Varoitus: tämä postaus sisältää latteuksia ja tilitystä!
Nyt on ollut taas muutamana päivänä outo depistelyfiilis: mikään ei tunnu miltään, miten tähän on tultu ja onko tässä nyt sitten kaikki? Uutisia itselleni: on, tässä on kaikki. Ja ihan hyvä niin. Oikeastaan on helpottavaa ettei mitään sen kummempaa ole eikä tule kuin tavallista arkielämää, koska silloin voi pienistäkin asioista repiä riemua. Koska nehän ovat suurimpia mitä on.
Tänään kotiin päästyäni otin ja siivosin kämpän, pesin pyykkiä ja sen jälkeen pyöräytin itselleni ja lapsille jätskiannokset. Se on kuulkaa suurta se. Ja jopa jätskiäkin suurempaa oli lounas ihanan uuden ystäväni kanssa kesken kiireisen päivän - mukava, rauhoittava safkis. Ja se, että pistäydyin jossain vaiheessa päivää facebookissa lukemassa lähellä ja kaukana asuvien vanhimpien ja parhaimpien ystävieni viestiketjua, ja sen hauskuus sai minut nauramaan ääneen yksin koneen ääressä. Opin sunnuntain Hesarista näille arjesta varastetuille hetkille turkkilaisperäisen nimenkin: keyif.
Nautintoa kuvaava käsite keyif voi tarkoittaa turkkilaisille palaa suklaata tai hyvän kirjan lukemista. Käsitteen syvin olemus on taitoa elää hyvin. ---
Keyif on käsite, jonka selittäminen on hankalaa, mutta löytäminen helppoa.
Keyif on läsnä aina, kun keskitytään nauttimaan hetkestä ilman hyötynäkökohtia. HS 10.11. 2013
Ei pöllömpää, vai mitä? Hyviä hetkiä ilman hyötynäkökohtia kaikille!
VastaaPoistaHei! Tsekkaa! Marraskuu. Jos joku sanoo rakastavansa marraskuuta niin mä sanon sen valehtelevan. Meidän kuuluu saada olla alakuloisia marraskuussa, kaikkien yli 13-vuotiaitten ainakin. Sitten kun siitä toivutaan jouluun saamme kuullaksemme Jorma Hynnisen kauniita jouluun liittyviä lauluja, Säestää Tapani Valsta, uruilla. Miserere.
Niin no, ehkä tommonen synkistely-keyif sopii enemmän tänne - voihan siitäkin repiä synkkää iloa. Hyvähän siellä lämpimissä maissa on, niin. Ei ollu talvisotaakaan ehken.
Poista