Vegemest... ei kun Soi Soi

Vaasankadulle on avattu uusi kasvispikaruokapaikka nimeltä Soi Soi. Äkkiseltäänhän voisi luulla olevansa Vegemesta-vainaassa, sillä paikan konsepti, henkilökunta ja ruokalista on prikulleen sama. Verkkoviidakon vanha sananlasku kertookin, että paikka on Vegemestan omistajien uusi ketju. (Olipa joku nokkelikko jollain forumilla tokaissutkin: "Soi tai ei soi, Vegemesta on Vegemesta....") Vaasankadun ravintola on kuitenkin vastapäätä sijainnutta vanhaa Vegemestaa hitusen tilavampi - Soi Soissa on peräti kolme pöytää.

Vegemestan tavoin Soi Soitkin mainostaa itseään ihan pokkana pikaruokapaikkana. Ainakin tänään pikaisuutta sai kyllä hakea: ruuat olivat sisään astumisesta kolmen vartin jälkeen nokan alla. Paikassa oli tosin muitakin asiakkaita ja tiskin takana ollut heppu toimi ihan viisaasti siinä, ettei ottanut uusia tilauksia edes vastaan ennen kuin oli saanut edelliset tehtyä. Englanniksi asioiva myyjä/kokki tarkisteli moneen kertaan annokset ja lisukkeet ja osuikin oikeaan tällä kertaa - Vegemestassa kun tilauksen ja lopputuloksen välinen suhde oli aina hienoinen yllätys.

Tilasimme kolme vegaaniburgeria lisäkepotuilla. Olisi tehnyt mieli maistaa vielä seinällä mainostettua punajuuresta, limestä ja inkivääristä valmistettua Lion Juiceakin, mutta sitä oli kuulemma tulossa vasta iltapäivästä... Kolme purilaista lisäkkeineen plus inkivääriolut teki yhteensä 28 euroa, mikä on kaiketi ihan suhteellisen kohtuullista. Ja se laatu? No, aika Vegemestaa. Itse burgeripihvi oli hyvä ja täyttävä soijapihvi ja myönnettäköön, että leivät olivat sentään kaura- ja ruispaloja parempia. Majoneesilla ja muilla lisukkeilla purilaisesta tuli aikas maukas ja mehukas setti. Lisäkepotut sen sijaan olivat paikoin kylmähköjä, paikoin mustaksi kärtsänneitä, ja rapeutta sai sittenkin hakea. Rasvainen ja suolainen burger potuilla on aika raskas pala purtavaksi mutta niinhän tällaisen roskaruuan pitääkin olla.

Palvelu oli hitaudestaan huolimatta ystävällistä ja tarkkaa. Ja varmaankin viimeisen lomapäivän fiiliksistä johtuen letkeän reggaen tahdissa odottelu ei tällä kertaa suuremmin haitannut, vaan myyjän "No hurry, no worry"- asenne tarttui meihinkin. Mutta marraskuun räntäsateessa voi olla viisaampaa käydä vaikka kaupassa siinä tilauksen valmistumista odotellessa. Tai parissa.

Ei, se ei ole reggaekukka, se on tomaatti!