Joskus pitää mennä lähelle nähdäkseen jotain hauskaa. Löysin nimittäin vasta aivan hiljattain Helsingin ehkä parhaimman itsepalvelukirpparin. Kirppari piileksi kaiken huipuksi ihan naapurissa.
Kulutan paljon kirppareita. Minulla ei ole rahaa ja kierrätys on hyvä asia. Ostan hyvin harvoin vaatteita uusina juuri näistä edellämainituista syistä (ks. etenkin kohta 1). Siihen nähden miten paljon kirppiksiä on, on kumma miten samanlaisai ja muuttumattomia erityisesti itsepalvelukirppikset ovat. Ne ovat yleensä toistensa enemmän tai vähemmän siistejä kopioita. Joihinkin kerääntyy laadukkaampaa kamaa kuin toisiin, jotkut näyttävät siltä että niissä vilahtelee rottia ja toiset taas ovat siistimpiä kuin oma olohuoneeni. On hassua, miten vähän kirppikset edes pyrkivät erottautumaan millään tavalla. Vaaterekkejä ja pöytiä ja siinä se.
Mutta Vallilan Stoori on toista maata. Katutason alapuolella Sturenkadulla sijaitseva kirppis on ihan omanlaisensa, selvästi harkittu kokonaisuus. Tokihan sieltä löytyy ne vaatetangot ja pöydät, mutta löytyy myös oivallinen kahvila, leikkipaikka lapsille ja kaunista tilaa istuskella. Myyntipöydät ja -rekit ovat siistejä ja houkuttelevia - ne siistitään päivittäin henkilökunnan toimesta. Jokainen, jolla on ollut joskus kirppispöytä, tietää miten hankalaa on mennä ruokkoamaan pöytäänsä päivittäin duunin jälkeen, pahimmassa tapauksessa parin karjuvan lapsen kanssa.
Stoorissa on myös mahdollisuus varata pelkästään levymyyntilaatikko. Hyvä oivallus sekin - näin levyt erottuvat mukavasti vaatteiden ja pientavaroiden keskeltä. Eikä pelkästään levyjen perässä kirppistelijöiden tarvitse etsiä vinyyliaarteitaan mekkojen ja kynttilälyhtyjen keskeltä.
Stoorin kahvilapuolella on tarjolla vegaanista keittoa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantasin. Lauantaisin taas saa oivallista aamupalaa - myyjä surautti odottaessani vegaanisen levitteen koska sellaista ei sattunut olemaan tarjolla. Vitriinistä löytyy pullia ja erilaisia vegaanisia raakakakkuja ja -nameja. Tilassa on viihtyisää ja nättiä, ruoka on hyvää ja tuoretta. What's not to like?
Minä tyhjentelen Stooriin omia vaate- ja kenkäkaappejani kahden viikon ajan. Voin kuulkaa sanoa, että oman kirppispöydän täydentäminen käy mukavammin kun lapset leikkivät leikkialueella ja lopuksi voidaan hörpätä yhdessä kahvia ja mehua. Ja tiedättehän sen souvin, kun niihin kirppiskamoihin pitää kiinnitellä neuloilla tai ompelemalla niitä hintalappuja kotona? No, Stooriin ne laitetaan sähköisellä lomakkeella ja sitten tulostetaan tarroihin paikan päällä. Jokaiseen lappuun tulee tuotteen oma viivakoodi. Hintalaput ovat siistejä, yhtenäisiä eikä kukaan pääse vaihtelemaan hintoja.
Tällaisilla pienillä oivalluksilla syntyy uusi kirppiskulttuuri, sanokaa minun sanoneen. Sellainen, jossa kirpputorit ovat viihtyisiä, hyvällä tavalla brändättyjä ja erottuvia shoppailu- ja hengailupaikkoja. Sellaisia, joihin voi unohtua juoruilemaan kaverin kanssa kahvikupin ääreen silmäiltyään päivän tavara- ja vaatetarjonnan. Sellaisia, joihin voi mennä lasten kanssa, eikä tarvitse koko ajan pelätä että jotain hajoaa. Hengailukierrätyskahviloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti