Jos ei tänä kesälomana ole jumalauta menty lasten ehdoilla, niin sitten ei koskaan. On ulkoiltu, sisäilty, luettu, ravintoloitu ja pikkuisen uitukin. (Ja katsottu sadepäivän leffoja - Frozen oli muuten yllättävän emansipoitunut Disneyn prinsessasaduksi.) Kesäloma on siitäkin kiva, että voi rauhassa päästää valloileen sisäisen hippimutsinsa, joka kulkee katraansa kanssa meikittä ja tukka vähän niin ja näin.
Viime viikolla kävin muuten lasten kanssa pariinkin otteeseen Loosisterissa, josta taannoin kohkasin. Ekalla kerralla otettiin kolmeen pekkaan vegeburger ja ranskikset side dishinä ja toisella kertaa syötiin seitanpizza. Burgeri ja ranut olivat edelleen hyviä, mutta seitanpizzan jättimäisille seitanklönteille en kyllä oikein lämmennyt. Ja liekö syy niissä vai yhdessä nautitussa Punk IPAssa, mutta iltaisella juoksulenkillä hikotutti oudosti ja seitaninmakuisesti.
Toinen miinus tulee Loosisterille tällä kertaa palvelusta. Molemmilla kerroilla tyhjähkön ravintolan tiskin takana oli sama nuori nainen, jolle minä lapsineni en selvästikään ollut tarpeeksi cool asiakas. Neidistä huokui aikamoinen EVVK-asenne, eikä käytöstavoista saati hymystä ollut tietoakaan. Harmi sinänsä, koska lapsille rokkiluolahenkinen Loosister oli mieluinen ja hiukan hurja ruokapaikka. Mutta ei kai palvelun tarvitse olla rokkikukkoasenteella hoidettua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti