Jep, tunnustan: olen kontrollifriikki veteraanipunkkarin valepuvussa. En ole hyvä relaamaan. Ihan kaikki liikunnasta synttäreihin tuppaa liian helposti lisahtamaan tulosvastuulliseksi suorittamiseksi. Siksipä en teekään uudenvuoden lupauksia, vaan annan itselleni uudenvuoden lupia. Kas tässä:
1) Minulla on tänä vuonna lupa lukea enemmän.
Aikana ennen lasten ja kokopäiväduunin yhdistelmää minulla ei ollut elämässäni ikinä yhtäkään päivää, joka olisi vieräjhtänyt ilman jotain ihan huvin vuoksi luettua. Nyt saattaa mennä viikkoja niin, etten ehdi avata kirjan kirjaa. Tänä vuonna tähän tulee muutos. Ei muka aikaa? No sitten sitä on vaan järjestettävä. Sivuja, perkele!
2) Otan tänä vuonna lisää tatuointeja. (Anteeksi, äiti!)
No, eipä sillä että tästä olisin aikaisemminkaan itseäni pidätellyt... Mielessä on pitkään siinnellyt selkään tuleva överikitsch yksisarvinen. Se ja yksi pienempi tatuointiprojekti toteutukoon tänä vuonna!
3) Saan käydä joogasalilla vielä nykyistäkin useammin.
Ihan vaan siksi koska se pitää minut kasassa. Ja kasassa olo on aika tärkeää, kuulkaas.
4) Kasvatan tukkaa.
Tämän pinttymän sain päähäni juuri kun sain tukkani kynittyä ihan ihan lyhyeksi: ei kun haluankin sittenkin pitemmän tukan, johon voi laittaa kampauksia ja härpäkkeitä! Todennäköisesti kyllästyn kasvatukseen taas juuri kun kuontalo alkaa olla ihan jees -pituudessa, mutta väliäkö hällä - tukan kasvatus on ilmainen projekti ja samoin sen leikkely, kun sen kerran tekee itse. Ainoa hinta on lähipiiriä koetteleva "eiks mun tukka ookkin jo tosi pitkä"-jankutus.
5) Käyn kylässä ystävillä, yksin.
Ainakin reissu Hollantiin ja Turkuun on suunnitteilla. Perhe on ihana asia, mutta on ihanaa myös kyläillä ystävien luona ilman koko revohkaa - silloin sitä ikään kuin muistaa, että onhan tässä muukin identiteetti kuin perheen pyörittäjän. Ja se on terveellistä se.
Mitäs te saatte tänä vuonna tehdä luvan kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti