Kuukauden vegaanituote: SunSpeltin spelttinäkkäri

Joo-o, tähän on tultu: postailen täällä näkkileivästä. Ei ehkä kauhean seksikästä, mutta totta vie hyvää elämän perusasiaa. Spelttiä tuuttaankin yleensä melkein joka leivonnaiseen puolikarkeina jauhoina, koksa se antaa erityisesti piirakkapohjiin ja kakkuihin mukavaa murakkuutta. Spelttipastakin on ruokakaappimme vakkari, mutta tätä näkkäriä en ollut vielä kokeillut. Siitä tuli terveellisyydestään huolimatta yllättäen ihan käsittämätön hitti lasteni keskuudessa, jopa niin että herkkusuinen esikoinen unelmoi jo illalla saavansa näkkileipää aamupalaksi ja nirso kuopus puhkesi itkuun tajuttuaan leipästen loppuneen. Melkein tekisi mieli epäillä, että speltin joukkoon on lurautettu jotain lasten kissanminttua...

Eipä silti, tykkäsin kyllä itsekin ohuen ohuesta rapsakasta näkkäristä. Olen yleensä rukiisten makujen ystävä, mutta speltin mukavan pähkinäinen maku kyllä maistui minullekin. Lempeät näkkärit ovat myös hauska tortillan tai tacojen korvike salsan ja guacamolen kanssa. Mainioita dippailuun ja nakerteluun!

Sain näkkäripaketin muuten ystävättäreltäni Rouva V:ltä, joka oli saanut SunSpeltiltä kaksi pulskaa goodiebagia testaukseen blogiansa varten. Pitäkääpä siis silmällä rouvan blogia jos haluatte lukea lisää speltistä!

Kuukauden vegaanituote: Vilda-lehti

Tämä on sitten marraskuun vegaanituote, snadisti myöhässä. Joulukuulle on varattu omansa!

Olen jo jonkin aikaa seurannut erään Milanon kautta lontoolaistuneen venäläis-ruotsalaisen vegaanisupernaisen, Saschan, Coffee and Heels -blogia. Blogi on lähes kaikkea sitä mitä vegaaniselta tyyli- ja lifestyleblogilta voi toivoa: hyvän omantunnon karkkia niin silmille kuin aivoillekin. Ammattitoimittajana Sascha todella osaa viehättävän chick lit -henkisen kirjoitustyylin, jonka ansiosta jopa jorinat lontoolaisessa vuokrayksiössä asumisesta tuntuvat kiehtovilta ja koukuttavilta. Lisäksi Sascha on ainakin blogistaan päätellen huumorintajuinen ja kaunis. Ainoa miinus Coffee and Heelsissä välillä ärsyttänyt asia on ollut se, etteivät esitellyt vaatteet välttämättä ole olleet eettisesti tuotettuja, vaikkakin kuinka vegaanisia. Ilmeisen pienellä budjetilla elävä kirjoittaja ei tietenkään voi alvariinsa ostella luksusekomuotia, mutta jotenkin en koe halpatuotantorättien kaipaavan enää enempää promootiota.

Mutta nyt Sascha on toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa ja pistänyt yhdessä kansainvälisen kirjoittajajoukon kanssa pystyyn nimenomaan eettiseen ja vegaaniseen tyyliin ja kauneuteen keskittyvän verkkojulkaisun nimeltä Vilda. Vildassa tarjoillaan eettistä muotia ja kosmetiikkaa, reseptejä ja lifestyleartikkeleita: 7 asiaa jotka on pakko kokea Berliinissä, ekoisat talvitukan kesyttäjät, vegaaniset joulupurtavat... Ihan huippua: laadukas akkainlehti, jota voi lukea hyvällä omallatunnolla! Sisältö on suunnilleen sama kuin vaikka jossain Oliviassa, mutta ilman lukupakettia käytännössä rahoittavan L'orealin mainoksia. Guilty pleasure saatavilla nyt ilman syyllisyyttä, nautinnosta tinkimättä! Ou jee!

Kuva: www.vildamagazine.com

Kuukauden vegaanituote: Tom's of Mainen lastenhammastahna

Tunnustettakoon: olen totuttanut lapseni hillon makuisiin hammastahnoihin. Niillä vaan hampaanpesu käy riidatta. Enkä oikeastaan käsitä, miksi sen tahnan pitäisi ollakaan sitä styrkkaa piparminttua, kun muukin maku pesee hampaat ihan yhtä hyvin. (Siis lapsilla, itse olen tietysti ehdollistunut ajattelemaan että mitä tujumpi tahna sitä parempi pesuteho.)

