Remaken penkomislaarista eurolla löytynyt collegejuttu + Kaupunkiverstaan vinyylileikkurilla tehty kallo = hell yeah!
Siihen nähden että tarroja ja painatuksia haluamastani kuvasta duunaava taikaleikkuri on ulottuvillani päivittäin, olen käyttänyt sitä omiin projekteihini ihmeen vähän. Tämä oli siis ennen kuin tajusin, että painomateriaalia saa myös neonväreissä. Olen nimittäin ihan täysillä kilahtanut niihin. Eihän neonvärejä lasketa retroiluksi, eihän? Nehän on hei klassikkoja, vähän niin kuin leopardikuosit ja merimiesmuoti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti