Datsa kaupungissa

Datsa kesäasussaan. Huokaus.

Ostin viime kesänä maailman suloisimman pikku mökin. Mökki löytyi ihan perinteisesti tori.fi:stä, ja koska kävin sitä ensiksi katsomassa venäläisen ystäväni kanssa, sen käyttönimeksi vakiintui datsa.

Olin haaveillut omasta pikku mökistä jo vuosia - oikeastaan koko elämäni, sillä vietin lapsena kesät Helsingissä Wärtsilän mökkialueella, jolta pappani omisti yhden pikkuisen mökin. Lapsuuden kesät kasarilla olivat siihen malliin idyllisiä, että sain aika lailla vapaasti kirmailla corgini kanssa rantakallioilla sillä välin kun vanhemmat puhuivat politiikkaa ja joivat liikaa viiniä ystäviensä kanssa. Mökkikesistä jäivätkin mieleen erityisesti ihanat elokuun illat ja yöt, jolloin hilluin joukon jatkona valveilla kenenkään sen kummemmin vahtimatta. Oi kasari.

Datsani oli mielestäni sangen hyvä kauppa. Sitä myi puuseppänä työskentelevä hauska tatuoitu mies, jonka lapset olivat kasvaneet liian isoiksi pikkumökkeilyyn. (Omani saavat luvan viihtyä datsalla teineinäkin, tai itkeä ja viihtyä.) Mökin hinta oli kohdillaan ja kunto jopa kuntotarkastajan virkaa toimittaneen, sangen vaativan isäni mielestä mainio. Sähköä ei ole eikä sisälle juoksevaa vettä, mutta kuka sellaista edes tarvitsee mökillä? Ja koska kyse on "kesämaja"-tittelin alla olevasta mökistä eikä mistään siirtolapuutarhamökistä (porvarit!) ei pihaa tarvitse nuolemistaan nuolla. Tontti on Helsingin kaupungin, mutta mökkilaudat omiani. Kukapa ei siis olisi tarttunut tilaisuuteen ottaa pankista lainaa ostaakseen kasan lautaa metsiköstä?

Sijainti itse asiassa on yksi datsani monista helmistä. Poljen sinne pesueeni kanssa pyöräilykautena alle puolessa tunnissa. Halutessani voin tilata sinne ruokaa Foodoralta. Ja pääsen mökkeilemään myös metrolla. Mökille metrolla, ei hullumpaa vai mitä? Jo siinäkin, että metro kuuluu mökille, kaupunki näkyy uimarannalta ja kaupat ja alkot ovat kävelymatkan päässä, on minusta jotakin luksusta. Sitä voi olla skutsissa mutta stadissa.

Datsan edelliset omistajat jättivät viimeistellyn kalustuksen ohella mökkiin mökkipäiväkirjan. Siitä kävi ilmi mieluisat mökin kunnostus- ja stailausprosessit, ilo mökistä mutta myös se, että sen käyttötarkoitus oli heidän valtakautenaan kovin erilainen. Perhe ei oikein koskaan tuntunut yöpyneen mökillä, ja sitä käytettiin lähinnä kesäisenä kahvimajana ja uimarantatukikohtana. Minä taas puolestani halusin kelpo käyttömökin, jolla voin itse häärätä partaisena ja lapseni voivat kirmailla ja tapella pihalla ja metsässä. Minusta juuri yöpyminen on koko jutun pointti - ideahan on päästä pois kotoa eikös vaan? Ainakin minulle herääminen kesän lämmittämältä mökiltä lapsi- ja koirakasassa on tärkeämpää kuin kesämajan viimeisen päälle mietitty designkahvikalusto.