Toinen asia jonka tunnustan, on se etten ole ihan varma siitä fluorista. Onko se saatanasta? Vai pitääkö sitä olla? Jos jollakin on jotain helposti sulateltavaa faktatietoa niin kertokoon! Nyt olen ihailtavan johdonmukaisesti käyttänyt vaihdellen fluorattua ja fluoritonta hammastahnaa - ihan noin varmuuden vuoksi.

Fluorillisen tahnan kautena meillä diggaillaan tästä mansikanmakuisesta Tom's of Mainen hammastahnasta. Se on kyllä ätläkkää, mutta ei ihan yhtä marmeladimaista kuin esimerkiksi jotkut Laveran lastenhammastahnat. Koostumus on jotenkin enemmän tahna kuin geeli, eikä maku ole niin makea etteikö tahnaa voisi aikuinenkin hätätilassa käyttää. Hintakaan ei tahnassa ole niin paha kuin luonnontahnoissa yleensä - Heluna Fashionista tuubi irtoaa näemmä noin viidellä eurolla. Jos sillä välttää kinastelun hampaiden pesusta, niin en valita!

Kuva: www.tomsofmaine.com

Kuukauden vegaanituote: Wilmersburgerin juustot

Tästä huhutaan pitkin kyliä: saatavilla on uutta vegaanista Wilmersburger- juustoa, joka maistuu samalta ja käyttäytyy kuten lehmäjuusto? Onko se totta?! Vihdoinkin?

No, osittain. Sain Ekolosta testiin Wilmersburgerin classic-edamia, cheddaria ja juustoraastetta. Edam ja cheddar on viipaloitu valmiiksi vakuumiin muttei sentään yksittäispakattu. Juusto todellakin näyttää hyvin autenttiselta - siinä on jopa niitä pieniä reikiä, joita lehmänmaitojuustossakin on. Myös koostumus ja suutuntuma on todella juustomainen. En kokeillut viipaleiden sulatusta mutta ainakin raaste sulaa myös hyvin, ja olikin kerrassaan oiva lisä pizzaan.

Wilmersburgerin juustot ovat soijattomia ja valmistettu enimmäkseen vedestä, öljystä ja perunatärkkelyksestä - mitään kovin ravitsevaa kamaa ne eivät siis ole. Mutta mites se maku? No, autenttinen sikäli, että muistan vielä millaiselta perusbulkkiedam maistui - hivenen kumimaiselta eikä juuri muulta. Wilmersburgerin cheddar oli ehkä hitusen aromikkaampaa kuin edam, muttei mitään vahvaa totta vie sekään. Mutta kuitenkin... Joku juttu näissä on. Edamviipale ruisleivän päällä vain tuntui ja näytti niin oikealta, että juustot tuli napsittua aika pian. Ja lapset tykkäsivät näistä miedoista (lue: mauttomista) siipaleista tosi paljon.

En ehkä kiiruhtaisi alvariinsa ostelemaan Wilmersburgerin edamia tai cheddaria, mutta silloin tällöin nostalgisen juustoelämyksen kaipuuseen. Jos sellainen iskee. Ja juustoraastetta laitan ehdottomasti pizzan päälle seuraavallakin kerralla - ehdottomasti siihen tarkoitukseen vegaanijuustojen aatelia!

Kuukauden vegaanituote: Taifunin mango-currytofu

Tämän kuukauden vegaanituote löytyi Ruohonjuuren kylmäkaapista. Olen ihan hulluna mangoon, joten tätä Taifunin luomua mango-currytofua piti ehdottomasti kokeilla. Taifunin tofuthan ovat yleensäkin hyviä, mutta tämä on kyllä ihan yliveto. Tofun seassa on ihania, raikkaita mangonpaloja ja se on maustettu mukavan kuumottavalla currymauste- ja inkiväärisekoituksella. Miten tofuun saakin näin paljon makua? En kyllä niin ikinä onnistu samaan millään maailman marinadilla.

