Tekoturkkimummon paluu

Hola! Onpas ollut hektistäkin hektisempi viikko. Onneksi näin kiireisinäkin aikoina voi saada lohtua ja tukea elämäänsä siitä, että omistaa erehtymättömän tyylitajun. Se buustaa päivää kummasti. Katsokaapa nyt vaikka tätä pörheää tekoleoparditurkkia - eikö ole upea, mitä? Hyvää makua jos joku. Erityisesti tykkään tässä turkiksessa siitä, ettei siinä ole edes yritystä näyttää aidolta vaan palttoo näyttää pikemminkin siltä, että valtava pehmolelu on nyljetty ja laitettu ylleni.

Olin tavattoman iloinen löydettyäni leoparditurkkini Edinburghista jostain pikkuputiikista muutama vuosi sitten. Olin etsinyt leopardikuvioista tekoturkkia kauan, mutta niitä tuntui vaivaavan usein tietty vakavuus. Leoparditurkin kuuluu olla ihan älytön, överi ja mauton. Sehän on sen pointti! Turkki oli muistaakseni suht hintava mutta lämmin kuin mikä - mitä muuta nyt voi tuollaiselta pörhöltä odottaakaan. Siinä oli kuitenkin alusta asti yksi paha vika: kiinnityssysteemi oli ihan käsittämättömän heppoinen, eikä pitänyt takkia kunnolla kiinni. Ei ole lainkaan kivaa kun viima puhaltaa rinnuksille. Niinpä turkkia tuli pidettyä suhteellisen harvoin sen übertyylikkyydestä huolimatta, lähinnä niinä viimattomina päivinä. Ja paljonko niitä nyt Helsingin talvessa on?

Sitten sain viime keväänä vihdoin vietyä keinoturkikseni ammattiauttajalle, nimittäin Hakaniemen mahtavaan Remakeen, jossa korjataan, tehdään ja tuunataan ihan mitä vaan. Häpeä tunnustaa, mutta kunnon turkkimummon tyyliin pidin sitä remakelaisten hoteissa kesän yli - unohdin nimittäin koko jutun kevään lämmetessä. Turkki kuitenkin odotti minua siellä upeasti entrattuna. Nyt kiinnitys on napakka kuin mikä ja pitää etupuolenkin lämpöisenä. Aivan mahtava syysyhdistelmä esimerkiksi hupparin ja tennareiden kanssa. Tai kumisaappaiden ja minihameen. Rrraur!