Mehiläistatuointi

Olen ottanut lähes kaikki tatuointini Edinburghin Tribe Tattoossa, jonka omistaa upea nainen nimeltä Morag Sangster. Morag on muuten myös vegaani ja järjesti pitkään edinburghilaisessa pubissa koko sunnuntain kestäviä vegaaniaamiaisia. Noin niinkuin kolmen tatuointistudion pyöritämisen lomassa siis. Lisäksi hän tekee ehkä parhaita koskaan maistamiani mustikkamuffinseja ja on vielä kauniskin - aika ihailtava paketti siis! Käsivarsitatuointini ovat rakentuneet Moragin neulan alla kokonaisuus kerrallaan aina Skotlannin vierailuillani. Tällä kertaa oikeaan käteen tuli mehiläisiä ja hunajakennoa. (Minulla on muuten pienoinen pakkomielle pölyttäjistä - siitä lisää joskus toisella kertaa!)

Tatuoinnin hoitaminen ei ole kovin konstikasta. Itse huuhtelen tuoreen tatskan parin tunnin sisällä valmistumisesta niin kuumalla vedellä kuin suinkin kestän. Sitten vain kuivaamisen jäkeen rasvaa niskaan. Muutenkin rasvaan uutta tatuointia aina kun se alkaa vähänkin tuntua kiristävältä. Pahin vaihe paranemisessa on kutina, kun tatuointi alkaa rupeutua ja rupi irrota - silloin kantsii se rasvatuubi olla aina mukana. Käytän rasvana vegaanista Bachin Rescue Remedy Creamia, joka on kyllä ehdottomasti paras tatuoinnin hoitovoide - se on kevyttä ja tehokasta eikä jankkiinnu samalla tavoin tukahduttavaksi kerrokseksi kuin apteekkirasvat.

Tatuoinneissa on vähän sellanen juttu, että niitä tulee keräiltyä aina vaan lisää ja lisää. Onneksi ihoa on ihmisessä aika paljon. Entä kaduttavatko tatskat sitten kun olen vielä vanhempi ja ryppyisempi? Tokkopa. Ja jos vanhana ei ole muuta katumista kuin tatuoinnit, niin aika hyvin on elämä tullut eleltyä, eikös vaan?