Eka paketti meni kertaheitolta tuoreista herneistä ja tomaatista tehdyn simppelin salaatin seassa. En ole varma raaskinko kuumentaa toistakaan ostamaamme pakettia, vaan taidan heittää sen huiviin kvinoan ja salaatin kyytipoikana. Ihan loistava vaikka töissä nopsaksi lounaaksi: viereen jotain tuoretta ja ateria on siinä. Tämä tofu on totta vie pikaruokaa parhaimmillaan ja terveellisimmillään!

Kuukauden vegaanituote: Giovanni Cosmeticsin ekohiuskiinne

Kuva: giovannicosmetics.com

Tämän kuukauden vegaanituotetta tuutataankin tukkaan.  Ostin nimittäin hiljattain putelin Giovanni Cosmetics-nimisen valmistajan L.A. Hold Eco Chic hiuslakkaa Heluna Shopista. Hiuskiinne on siis vegaanista ja vieläpä luomulaatuista.

Aikaisemmat kokemukseni ekohippihimputtelulakoista eivät ole kovin hyvät ja muutenkin olen ollut enemmän geelinaisia. Nyt kuitenkin olen innostunut värkkäämään tukkaani (siis siihen osaan jota en ole ajellut sängeksi) sellaista lettikruunun tapaista juttua joka tarvitsee ehdottomasti hiuspinnejä väkevämpää ainetta pysyäkseen siistinä. Ja tämä tökötti kuulkaas pitää. Pyöräilykypärä? No problem. Joogatunti päälläseisontoineen (hehei, vihdoinkin muuten haltsaan sen!)? Hiuskarvakaan ei värähdä. Helteessä hikoiltu päivä jonka päätteeksi uhmaikäinen lapsi repii raivoissaan äidin tukkaa? No, onneksi kampaus sentään pysyy. Ja pysyy.

Okei, suihke tekee tukasta kovan ja koppuraisen, joten hulmuaviin barbikiharoihin se ei vrmaan oikein sovellu. Mutta juuri lettikampauksiin ja nutturoihin aivan täysosuma. Hiuskiinne lähtee pois terhakkaasti harjaamalla. Ja bonuksena vielä se, että kun ne letit avaa on tuloksena kiinnostava kasarihenkinen pörrökampaus. Päivällä voi siis olla siisti lettileidi ja illalla villi kiharapää. Kesätukkakokeilut, täältä tullaan!

Kuukauden vegaanituote: tyrnihillo

Kuva: www.makumaku.fi

Tämän kuukauden vegaanituote on Tihnolan tilan ihanan aromikas tyrnihillo, jota löysin taannoin Punnitse&Säästä -kaupasta. Hillo on raikasta, kirpeää ja oranssia. Siis ihan täydellistä. Tihnolan tyrnihillo on makeutettu hedelmäsokerilla, mutta senkään kanssa ei ole mällätty ylenpalttisesti. Hillo sopii loistavasti jugurtin ja puuron kanssa. Tai ihan sellaisenaan suoraan purkista. Hillopurnukalle ehti nimittäin käydä ennen kuvan ottoa näin:

PS. Hillo toimi muuten ihan mahtavasti myös tässä helpossa juustokakussa. Suklaa ja tyrni, ooh!

Kuukauden vegaanituote: Sheppy's luomusiideri

Tämän kuun vegaanituote onkin juotavaa mallia. Mieheni on oikean siiderin ystäviä ja Sheppy's Organic Cider on yksi parhaista Suomesta saatavista siidereistä. Toisin kuin kotimaiset pississiiderit, Sheppy's on tosiaan tehty omenoista ja se myös maistuu siltä miltä pitääkin - eli omenoilta.  Siitä myös puuttuu vallan kaikki meikäläisistä siidereistä tutut kemikaalit. Ajatella! Vahvuutta juomasta löytyy 7,0 %, joten maitokauppatavarasta ei ole kyse. Sheppy'sin sivujen mukaan jotkut tähän siideriin käytetyistä omenoista tulevat niin vanhoista puista, ettei niiden lajike enää ole tiedossa. En tiedä mutta jotenkin vaan kuulostaa herttaisemmalta ja aidommalta kuin kaikenlaiset vanilja-toffee-karambolasiiderit, joita meillä on kehitelty.

