteria ja luomiväriä. (Hei haloo, en kaikkia yhdellä kertaa!) Tässä kokemuksia meikkipäänä olosta.

Kaikki pikkukuvat: www.lush.fi

Ripsiväri

Sinänsä hauska apteekkimainen pullo herätti aluksi epäluuloa, samoin ripsarin lyhyt harja. Putelin mukana saa tosin normaalipituisellakin varrella varustetun harjan, jonka kanssa suhrasin ensin. Nimittäin: mihin laitat irtoharjan joka käytön jälkeen? Harja pitäisi pestä ja kuivata ja laittaa paikkaan X odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Hankalaa, sanon minä. Siirryinkin pian pullon omaan pikkuharjaan ja kas - sehän toimii ihan hyvin. Sen harjan ei tarvitse olla niin pitkä ja erityisesti alaripsiä varten lyhyt harja on jopa kätevämpikin.

Itse ripsari levittyy hyvin ja on koostumukseltaan sopivaa: ei lurua muttei myöskään liian paksua. Estäisiköhän tiiviisti sulkeutuva pullo väriä kuivumasta? Yleensä kokemukseni on, että normiripsarit kuivahtavat aikas nopeasti. Väri myös pysyy siellä missä sen on tarkoitus, siis ripsissä, ja peseytyy vedellä pois nätisti. Mitään pidentävää, kähertävää tai sähköistävää vau-efektiä tällä ripsarilla et kenties saa aikaan, mutta silmä kyllä erottuu oivasti päästä. Vallan kelpo huolitellun lookin perusripsiväri siis. Että hyvästi vaan pahismaskarat!

Huulipuna

Huulipunat myydään samanlaisissa tötsissä kuin ripsari, ja ne levitetään korkissa olevalla siveltimellä - vähän kuin huulikiilto. Punien värit ovat todella kirkkaat ja ihanat ja mukavaa, että punaisinkin punainen on tehty ilman ötököiden litistelyä. Lempparipunikseni nämä eivät kuitenkaan nousseet. Miksikö ei? No, koostumus on nestemäinen jolloin jälkikään ei ole yhtä pigmenttinen kuin toivoisin. Väriä on kuitenkin sen verran, ettei ihan huulikiillostakaan ole kysymys, mikä taas tekee levittämisen hankalaksi. Siihen on varmasti syynsä, että huulipuikko on nimenomaan puikko: näitä nestemäisiä punia on todella hankala sutia huulille nätiksi tasaiseksi kerrokseksi. Parhaan lopputuloksen saa rasvaamalla huulet ensin huulirasvalla ja sitten levittämällä pari kerrosta punaa - tähänkin tarvitaan avuksi sormi tai muu helposti ohjailtava levitin. Ihanista väreistä huolimatta hiukan liikaa hommaa minun makuuni. Plus että tällä punalla vaan ei ole niin näppärä paikata huulimeikkiä esim. lounaspalaverin jälkeen, vaan hommaan tarvitaan kolme kättä: yksi pitää peiliä, yksi pulloa ja yksi sivellintä. Ei niin ladylike.

Luomi/rajausväri

Väreissä löytyy jälleen valinnanvaraa ja kaiken kukkuraksi useimmat luomivärit toimivat sekä eyelinereina että luomiväreinä - mukaan saa siveltimen kumpaankin touhuun. Testivärissäni oli kaunis smaragdin sävy, ja tismalleen yhtä tymäkkänä se näkyy myös luomella - pigmentistä ei ole puutetta! Säästelenkin tätä väriä iltameikkiin: päiväkäyttöön se on aika stydi. Nestemäinen väri levittyy mukavasti ja tuntuu kivan viileältä luomella. Tosin kuten kaikki luomivärit minulla aina tekevät, se karkaa luomivakoon. Rajaussivellintä en edes kokeillut - siveltimellä piirretyt viivat kun ovat out of my league. Luomiväri on oiva valinta näyttävän meikin ystäville tai iltamenoihin.

Värivoide, hohtovoide & puuteri

Värivoiteiden pohjana on Lushin hellä Celestial-voide. Oma sävyni - Light Yellow - on kerrankin juuri nappiin ihoni kanssa. Voide on aika paksua, eli jos ei halua naamioefektiä, se kannattaa sekoittaa kosteusvoiteeseen. Jos iho on kunnolla kosteutettu, värivoide leviää tasaisesti eikä näy eikä tunnu - eli käyttäytyy juuri niinkuin sen pitääkin. Hohtovoidetta voisi käyttää valokynän tapaan peittämään tummia silmänalusia, mutta se on sen verran hohtoisaa että olen käyttänyt sitä poskipäille jossa se näyttääkin oikein mukavalta. Purnukasta tosin tulee helposti otettua kerrallaan liian suuri määrä - tavoitteena kun on kaiketi lievä hohtoisuus eikä kimallepönttö. Puuteri on myös hiukan hohtoisaa mutta kevyttä ja miellyttävää. Sitä tarvitaan vain aavistus, ja se toimii mainiona kaverina värivoiteelle.



Vielä sananen käyttöliittymistä: kuten näette, meikit tulevat joko lasipullossa tai -purkissa. Tämä on tietysti kierrätyksen kannalta kätevää ja osa Lushin juttuahan on, ettei fiineihin pakkauksiin panosteta. Ihan hyvä niin, mutta meikit kannattaa sitten pitää siististi omissa lokosissaan siellä kylppärin kaapissa - on nimittäin hivenen hankalaa aamukiireessä aina tihrustella, onko nyt kyseessä hohtoa vai väriä antava tökötti. Kaiken kaikkiaan Lushin meikkisarja on varsin jees, ja ripsiväri, värivoiteet ja puuteri ainakin jäävät meikkipussini vakkareiksi. Valtava plussa tietysti koko sarjan vegaanisuudesta ja kovien kemikaalien välttämisestä. Mutta olenko ainoa, joka tuntee hivenen myötähäpeää meikkien nimien suhteen? Vai haluatteko te käyttää Perspektiivi-nimistä huulipunaa?

Nenähuuhtelukannu

Atshii! Tässä tämän päivän asusteet. Suolavesihuuhtelu tosiaan tekee ihmeitä nuhanenälle: mittalusikallinen merisuolaa kädenlämpöisellä vedellä täytettyyn kannuun, ja lori lori toisesta sieraimesta sisään ja toisesta ulos. Olo on ainakin taas hetken kirkas. Huomenna luvassa hehkeämpi postaus: ne Lushin meikit vihdoinkin!

Helppo ja hellä linssikeitto

Hoh hoi, mikään ei pistä ihmistä niin rapakuntoon kuin tällainen muutaman päivän oksennustauti-flunssaputki, joka tässä on takana. Ensin sairasti lapset kevyesti, sitten me aikuiset ei niin kevyesti. No, pöpöt on nyt melkein selätetty ja ruokakin alkaa pikkuhiljaa maistua. Tämä linssikeitto on se juttu, jota teen aina toipilaille tai kun elämään tarvitaan  muuten erityistä boostausta. Se on paksua, ravitsevaa, lämmintä ja hyvää. Eikä kai sitä ihminen muuta tarvitsekaan.

Linssikeitto

1 sipuli
4-5 valkosipulin kynttä
n. 1 tuuman kokoinen pala tuoretta inkivääriä
100 g punaisia linssejä
5 perunaa
2 porkkanaa
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk kookosmaitoa
n. 5 dl vettä
öljyä
suolaa
timjamia
oreganoa
basilikaa

Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää huuhdotut linssit ja hetken päästä tomaattimurska. Lisää sitten joukkoon pilkotut kasvikset ja kookosmaito ja lopuksi vesi ja mausteet. Lisää nestettä ensin pikku hiljaa ja sitten keiton kiehuessa lisää, riippuen siitä miten paksua keittoa haluat. Anna kiehua hiljakseen kannen alla noin tunti, syö ja vahvistu.

Vaatelainaamo

Tämän askeettisen oven takana piilee kuulkaas aarre. Helsinkiläiset hoi, jos ette ole jo käyneet Kampin Autotalossa sijaitsevassa Vaatelainaamossa niin menkää, hyvät naiset. (Tosiaankin, siellä taitaa olla vain naisten vaatteita - sorry guys!) Vaatelainaamon idea paljastuu jo nimestä: sieltähän voi siis lainata vaatteita. Mutta ei mitä tahansa vaatteita, vaan pääsääntöisesti eettisten ja ekologisten, usein myös kotimaisten suunnittelijoiden designvaatteita. Perusjäsenyys maksaa 160 €/6 kk, ja sillä saa lainaan kaksi vaatetta viikossa, viikon laina-ajalla. Summalla saa siis puolessa vuodessa käyttöönsä 52 designvaatetta. En tiedä teistä, mutta minulla ei ole varaa 52 designkledjuun puolivuosittain. Tarjolla on myös muita jäsenyysvaihtoehtoja maksa enemmän, saat enemmän ja kauemmin-periaatteella. Vaatteet pitää tietysti palauttaa pesuohjeiden mukaisesti pestynä, joten viikon vaihtovälin jäsenyydessä yksi päivä on pesupäivä.

