Puuro on saatanasta

Ystävät, on tullut aika katkaista pitkäksi venähtänyt radiohiljaisuus tärkeällä avauksella:

Puuro on saatanasta.

Älkää ymmärtäkö väärin; ei minulla ole mitään itse paksuhkoa, veteen tai maitoon keitettyä viljaruokaa vastaan. Kuinka voisikaan? Puuro on vähän kuin vessapaperi - tarpeellinen asia elämässä, mutta ei herätä ihan hirveästi fiiliksiä. Sitä paitsi värikin on sama. Puuro on halpaa. Puuro on terveellistä. Puuro on arki. Puuro pitää nälkää. Puuro on tiistaiaamu marraskuussa.

Puuro on puuroa. Siis sitä hiutaleista/kvinoasta/ryyneistä/aamukasteen ensi minuutteina berliiniläisestä villipuutarhasta poimitusta viljasta tai sen tapaisesta ainesosasta tehtyä tököttiä. Se juttu jota annetaan lapsille aamulla, vaikka ne ennemmin haluaisivat leipää. Se asia, joka lautaselle kauhottaessa sanoo plop.

Miten saatanassa siis puurosta on tullut trendi? Mistä helvetin esikartanoista kumpuavat kaikki nämä erilaiset puuromenut, -reseptit, -baarit ja -pop upit? Miksi ihmeessä hipsterit istuvat yhtäkkiä suvannoissan syömässä parrat tutisten lounaaksi puurolautasellista, jonka hinnalla saisi vähintään kolme pakettia kaurahiutaleita? Miksi Finnair tarjoaa yhtäkkiä Euroopan lentojen menussa pikapuuroa? Haluaako joku tosiaan syödä lentokoneessa puuroa? Ja maksaa siitä?

Mihin tässä trendispektrissä osuu se tavallinen puuro? Jota tehdään aamuisin niille lapsille koska se on halpaa ja terveellistä? Voiko Rainbow Luomukaurahiutale -paketin ostaja olla myöskin puuromuodin huipulla, vai onko se vaan perushuttua?

Entä onko vaikka EU-n ruoka-apupaketin puurohiutaleista tehty puuro sekin trendikästä? Onko opiskelijan tai yksinhuoltajan viime pennosilla ostettu hiutalepaketti sekin tyylikäs lifestyle statement? Vai pakkopuuroa?

Ihan pian Helsinkiin avattaneen puurolle omistettu ravintola. Nimeltä Gröt. Fontti eleetön, ehkä jopa Arial.

Sitä odotellessa, yhtykää kanssani messuun: Puuro on saatanasta!