Sheppy's on tehty Englannin Somersetissa, joka on kuuluisa oivalisista siidereistään. Muutenkin kuulemma maailman parhaat siiderit valmistetaan juuri lounaisessa Englannissa. Mieheni muisteleekin usein kaiholla vierailujaan Englannin pikkuisissa siideripuristamoissa. Täytyy kyllä sanoa, että englantilainen siideri lämpimänä kesäpäivänä tuo mukavia hobittimielleyhtymiä vaikka en järin suuri siiderifani olekaan. Ja meneehän se alas alkukeväisellä parvekkeellakin! Varokaa silti halpoja kopioita: bongasin taannoin marketin kylmäkaapista Somersby-nimisen luomusiiderin, jonka sen enempää ajattelematta nappasin ostoskoriini tuliaisiksi. Nimen perusteella luulin litkun olevan Somersetista kotoisin. Mutta vielä mitä - se olikin ruotsalaista hedelmäviinipohjaista kuraa. Phyi olkoon!

Kuukauden vegaanituote: Makulakun mansikkatäytelakritsi

Helmikuun vegaanituote on tyttäreni valitsema - Makulakun mansikkatäytelaku kun on hänen ehdoton lempparinsa. Ja maistuuhan tämä luomulaku aikuisellekin. Pussukka on lisäksi sopivan pieni, 80 gramman pussista ei saa yhdelle perheelle ällöähkyä millään. Mansikkalakua saa paitsi ekokaupoista myös isoimmista marketeista. Täytteessä on ihka oikeaa luomumansikkaa ja se on värjätty punajuurella. Kuulostaa hipiltä, mutta maistuu jupilta!

Kuukauden vegaanituote: Sheesen sulava cheddar

Kuva: www.buteisland.com 

Skotlantilainen Sheese on ehdottomasti vegaanijuustojen parhaimmistoa. Pikkuisella Buten saarella valmistetuista Sheese-vegaanijuustoista lempparini on savustettu cheddar. Nyt tuoteperhe on kasvanut kahdella uudella juustolla: sulavalla cheddarilla, jota saa miedompana ja vahvempana versiona. Sulavia juustoja myy ainakin Ekolo.

Uusien juustojen maku sinällään ei ole ihan yhtä herkullinen kuin savucheddarin - ihan ok perusjuusto - mutta niitten sulavuus on yllättävän hyvä. Kokeilin mietoa versiota pizzan päällä, ja kuten kuvasta näkyy, juusto toimii ihan mukavasti - joskaan ei tietenkään yhtä vaikuttavasti kuin firman sivujen mainoskuvissa.

Tsekkaillessani juustoa valmistavan Bute Island Foodsin sivuja päätin, että seuraavalla Skotlannin lomalla haluan ehdottomasti kiertokäynnin tehtaalle. Jotenkin vaan pikkuriikkisellä saarella vegaanijuustoja valmistava yritys kuulostaa niin ehdottoman sympaattiselta. Vai keksittekö jotain hipimpää? Toisaalta näillä hipeillä taitaa olla myös bisnesnenää: Sheesen juustoa löytyy näemmä nykyisin myös kauppaketju Tescon liikkeistä Tescon oman Free From-brändin alta. Vähän kuin meillä olisi Pirkka- tai Rainbow-vegaanijuustoa siis.

Kuukauden vegaanituote: Crazy Rumors -huulirasvat

Kuva: crazyrumors.com

Luomuaineksista valmistetut, vegaaniset Crazy Rumors -huulirasvat ovat yksinkertaisesti parhaita huulirasvoja ikinä. Ne ovat juuri sopivan kosteuttavia, imeytyvät hyvin ja lisäksi maistuvat, tuoksuvat ja näyttävät hauskoilta. Tuoksu- ja makumaailma on lainattu muun muassa klassisista amerikkalaisista jäätelö- ja soodabaareista sekä karkkikaupoista: Candy Cane, Soda Pop, Gumball... Crazy Rumors -huulirasvoja voi ostaa yksittäisinä tuubeina tai neljän huulirasvan paketteina. Esimerkiksi Soda Pop -pakkaus sisältää neljä eri limsatuoksuista huulirasvaa. Paketit ja huulirasvapötköjen etiketit on myös sovitettu 50-luvun jenkkijätskibaarityyliin. Mainio tuote, hyvä design, eettisyys kunnossa - mitä muuta voi toivoa? Ai että mistäkö näitä huulirasvoja saa? No esmes Helsingin Heluna Shopista tai kaupan verkkoversiosta, helunanetistä. Ei pöllömpi ekstra pukinkonttiin!

Kuukauden vegaanituote: Yummy Hot Chocolate Spoon

Tämän kuukauden vegaanituote on jälleen tällainen lisää-vain-neste juttu.  Cocoa Locon vegaanisissa reilun kaupan suklaalusikoissa on jujuna se, että puulusikan päässä oleva suklaamötikkä lykätään kokonaisuudessaan kuumaan soijamaitoon, sekoitetaan kolme minuuttia ja voilà - tuhti kaakao on valmis. Kätevää, eikö vaan? Kuka sitä nyt viitsisi tavallista kaakaota tehdä, kun siinähän pitää... Ööh, sekoittaa kaakao ja sokeri kuumaan maitoon. No, tarpeelliseksi ei kai kukaan voi suklaalusikoita kutsua, mutta hauskoja ja maukkaita ne ovat. Sain Ruohonjuuresta kaksi näytelusikkaa, toisen makuna oli perussuklaa ja toisen minttusuklaa. Sain tyttärestäni äärettömän innokkaan testauskaverin ja ainakin lapselle suklaan sulatus oli metka ja jännä juttu - lusikkaa hämmennettiin kovin tärkeänä. Tämä voisikin olla kiva tuliainen lapselle tai pikku juttu esmes pukinkonttiin.

Kuukauden vegaanituote: Biovegan jäätelöjauhe

Aber was ist das?! Sehän on pussillinen jäätelöjauhetta suoraan Berliinistä, kiitos vaan naapurit tuliaisista! En yleensä ihan kauheasti piittaa näistä lisää-vain-neste-jauhepussukkajutuista, enkä nyt tätäkään ollut osannut kaivata elämääni. Muun muassa tomusokeria, mansikkajauhetta ja pektiiniä sisältävään jauheeseen sekoitetaan soijamaitoa ja -kermaa ja seos tuikataan pakastimeen. Saksalaisen pedantisti pussissa on tarkat ohjeet: sekoita puoli minuuttia alhaisella teholla, pysäytä vatkain, sekoita minuutti keskiteholla ja sitten taas puoli minuuttia täysillä...

Myönnettäköön että noudatin ohjeistusta vähän sinne päin. Tuloksena oli jäätelöhkön oloinen tuote: koostumus oli jotain hyytelön ja jäätelön välimailta - kuitenkin yllättävän kuohkea siihen nähden ettei jätskiä ohjeistettu sekoittamaan pakastamisen aikana. Maku oli kyllä mansikkainen vaikkakin aikuisen makuun ätläkkä. Kolmivuotiaaseen se teki kyllä vaikutuksen. Kuten kuvasta näkyy, väri ei ole kovin herkullinen - mutta toisaalta jees ettei jauhoon ainakaan ole syydetty keinotekoisia väriaineita. Ainekset ovat luomua. Ihan ok juttu, mutta ilmankin voinee jatkossakin elää.

Kuukauden vegaanituote: Butternut squash

Mikäs se siinä köllöttelee? No sehän on tämän kuukauden vegaanituote, jonka tuotekehittelystä vastaa itse luontoäiti. Ja kenties jokunen kasvinjalostaja. Kyseessä on Butternut squash, tuttavallisesti Cucurbita moscahta, jolle en ole löytänyt järkevää kotimaista nimeä - googlaus ehdottelee talvikurpitsaa ja myskikurpitsaa mutta kumpikaan ei liene vakiintunut yleiseksi nimitykseksi. Butternut squash on kurpitsa, joka maistuu raakana melonin ja kurpitsan välimuodolta. Kypsennettynä maku viittaa englanninkielisen nimensä mukaisesti voihin ja pähkinään. Se on sisältä voimakkaan oranssia, väri muistuttaa itse asiassa aika lailla bataattia. Tämä kurpitsa sopii erinomaisesti keittoihin ja kaikenlaisiin patoihin, pastakastikkeisiin jne. Meillä se oli suuressa suosiossa myös vauvan ensimössöjen aineena. Kurpitsan ainoa ongelma on saatavuus: olen tähän mennessä löytänyt sitä tasan yhdestä helsinkiläiskaupasta. Ainakin Britanniassa se tuntuu olevan ihan normivihannes jota saa joka alepanvastineesta. Jos näette jossain, ostakaa ja tehkää mausteista soppaa tai currykurpitsakastiketta. Saatte samalla sisuksiinne kosolti A-vitamiinia ja kaikenlaista muuta hyveellistä.

