Uijui. Olin eilen katsomassa Morrisseyn keikkaa. Itkuksihan se meni. Paitsi että biisit ovat älyttömän hyviä ja Morrissey itse jotain shamaanivelhoenkelin tapaista, niin myös Meat Is Murderin aikana näytetty eläinoikeusvideo vaikutti itkuhanojen avautumiseen. Varsinkin kun kyseessä oli ihan vaan tehotuotantoeläinten normaalina pidetyn elämänkaaren filmaus.
Luin keväällä Morrisseyn omaelämäkerran ja oikeastaan vasta sitä kautta ryhdyin varsinaisesti fanittamaan herraa. Musiikki ei tyliltään ole ehkä aina ihan jetsulleen omaan makuuni mutta sanoitukset kyllä. Eniten pisteitä tulee kuitenkin Morrisseyn ehdottomasta asenteesta. Sillä että kävelee ulos seurueesta, jossa joku syö liha-annosta, ei ehkä saa kavereita. Mutta armottoman loogista ja oikein se kyllä on.
Itsehän lässytän yleensä "ei-mua-haittaa-ei-se-mulle-kuulu" jos syömäseurueen lihansyöjät tenttaavat että miltä tuo lihaskudoksen pala heidän lautasellaan nyt minusta tuntuu. Mutta totta helvetissä se lihanpala siinä lautasella on väärin, vaikka se olisikin matkalla kaverini suuhun. Yhtä lailla se on eläimestä joka on elänyt kammottavan, tuskallisen ja liian lyhyen elämän. Ja totta helvetissä minua haittaa se, että ihmiset syövät lihaa. En kai olisi vegaani jos lihansyönti olisi mielestäni ok? Mistä tämä ällöttävä hymistely on minuun juurtunut? Haluan kai välttää kiusallista huomiota ruokaseurassa ja vakuuttaa kaikki siitä, että me vegaanit ei olla ollenkaan, ei sitten yhtäänkään, tiukkapipoisia ja hankalia vaan leppoisia veikkosia, joilla nyt sattuu vaan olemaan jotain ruokakikkailumeininkiä. Ei toki, ei haittaa yhtään! Ota vaan toinenkin pala tuota sikaa/nautaa/saimaannorppaa! Juu ja kiitos, tämä ravintolan lehtisalaattiannos josta maksoin saman verran kuin sinä tuosta punakengurufileestäsi on oikein makoisa! Ja kyllä, minä olen suvaitsevainen, kiltti tyttö, josta ei suinkaan koidu mitään vaivaa! Eikä suinkaan tarvitse ajatella mitään ikäviä totuuksia!
Toisaalta, en ole Morrissey. Minulla ei kerta kaikkiaan riitä munaa eikä rahaa häipyä ravintolaseurueesta kanssaruokailijoiden annosten vuoksi. Mutta lupaan, vannon ja vakuutan, että seuraavan kerran kun joku vekkuli kysyy että noh, haittaako tämä lihanpala tässä lautasellani sinua, niin en vähättele omia periaatteittani enkä sen kuolleen eläimen kärsimystä. Jos jollekin tulee siitä paha mieli, niin se on hyvä.
Morrisseyn nimeen, amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti