Helsingin keskustassa on kuulkaa sellainenkin kirjaston osa kuin Kaupunkiverstas, jossa voi tehdä kaikenlaista: 3D-tulostaa, tehdä tarroja ja painatuksia, käyttää saumuria ja ompelukonetta ja tietenkin kaikenlaisia tietokoneita. Minä olen siellä duunissa. Tein tänään muiden hommieni ohella joka tytön ja pojan vaatekaapin ehdottoman lisän: mehiläispaidan.
Paita oli jostain kiekkarin ilmaislaarista löytynyt vanha t-paita, joka jotenkin miellytti minua pehmoisen materiaalinsa vuoksi. Ja jotenkin olen aina tykännyt tuosta kauheasta meleeratusta harmaasta! Printti syntyi vinyylileikkurin avulla, joka on siis juuri se värkki joka leikkaa tarroja ja painokuvioita. Mitään kauhean monimutkaisia kuvioita sillä ei kantsi tehdä, koska kaikki se tarra- tai painomateriaali, jota ei halua valmiiseen kuvioon, täytyy nyppiä irti käsin. Mehiläisen siivet olivat juuri ja juuri kipurajan tällä puolen. Mutta kun kuvan on saanut nypysteltyä ja painettua paikoilleen, se pysyy siinä pesusta pesuun. Ei pöllömpi tapa saada lisää ikää kierrätyslumpuille!
Siis tää on niin hieno juttu! Ja just semmoinen, joka mua on kiehtonut iät ja ajat. Ja ehkä just ton kasaantuneen ihastuksen vuoksi siihen on tullut liikaa jännitettä ja mä en vaan saa aikaiseksi tulla kokeilemaan. Kun pitäis olla se TÄYDELLINEN kuvio ja TÄYDELLINEN suunnitelma. Entä jos se meneekin pieleen ja elämä syöksyykin johonkin alakierteeseen?!! Mulla jää oikeesti paljon tekemättä näiden jännitteiden vuoksi. Hitto! Joskus vielä tulen!
VastaaPoistaHahaa! Tässä on kyllä vaaransa! Mutta jos tuut kokeilemaan niin mä lupaan olla henkisenä ja fyysisenä tukena, eihän me voida sallia sulle mitään syöksykierrettä!
VastaaPoista