Kuukauden vegaanituote: vegaaniset kondomit

Kondomit sisältävät yleensä maitoperäistä kaseiinia, mutta vegaanisiakin kortsuja on toki tarjolla. Apteekeissa ja joissain kaupoissa myytiin ainakin aikaisemmin Condomi-merkkisiä kondomeja, jotka olivat vegaanisia - nyt en ole nähnyt niitä aikoihin missään vaikka verkkosivut näyttävätkin vielä olevan olemassa. Vegaanikondomeja voi saada myös ekokaupoista, kuten Ruohonjuuresta, ja erinäisistä nettipuodeista. Esimerkiksi Veganstore myy Fusion-merkkisiä kondomeja ja samallahan voi aina tilata vaikka jotain ihanaa suklaata. Muita vegaanisia kondomimerkkejä ovat ainakin kotimaisen Kaalimato.comin kokoelmista löytyvä Safex ja The Vegan Societyn verkkokaupassa myytävä Glyde.

Noita kuvan Lebenslust-kondomeja ei mainosteta vegaanisina mutta niitä kauppaavan Hyvinvoinnin tavaratalon erinomaisen chat-palvelun mukaan kondomeissa ei ole kaseiinia. Sitäpaitsi ne ovat reilun kaupan kumia, joten nyt voi sitten vihdoin harrastaa reilua seksiä.

Kun nyt kerran seksistä on puhe, en voi olla mainostamatta Edinburghista käsin toimivaa Organic Pleasures- liikettä. Tämä naisille suunnattu erotiikkaliike sijaitsi aikoinaan ihan Edinburghin keskustassa, mutta on ikävä kyllä toiminnassa enää verkkokauppana. Organic Pleasures mainostaa olevansa "maailman ensimmäinen ekoeroottinen liike naisille ja heidän kumppaneilleen". Liikkeen tuotteet on valmistettu Britanniassa eivätkä ne sisällä synteettisiä kemikaaleja tai säilöntäaineita. Tuotteita ei myöskään ole testattu eläinkokeilla. Valmistusprosesseissa ja pakkauksessa pyritään toimimaan mahdollisimman ekologisesti. Ei pöhkömpi liikeidea minusta!

Sitäpaitsi puljussa on tyyliä. Kävin aikoinaan siinä fyysisessä liikkeessä nimenomaan niitä kondomeita ostelemassa, ja liike oli kaunis, siisti ja ylellinen. Verkkokaupassa on onnistuttu säilyttämään sama laadukas fiilis. Verratkaapa vaikka kotimaiseen Kaalimatoon joka ei sekään ole mitenkään törkyisä - tosin yhdys sana natsi minussa herää sivustoa katsellessa - mutta samaa tyylikkyyttä se ei kyllä tavoita. Lady Chatterley meets Jallu, me thinks.

Kuukauden vegaanituote: The Vegg

Tämän kuukauden vegaanituote on oikeastaan viime kuun - tässä on pitänyt viime viikon hiukka kiirettä tyttären kaksien synttärikutsujen (niistä varmaan lisää tuonnenpana) ynnä muun kanssa.

Mutta siis tämä Vegg, elikkäs kananmunan keltuaisen ruuanlaitossa korvaava jauhe, joka on valmistettu enimmäkseen oluthiivahiutaleista. Ostin sitä Veganstoresta samalla kun tilailin kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä. The Vegg on amerikkalainen tuote, jonka myyntituotoista kymmenen prosenttia menee Compassion Over Killing-eläinsuojelujärjestön hyväksi.