Vaatelainaamon valikoima on kohtuullisen suuri ja eri kokojakin löytyi kivasti. Vaatteiden ohella lainaan sai myös asusteita ja kenkiä, joista jälkimmäiset tosin olivat kaikki nahkatavaraa. Ekalla käyntikerralla mukaani lähtivät viikoksi Tiia Vanhatapion särmä jakku ja Mirkka Metsolan hauska tekomokkainen hapsuliivi. (Ja joo, tukan olisi voinut kammata ennen kuin otti kuvan.)

Mietin etukäteen, tuntuuko vaatteiden palauttaminen haikealta, mutta oikeastaan kaltaiselleni ei-ikinä-kahta-päivää-peräkkäin-samoissa-kuteissa-tyypille viikko kahden vaatteen kanssa vietettynä on juuri sopiva aika - varsinkin kun palauttaessa edelliset voi samalla valita mukaansa uudet. Ihan kuin olisi loppumattomilla vaateshoppailuorgioilla, mutta ilman ostelun tuomaa moraalista, taloudellista ja ekologista krapulaa. Kun kaikkia vaatteita ei kerran ehdi ja voi käyttää samanaikaisesti, ei niitä kaikkia tarvitse myöskään omistaa. Tämä on neroutta, siskot.

Aprikoosiskonssit

Ai että olette nähneet jotain tuollaista aiemminkin vai? No ehkä, mutta kun ne on NIIN hyviä. Ja helppoja. Sitä paitsi aprikooseissa on rutkasti rautaa. Kuulin muuten kuuman vinkin, että kumina sopisi hyvin aprikoosien kanssa - taatusti kokeilemisen arvoinen juttu!

Aprikoosiskonssit

5 dl jauhoja (vehnä- ja speltti-)

1 dl sokeria

1,5 dl kuivattuja aprikooseja silputtuna 

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa 

100 g margariinia

1 dl sojajugurttia

1 dl kasvimaitoa

Sekoita keskenään kuivat aineet ja pilkotut aprikoosit. Nypi joukkoon margariini. Sekoita taikinaan soijajugurtti ja maito. Taputtele nion tuuman paksuiseksi taikinalevyksi jauhoitetulla alustalla. Muotoile skonsseiksi esim. juomalasilla. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä hetki peitettynä.

Testissä tankotanssi ja rengastrapetsi

Tykkäsittekö tekin pienenä roikkua, kieppua ja kiipeillä puissa? Siinä tapauksessa Vertical Clubin tarjonta sopii myös teille. Paikan Aerial Yogasta olenkin jo postannut, mutta käväisin kokeilemassa myös tankotanssia ja rengastrapetsia, molempia suosikkiohjaajani Viljan (kuvassa) tunneilla. Paitsi että ihanalla Viljalla on rento ja mukava ote ohjaamiseen, hänen tunneillaan soi myös hyvä musiikki: menoa tahdittavat esimerkiksi Moby, M.I.A. ja Gothan Project. En tiedä teistä, mutta ainakin minulla liikunta sujuu huomattavasti sutjakammin mieluisan ja hyvin valitun taustamusiikin siivittämänä.

