Bad bleach job

Vaihtelu virkistää, tai sitten se vituttaa. Jos vaihdos ei nimittäin ole parempaan päin. Kas näin:

1) Löysin eilen vessasta jotkut ikivanhat, pidemmän tukan kaudelta jäänet raidoitusaineen jämät. Vessan peilistä tuijotti tähän ikuiseen marraskuuhun hyvin maastoutuva maantieverikkö.

2) Väri vaan päähän! Kai sen voi vaan jotenkin huiskia sinne?! Niin että tulis niinku semmoinen huoleton surffitukka? Kyllä mä osaan! Ai ei oo kumihanskoja? No muovinen pakastepussi toimii varmaan kanssa ihan hyvin! Ei tässä ennenkään ole kampaajaa tarvittu!

3) Puoli tuntia myöhemmin: "Äiti, sun tukka on ihan oranssi!" "Joo, mut se on vaan välivaihe kun se vaalenee."

4) Tunti myöhemmin, suihkun ja kuivauksen jälkeen: "Äiti, se onkin keltanen!"

Jep jep. Keltainen on. Kovin keltainen. Muistatteko Colin Farrellin kauhean kuontalon Alexander-leffassa? No, Colin oli glamourblondi tähän verrattuna. Ja siinä on sentään leffa josta muistan vain että olin tasan yhtä mieltä sen arvostelijan kanssa, joka ivasi elokuva-Aleksanterin valloittaneen maailmaa "with the worst bleach job in history".

Aloitan siis vuoden huonosti tehdyllä kotivärjäyksellä ja juuri tällä hetkellä ei ole t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n varaa mennä ammattilaiselle korjattavaksi. Nyt täytyy joko vaan teeskennellä että juuri tällainenhan tästä pitikin tulla, vähän punk-asennetta hei, tai sitten rukoilla että hopeashampoo tosiaan toimii. En ollut ikinä koko konseptiin tutustunutkaan, mutta se on siis sinisävyistä shampoota joka on tarkoitettu meille kellakoille blondeille. Lähisokkarista löytyi onneksi Paul Mitchellin hopeashampoota (lounaaksi pitikin sitten ostaa nuudeleita) joka ei tosin ole mitään luonnonkosmetiikkaa, mutta vegaanista ja eläinkokeetonta sentään. Help me, Paul!