Veggin kotisivuilla paitsi ylistetään ylitsevuotavasti tuotetta myös annetaan reseptejä. Kokeilin French Toast -reseptiä (en oikein tiedä mikä se olisi suomeksi, vähän köyhien ritarien tapainen mutta suolainen jutska jota ainakin britit ja jenkit syövät). En nyt hirveästi lämmennyt: vaikka noudatin ohjetta pikkutarkasti, tuli leivistä omituisen löysiä eikä rapeita jollaisia niiden kuulemma pitäisi olla. Itse Vegg on jotenkin hämmentävä tarvike: se todella muistuttaa koostumukseltaan, väriltään ja ikävä kyllä myös hajultaan jonkinlaista vinksahtanutta keltuaisseosta. Katsokaapas vaikka:

The Vegg sekoitetaan veteen ennen käyttöä. Ohjeessa 4 teelusikallista jauhetta sekoitetaan 2,5 desilitraan vettä ja tuloksena on yllättävän paksua tököttiä. Koska Veganstoren sivuilla kehuttiin Veggin passaavan myös omeletin tekoon, kokeilin tällä perussekoitussuhteella ja tuloksena oli ikävää litkua öljyssä - sideaineeksi Veggistä ei siis ole. Eikä se käy leivontaan. Eikä se näytä, maistu tai tuoksu erityisen hyvältä. Eikä se ole erityisen ravinteikasta. Eikä se ole järin halpaakaan - 44 gramman pussi maksoi kuutisen euroa - vaikkakin toki suht riittoisaa. Herääkin kysymys mihin tätä tuotetta oikeastaan tarvitaan? Pahanmakuisen hollandaise-kastikkeen tekoon? Pah.

Kuukauden vegaanituote: Vegusto - oikeasti maukasta vegaanijuustoa!

Rehellisesti puhuen vegaanijuustojen taso ei yleensä ole kauhean mahtava. Se joka kaupasta saatava Cheezly maistuu muovilta, skotlantilainen Sheese on kyllä ihan ok mutta ei muistuta juuri juustoa.  Tofutin yksittäispakatut viipaleet ovat mauttomia ja noh niin, yksittäispakattuja.

Toista on kuulkaa tämä sveitsiläisen Veguston No-Moo- juusto. Sain hyppysiini paketin No-Moo Piquant- nimistä juustoa ja se oli kyllä paras juustoelämys viiteentoista vegaanivuoteen! Maku oli vahva ja muistutti hiukan Emmental- juustoa. Niinpä koko juusto tulikin popsittua sellaisenaan ruisleivän päällä, joten en osaa sanoa kuinka hyvin juusto sulaa tai muuten käyttäytyy ruuanlaitossa tai leivonnassa. Veguston juustoja näyttää olevan saatavilla useita eri makuja ja laatuja, toivottavasti pian Suomestakin! Sitä odotellessa täytynee asioida tuossa Veguston verkkokaupassa, siellä oli kyllä muitakin kiinnostavan oloisia juttuja... Yhteistilaus, anyone?!

Tässä vielä lähikuva paketista - jos löydätte tätä jostain, vinkatkaa mullekin! Veguston juustot muuten saivat Britannian Vegfesteillä arvonimen "The King of Vegan Cheeses" ja ainakin minä allekirjoitan väitteen.

Kuukauden vegaanituote: Vecon

Sain työkaveriltani vinkin, että minun kannattaisi esitellä blogissani vegaanikeittiössä käytettäviä tuotteita, jotta ei-vegaanitkin pääsisivät paremmin resepteistä jyvälle. Ajattelin laajentaa ideaa niin, että esittelen joka kuukausi yhden hyväksi havaitsemani tuotteen, oli se sitten ruokaan tai esim. kosmetiikkaan liittyvää.

Tämän kuukauden tuote on mainio fondi-tyyppinen kasvisliemiaines Vecon. Inhoan liemikuutioita, koska ne saavat aina kaiken maistumaan  - noh, liemikuutioilta. Tämä lasipurkeissa myytävä tahna sen sijaan sopii ruokaan kuin ruokaan. Vecon ennemminkin korostaa ainesten omaa makua kuin tuo ruokaan omaa makuaan - se on tosi herkullista esim. lasagnessa. Vecon on valmistettu soija- ja maissiproteiinista, kasviksista ja hiivalevitteestä.  Lisäksi siinä on merilevää, joka helpottaa vegaaneille joskus kinkkistä jodin saantia. Veconiin on lisätty myös rautaa ja B- vitamiineja - B12 mukaanlukien.

Sitten se huono puoli: en ole löytänyt tätä Suomesta mistään, vaan meidän täytyy aina Skotlannin reissuilla täydentää Vecon- varastot. Mutta voihan olla että sitä saa täältäkin jostain eko- tai luontaistuotekaupasta?