Vegaanin haasteet

Tammikuu on taas vegaanihaastekuu, ja mikäs sen parempaa: viime vuodenkin haasteessa oli mukana monia hyviä tyyppejä jotka myös jäivät sille tielleen. Siis sillä lailla hyvällä tavalla. Toivotaan samaa tälle vuodelle!

Vegaanius ei ole vaikeaa, mutta siinä on toki omat haasteensa. Esimerkiksi seuraavat.

1) Tyypit jotka surkuttelevat, kun en voi syödä tätä tai tuota.

Minä ainakin voisin syödä mitä tahansa, vaikka ihmistä - eihän sille mitään fyysistä estettä ole.   Mutta en halua. Enkä myöskään halua pitää Tupperware-kutsuja tai ilmoittaa lapsiani lapsimissikilpailuihin, vaikka kai sekin olisi mahdollista. Se, että en voi syödä jotain ulkoistaa oman valintani kysymyksen ulkopuolelle, vaikka kyse on nimenomaan valinnasta.

2) Tyypit jotka paheksuvat sitä, että lapsenikin ovat vegaaneja. Eihän se nyt ole reilua päättää sellaista lapsen puolesta!

Ei ole reilua ei. Eikä sekään, että lapset eivät voi halutessaan mennä shortseissa ulos talvella tai syödä pelkkää karkkia viikon. Ihan epistä. Mutta vanhemman rooliin minusta vähän niinkuin kuuluu päättää lapsen puolesta sellaiset asiat, joita lapsella itsellään ei ole vielä rajallisten kykyjensä puitteissa mahdollista päättää. Kuten että mitä syödään ja puetaan ja pestäänkö ne hampaat.

3) Tyypit jotka itse ensin välttämättä haluavat kysellä ruokavaliostani ja sitten vetävät puolustuskiukkuherneet nenään.

En itse oma-aloitteisesti koskaan ryhdy paasaamaan veganismista kenenkään lihalautasen äärellä, mutta tietyllä ihmistyypillä tuntuu olevan perverssi taipumus suorastaan pakottaa siihen huomattuaan, että omalla lautasellani ei ole eläinvainaata. Ja sitten loukkaantua. Nämä tyypit pesivät erityisesti konferensseissa ja muissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa mielummin vain olisi ihan iisisti ja anonyymisti. Väittelyä ei voi välttää eikä myöskään voittaa ilman että tulee samalla kritisoineeksi kyselijän valintoja. Lopputuloksena kaikille paha mieli.

4) Tyypit joiden mielestä vegaanien pitää olla kaikessa jatkuvasti esimerkillisiä. Ei tule juoda alkoholia, tupakoida, meikata, pelata korttipelejä eikä nauraa. Varsinkaan ei nauraa. Vegaanin tulee koko ajan ajatella maailman epäoikeudenmukaisuutta ja käyttää kaikki valveillaoloaikansa vegaaniutensa ajattelemiseen.

Näitä löytyy paljon myös vegaaneista.

5) Tyypit joiden mielestä on maailman hauskinta kysyä vegaanilta "kinkkisiä" kysymyksiä kuten voiko vegaani ottaa suihin.

Öhö öhö öhö.

PS. Tiedän, että kuva halivista palsternakoista vahvistaa sitä stereotypiaa, että vegaanit ovat outoja kasvinrakastajia jotka syövät pääasiassa maustamattomia juureksia. Mutta eikö muka ole söpö, häh?