Pitäisi useammin penkoa vaatekaappejaan ja ennen kaikkea niitä kellarin verkkovarastoon roudattuja jätesäkkejä, joihin on jossain muuttopaniikissa huiskittu sitä sun tätä. Esimerkiksi sellaisia vaatteita, joista jollain tasolla tykkää tai joiden arvon tunnistaa, mutta ei vain syystä tai toisesta koskaan käytä. Eikä kuitenkaan raaski antaa eteenpäinkään.
Tänään etsin keltsusta jotain ihan muuta (enkä kyllä löytänyt) ja osuin muutaman aarteen äärelle. Tsekatkaapas vaan noita yläkuvan pinkkejä farkkuja! Olen aina aiemmin ajatellut että värifarkut ovat pikemminkin uhka kuin mahdollisuus, mutta hiljattain olen alkanut katsella niitä hiljaisella myöntymyksellä, joskus jopa himolla. Muutenkin olen alkanut tuntea outoa vetoa väreihin, jopa neonkeltaiseen. Merkki keväästä vaiko alkavasta mielenhäiriöstä?
Nämä kyseiset farmariyksilöt olen saanut joskus muinoin työkaveriltani eikä minulla kai koskaan ollut pokkaa käyttää niitä. Miksi ihmeessä? Nehän istuvat justiinsa, ja ehta ysärivyötärö tulee miellyttävän korkealle. Merkkiä Blue Berry ja Made in Italy - mistä enää muuten löytäisikään Euroopassa tehtyjä farkkuja?
Parin unohtuneen mutta käyttökelpoisen hupparin ja farkkutakin ohella löysin myös punknuoruuden farkkuliivin, joka on edelleen tosi tyylikäs. Bike Punx-logo on ystäväni tekemä. Tällaista et jumalauta löydä Henkkamaukasta!
Mä en kestä kun sä näytät aina niin terveeltä ja hyvältä...ja noi on niin ihanat noi housut. Mäkin haluan...
VastaaPoistaLinda
No mutta kiitos! Etpä sä itekään ikinä sairaalta ja huonolta näytä! Byysat on kyllä tosi jees, ne on jotenkin sellaista suht pönäkkää kangastakin eikä sellaista ohkaista lurua mitä värifarkut nykyään tuntuu olevan. (Oon salaa hypistellyt niitä jossain.)
Poista