Viisi piristävää asiaa

Rahahuolet, stressi, ajanpuute, kasvatusongelmat, suorituspaineet - you name it. Nämä kaikki pyörivät ihan taatusti mielessäni kun herään marraskuisena aamuyönä. (Ai niin, lisätään se krooninen univaje.) Mikä siinä onkin, ettei kolmelta herätessä ikinä mieti mitään kivaa?! Muutenkin huomaan kuinka vuosi vuodelta syksyn pimeneminen ja kylmeneminen tekevät olon yhä vaikeammaksi - jos ei suorastaan vituta, niin ainakaan mikään ei tunnu juuri miltään. Tunnelmoi siinä sitten kynttilän valossa.

Toisaalta on kai hyvä, että on koko ajan sitä stressaavaa kiirusta - muuten voisi vajota vaan siihen gloomyyn olotilaan. Eikä sillä oikeastaan kannata jäädä herkuttelemaan. Tänään sain raavituksi kasaan viisi juttua jotka ilahduttivat pikkuisen.

1) Äitini tekemät chilikurkut

Olenko minä ainoa aikuinen ihminen, jolla on joka kerran vanhempien luona kyläilyn jälkeen paljon enemmän tavaraa mukana kuin sinne mennessä? Minulle lykätään aina mukaan jos jonkinlaista ruokatarviketta ja muuta arjen auttajaa. Nämä omatekoiset chilikurkut olivat ihan yliveto juttu - vein ihan surutta viimeisen purnukan, kun kerran niin siinä tyrkyttivät...

2) Vaatteiden järjestely

Kämppä voi olla kaaos, mutta vaatepuu on nyt somana. Sain alkusyksystä pitkän jahkailun jälkeen hankituksi vaaterekin, jossa säilytän usein käyttämiäni vaatteita. Ne pysyvät tangolla siisteinä ja lisäksi rekki auttaa yllättävien yhdistelmien löytämisessä, kun ne kledjut ovat siinä hollilla.

3) Tuliainen

Vain yksi asia voi tehdä sen leoparditurkin vielä paremmaksi, ja se on tämä miehen reissuiltaan tuoma hohtavan pinkki vegan-rintanappi.

4) Uusi tukka

Shokkipaljastus: olen leikannut itse tukkani viimeiset, öö... no, ainakin enemmän kuin viisitoista vuotta. Kampaajalla kävin ehkä viimeksi joskus seiskaluokalla. Leikkaan mielelläni muidenkin hiuksia. Tukanleikkuu on hauskaa, eikä ollenkaan niin vaikeaa kuin huhutaan - olen saanut täysin tyylikkäitä lyhyitäkin hiustyylejä itsellenikin aikaiseksi, vaikka erityisesti lyhyen tukan leikkuun pitäisi olla niin hankalaa. Itse saksittujen kutrien hyvä puoli on huokean hinnan lisäksi myös se, että tukkatyyliä voi vaihdella silloin kuin inspiraatio iskee, ajanvarauksista välittämättä. Ja mikäänhän ei piristä niin kuin uusi, onnistunut kampaus. Tämänkertaiseen tukkaan tarvitsin hiukan ajelukoneen apua - saatte nähdä kuvia sitten kun on valokuvauksellisempi olo.

5) Pet Shop Boys

Olen rakastanut Pet Shop Boysia jo hurjimpina punkaikoinani (silloin kai vähän salaa) eikä rakkaus ole hiipunut. Ihan loistavaa fiilistelymusiikkia. Näin bändin kerran Glasgowissa ja se oli kyllä yksi parhaimpia livekeikkoja ikinä. Ja ah niin syvällistä sanomaa! Kuunnelkaapas vaikka Being Boring. Ei oo tylsää, jos ei oo tylsä! Niin totta.


Yläkuva: Lunch Hour (Joseph Hirsch, 1942), www.english.illinois.edu/maps/depression/artgallery
Alin kuva: www.ixdaily.com