Tankotanssi mielletään usein stripparilajiksi, ja tunsin ehkä itsekin hienoista ennakkoluuloa - varsinkin kun ohjeistuksessa kehotettiin pukemaan ylle lyhykäiset pöksyt. Millaista ketkuttelua olisikaan luvassa? Vilja kuitenkin tepasteli paikalle täysissä pukeissa ja ohjausten välissä käyttämissään kodikkaan ruudukkaissa aamutossuissa. Pian paljastuikin, että sortsit tarvittiin kitkan vuoksi - tangolla edes jotenkuten pysyäkseen tarvitaan metallin ja ihmisihon kosketusta. Starttitunnilla ei kovin kummoisiin temppuihin vielä päästy, mutta nostan kyllä hattua jos joku strippari tällaista työkseen veivaa. Tankotanssi on fyysisesti tosi raskasta ja pelkkä tangon ympärillä pyörähtely vaatii tavattoman hyvää koordinaatiota. Kunnon hikeen pääsi noin vartissa ja tunti tuntui jälkeenpäin erityisesti hartioiden ja käsivarsien lihaksissa. Ja tämä tosiaan vain kömpelöhköjön pyörähdyksieni ja huteran tangolle kiipeämisen jälkeen. Tunnilla oli kyllä hauskaa, mutta laji tuntuisi vaativan sellaista heittäytymistä jossa en ole erityisen hyvä: puristin tankoa rystyset valkoisina sensuellin ja vapaan kiepahtelun sijaan. Harvoissa onnistuneimmissa kiepeissä sain kyllä mukavan aavistuksen siitä lentämisen tunteesta, jonka tankotanssi varmasti taitajalleen tuo.

Rengastrapetsissa puolestaan keikutaan kahdesta pisteestä kattoon kiinnitetyn, suunnilleen hulavanteen kokoisen renkaan varassa. Introtunnilla tutustuttiin renkaaseen ja päästiin sille keikkumaankin erilaisissa asennoissa. Täytyy myöntää että jo pelkkä renkaalla seisominen toi aikamoisen voittajaolon! Rengastrapetsissa töitä tekevät erityisesti hartiat ja käsivarsien lihakset - heti tunnin jälkeen hartiaseutu tuntuikin kevyemmältä kuin aikoihin. Kehonhallintaa vaativa treeni tuntui varsinkin seuraavana päivänä erityisesti myös selkä- ja vatsalihaksissa. Tunnilla ei tullut ehkä ihan samalla tavoin hiki kuin esimerkiksi tankotanssissa tai aerial yogassa, mutta lihasten ohella myös aivot saavat työtä kun koittaa koordinoida kroppaansa pysymään renkaalla. Siinä ehkä piileekin tällaisten akrobatialajien viehätys - ne ovat paitsi erinomaista liikuntaa myös nollaavat pään tavattoman tehokkaasti. On vaikea miettiä arkimurheita kun täytyy keskittyä siihen ettei kohtaa lattiaa liian korkealta ja liian nopeasti!

Niin, tiedoksi vielä vaan että noita temppuja mitä Vilja kuvissa tekee en siis tosiaan tunneilla ihan tehnyt. Ehkä sitten muutaman vuoden harjoittelun jälkeen? Tai seuraavassa elämässä? Ihan vaan vertailuksi kuva itsestäni trapetsitunnilla - huomatkaa tuiman keskittynyt ilme joka tarvittiin jo renkaalla istumiseen!

Luomuviinien löytäminen...

...ei ole koskaan ollut näin helppoa: Kampin fiini Alko on kokeiluluontoisesti sijoittanut kaikki luomu- ja reilun kaupan viinit erikseen yläkerran Puoti-alueelle. Kannatan tätä kokeilua! Luomuviinien valikoima onkin muuten viime vuosina kasvanut tosi mukavasti. Lista vegaanisista viineistä löytyy esim Vegaanituotteet-sivustolta.

Viineistä puheen ollen, saattaa olla että Alkon valikoima on kuitenkin kohta so last season: törmäsin nimittäin juuri eilen tähän Ekowine-nimiseen yritykseen, joka tuo maahan viinejä suoraan luomutiloilta. Valikoimassa on siis todella harvinaisia pienten tuottajien luomuviinejä, joista monet ovat myös vegaanisia - todella hard line-luomutyypit kun eivät välttämättä halua käyttää viineissään lainkaan kirkasteita, jotka ovat siis juuri se ei-vegaaninen juttu viineissä. Viinejä voi tilata suoraan Ekowinen sivuilta, josta löytyy myös yrittäjien yhteystiedot mikäli haluaa tiedustella lisää valikoimaa. Minulla on Ekowinelta testissä kolme herkullisen oloista luomuviiniä, muun muassa mielenkiintoinen oranssi viini tältä luomutilalta. Täytyneepä suorittaa testaus tänään heti saunan jälkeen...